Tiesitkö sinä kun oli lähtö synnytys toimiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KeljuK
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

KeljuK

Jäsen
21.06.2007
888
0
16
Minä lähdin neljättä synnyttää jahkasin kotona et onko tää sitä,ei tää ole,mitä tää on,lähenkö enkö,ja sit kun supparit kirpas oli todettava et kai nää jo on niitä oikeita.
jokaisen lapsen kohdalla mä oon ollut et apua onko tää sitä:xmas:

Miten teillä?ooteko heti et tajunneet et nyt se tulee?
 
Kyllä mä sen sitten tajusin, kun yöllä niihin supistuksiin heräsin. Jälkikäteen kyllä mietin, et yllättävän rauhallisesti ja kiirehtimättä sitä sairaalaan tuli lähdettyä, kun välillä niitä tuli 3 minuutin välein ja sairaalaan 3 tunnin ajomatka. Hyvin ehdittiin kyllä sitten sairaalaan 4 tuntia ennen syntymistä.
 
Joka kerta ko oon sairaalaan lähteny, on mies sinne joutunu mut melkeen väkisin raahaamaan ko en oo ite oikein ollu varma. Ja matkalla oon sitte hokenu koko ajan, että takasin ne meidät vielä lähettää. Koskaan ei kuitenkaa oo kotiin enää lähetetty ilman vauvaa sylissä. Joka kerta ko on sairaalaan asti päästy ni on menny alle kaks tuntia ni on koko rumba ohi. Pitää vaan kiittää miestä aina siitä, että se sentään tajuu koska pitää olla menossa kun eukko ite on tämmöne.. En vaan haluu mennä sinne "vaivaamaan" niitä ihmisiä jos en oikeesti ookaan synnyttämäs vielä yms..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä mä sen sitten tajusin, kun yöllä niihin supistuksiin heräsin. Jälkikäteen kyllä mietin, et yllättävän rauhallisesti ja kiirehtimättä sitä sairaalaan tuli lähdettyä, kun välillä niitä tuli 3 minuutin välein ja sairaalaan 3 tunnin ajomatka. Hyvin ehdittiin kyllä sitten sairaalaan 4 tuntia ennen syntymistä.
hui mikä matka :o oliko kivuliaita suppareita?.itellä oli tunnin ja supparit joka kerralla vahvistuneet ihan sietämättömiks siinä matkalla,liekkö tolla kotona jahkaamisella osaa :xmas:

ai sulla oli ajatus katko tuolla :D
mutta teillä joilla on kauhee matka ollut ni :flower:
 
Miksei ne supistukset sitten kaikkia satu samalla tavalla ? Esim. polta selkää ja vatsaa ? Jos kerran kivuttomatkin voivat saada paikat aukeamaan, minullahan voi sitten olla kohta jo vauva kainalossa :D
 
Kyllä sen heti tajus niin minä kun mieskin. Mulla kun ei ollu mitään tuntemuksia aikasemmin. Kun naama meni pahaan irvistykseen, lähti mies pukemaan ulkovaatteita päälle ja sano, että nyt lähdetään :D
 
mie en tajunnu että ne kivut oli mitään polttoja(ei ollu säännöllisiä), aattelin aamuyöstä et se vaan kuuluu asiaan niinkin viimeisilläni, mut siis en ajatellu viel sillon et nyt olis lähtö.. Samaisena aamuna oli viel neuvola jossa täti sit totes et "oot ihan sen näkönen että synnytys on lähellä" neuvola täti valisti meitä että tuntemani kipu on totta tosiaanki supistuksia :) Poitsu syntyi n.12tuntia myöhemmin :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emmaliina:
Joka kerta ko oon sairaalaan lähteny, on mies sinne joutunu mut melkeen väkisin raahaamaan ko en oo ite oikein ollu varma. Ja matkalla oon sitte hokenu koko ajan, että takasin ne meidät vielä lähettää. Koskaan ei kuitenkaa oo kotiin enää lähetetty ilman vauvaa sylissä. Joka kerta ko on sairaalaan asti päästy ni on menny alle kaks tuntia ni on koko rumba ohi. Pitää vaan kiittää miestä aina siitä, että se sentään tajuu koska pitää olla menossa kun eukko ite on tämmöne.. En vaan haluu mennä sinne "vaivaamaan" niitä ihmisiä jos en oikeesti ookaan synnyttämäs vielä yms..

Samaa kun mulla ollut :D jos ne laittaakin takasin,ja ei ole vie kertaakaan tarvinnut tulla tyhjin käsin :D
 
Kirjotin pitkän jutun, se tuli kahdesti ja kun poistin toisen, katosi molemmat. Höh.

No, jokatapauksessa en uskonut että vauva syntyy vielä siinäkään vaiheessa kun kätilö sanoi salissa ett kurkataanpa, joko alettaisiin ponnistamaan: mä totesin siihen että no tuskin vaan vielä.

Kun ei ollut tuntunut koko päivänä juuri mitään, missään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Miksei ne supistukset sitten kaikkia satu samalla tavalla ? Esim. polta selkää ja vatsaa ? Jos kerran kivuttomatkin voivat saada paikat aukeamaan, minullahan voi sitten olla kohta jo vauva kainalossa :D
mulla oli jokaisesta erilaista aaltomaista nippailua,siinä jahkas et onko se sitä oikeeta vai ei,aikani jahkasin ni ne muuttu "sattuvammiks" nippailuiks.

 
Ja lisään vielä, et ekalla kerralla olin 6cm auki, tokalla 7cm ja nyt viimisellä kerralla 8cm auki ko sairaalaan päästiin..Olen sitä vaan todennu, et kyllä ihminen osaa olla tyhmä joskus. :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
en tajunnut, molemmilla kerroilla olen vaan mennyt varmistamaan että kaikki on hyvin, ekasta 4cm auki ja toisesta kokonaan!

Siis mulla kävi jätkän kanssa just tismalleen samalla tavalla!!

Tuntui siellä kun vastaanotossa istuskelin ett pitäisiköhän teeskennellä edes, kun pari mammaa oli tosi kivuissaan ja mä vaan vähän hengailin ja odottelin kiireisen tohtorin aikaa, eikä tuntunut missään mitään.
 
Ekan kanssa tiesin, tokan kanssa en. En ollut lähdössä minnekään, mut lähdin kun mies ja mun vanhemmat (olivat meillä kylässä) sanoivat että on pakko ainakin käydä näytillä. Onneksi lähdin, koska 45minsaa kotoalähdön jälkeen oli vauva sylissä :saint:
 

Yhteistyössä