Kuka teistä tietää kaiken kasvatuksesta ja on täydellinen vanhempi?

[ajatuksia..]

Minä en ole.

Olen muutamia viestiketjuja seuraillut ja törmännyt usein asiaan, jossa joku alkaa mollata ja piikitellä toista vanhempaa kasvatusasiassa. kysynkin, moniko teistä on täydellinen?

Olen myös sitä mieltä että jokaisella on omat kasvatusmetodinsa. toisessa perheessä hissutellaan lapselle kun taas toisessa joudutaan ottamaan jopa tukasta kiinni ja pitämään kova kuri. kumpikaan näistä ei mielestäni ole väärin. riippuu paljon lapsen luonteesta, millaisen kurin kotona täytyy pitää. toinen lapsi voi olla hiljainen hissukka joka kerralla uskoo-eikä edes uhmaa. kun taas toinen voi olla vilkas vilpertti joka kokeilee kunnolla rajojaan. se miten vanhempi käyttäytyy hiljaista kohtaan (siis puhuminen, keskusteleminen..) ei toimi samalla tavalla vilpertin kohdalla vaan todennäköisesti seuraa väittely, uhmaaminen ja lopuksi jopa aresti.

painotan tässä siis sitä, jos esim. sinulla on hiljainen hissukkalapsi joka uskoo kerrasta,ei uhmaa ja kokeile rajojaan niin siinä tapauksessa sinun on turha arvostella vanhempaa jonka lapsi on tämä vilkas ja itsepäinen pässi

moni "ongelmalapsen" vanhempi olisi varmasti helpottunut jos vain voisikin saada pelkällä puheella lapsensa tottelemaan.

Olen tavannut paljon lapsia. ujoja,vilkkaita ja sosiaalisia, hiljaisia hissukoita ja jopa ylivilkkaita "ongelmalapsia" ja tiedän että jokaisen kohdalla on omat juttunsa.

puhutaan paljon myös vapaasta kasvatuksesta, jolloin jopa annetaan lapsen tehdä kaikkea mutta entä kun et voi rangaista esim. tukkapöllyllä? lapsi ymmärtää että saa tehdä näin. no niin, fyysistä välkivaltaahan se nykyään on mutta onko tukkapölly pahasta? vaikka lapseen sattuu hän ymmärtää välittömästi että nyt tuli tehtyä jotain väärää eikä välttämättä tee sitä uudelleen. piiskattukin on kautta aikojen. oletko itse saanut lapsena piiskaa? minä olen. enkä ole saanut minkäänlaisia traumoja.

eräs kerta oli kun karkasin kotoa kaverin luokse 5-vuotiaana. matkaa oli 20km ja pyörällä lähdin. kotona oltiin huolissaan mutta osasivat aavistaa mihin olin matkalla..yli puolet matkasta kuljin isoa tietä missä ei pyörätietä lainkaan. silloin sain piiskaa ja lujaa. sen jälkeen ymmärsin, ettei koskaa saa lähteä ilmoittamatta. vielä teini-ikäisenäkin ilmoitin joka kerta vanhemmille missä kuljen ja mihin menen että tavoittavat tarvittaessa.

on vaikeaa kasvattaa vaikeaa lasta. paljon helpommalla pääsevät ne vanhemmat, joiden lapsi keskittyy enemmän kirjoihin ja yksinoloon.

Olen siis sitä mieltä ettei kukaan ole täydellinen vanhempi eikä siis kellään ole varaa arvostella toisen kasvatustapaa. jokainen lapsi on yksilö eikä kaikki kulje yhden kaavan mukaan. toivon, että jokainen keskittyy enemmän oman elämänsä tarkkailuun kuin toisten kasvatutapojen moittimiseen. neuvoja voi tottakai jokainen antaa ja pyytää mutta silloin pitäisi syyttelyt jättää sikseen. kasvatusneuvoja ja -vinkkejä lukiessaan jokainen varmasti löytää itsestään asioita joita voisi parantaa tai muuttaa- ilman niitä moitteitakin.

ei ole paljon apua jos apua pyytävälle sanoo
" sinä teet väärin. et osaa. älä tee niin. olet väärässä."
vaan entä jos sanoo
" entä jos tekisit näin tai mitäpä jos tekisit sellaisen, tässäpä muutama vinkki mikä toimii meillä.."
ei tule siis kellekkään paha mieli vaan voi jopa jokainen saada muutaman hyvän vinkin joka parantaa huomattavasti arkea.

 

[ap]

ai niin, unohdin mainita että kaikkein pahin asia mielestäni on jos yrittää ottaa lapselta luonnon pois, eli siis yrittää tehdä vilkkaasta väkisin hiljaisen ja aran. sitä kutsuisin alistamiseksi. antaa lapsen olla se lapsi, joksi hän on syntynyt.

 

[mää taas]

MINÄMINÄMINÄMINÄ!!!!!!!!!!!!

 

[ääääää]

täällä on yksi täydellinen äiti............heh. ei kukaan ole täydellinen

 

[vieras]

Hienosti kirjotettu,mutta sanon vaan sen,että tästä palstasta on suhteellisen turha alkaa tekemään varsinaista katsantoa siihen,millaisia ihmiset toisilleen oikeasti ovat.Täällä nimenomaan tuntuu olevan se idea,että päästellään höyryjä omasta takaa haukkumalla ja nälvimällä muita.En sano,että se on järkevää millään tasolla,mutta tämäkin on vain internet palsta,johon kirjoitellaan milloin mitäkin turhanpäiväistä tai vähemmän turhanpäiväistä anonyymisti vailla vaaraa,että koskaan joutuisi vastaamaan typeristä puheistaan tai kohtaamaan sen vanhemman,jonka tunteita onnistui loukkaamaan.

Vaikka varmasti jokainen täällä kirjoitteleva oikeasti osaisikin ottaa muutkin tilanteet huomioon kuin vain omansa niin eipä sitä täällä tarvitse korostaa.Täällä on tavallaan sanomaton lupa olla se,joka tietää asioista ja mitä pahemmin vastaat apua/neuvoja kysyvälle,sitä suurempi palstailija olet.En tarkoita vain rekkaantuneita vaan ihan jokaista joka täällä kirjiottelee.

Typerää se on,mutta vaikeasti kitkettävissä.Myönnän että itselläkin on välillä meinannut lähteä näppäimistöltä jos jonkinnäköistä sontaa,mutta onneksi olen ottanut tavaksi oikolukea ennen lähettämistä tekstini ja viimeistään siinä vaiheessa huomannut,kuinka naurettavaa löpinää olen meinannut toiselle ihmiselle sanoa.

 

[harmaaMusta]

:flower: mukava huomata että oikeesti (ainakin toivottavasti) joku on tota mieltä kuin sinä.

musta tuntuu että nykyään joka asiassa/tavassa moni on sitä omaa mieltään, koska vain se on oikea eikä osaa asettua sen toisen asemaan. jossain lehdessä tais olla se artikkelikin niistä äideistä jotka syyllistää muita.... se oli hyvä ja toivottavasti sai monen silmät aukeamaan.

ite muistan kun täällä joskus kysyin tutin vierottamisesta, kerroin tilanteen ja missä nyt mennään. monista neuvoista oli apua, mutta joukossa oli näitä "no mitäs oot antanu sen tutin sille, etkö osaa antaa muuten läheisyyttä" paljon.

mun mielestä siinä vaiheessa kun osaa asettua jonkun toisen tilalle siihen tilanteeseen mihin esim. sitä apua pyydetään, on jo sen arvonen asia että voi sanoa olevansa erittäin hyvä

silloin meinaan oivaltaa sen että ahaa, jonkun muun tapa voi olla yhtälailla oikea ja on sillon suvaitsevainen. tässä pari päivää sitten olleessa ruokahässäkässä (tuntuu olevan aika ajoin koko ajan) oli erilaisia ihmisiä omineen valintoineen, toinen pyysi apua terveellisempään ruokaan siihen normaalin ruokaan (ei mitään tortilloja jne pizzoja yms) niin tuli muutama ihminen sanomaan että se normaali kotiruoka on epäterveellistä, karppaus kannattaa....

mä voin sanoa että kun tää palsta on täynnä niin eri ikäsiä ihmisiä, jollekkin normaali on epänormaali jne. esim. mulle parikymppiselle normaalia ruokaa saattaa olla perunat ja kastike, salaatti ja ruisleipä, toiselle samanikäselle se voi olla se tortilla ja vaikka kymmenen tai kakskymmentä vuotta vanhemmalle se voi olla taas jotain ihan muuta.

mutta joo, mä ainakin toivoisin enemmän suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä ihmisiltä täällä palstalla niin kuin taas sitten tuolla oven ulkopuolellakin.

 

[välillä väsynyt ja kireä]

MUTTA VOISIN SANOA TIETÄVÄNI LÄHES KAIKEN KASVATUKSESTA!
Mutta täydellinen vanhempi en ole.
On ihan mahdotonta soveltaa teoriaa käytäntöön. Ja jos se olisikin mahdollista jossain asiassa niin ainakin oma pinna ei riitä kaikkiin tilanteisiin.

 

[ap]

Ajatuksena kirjoitukselle olikin pääosin vaan mun ajatukset kyseisestä asiasta. Meitähän tosiaan mahtuu moneen junaan mutta minkäs sille mahtaa. toivon vaan, että jokainen joka jaksaa lukea tuon mun tekstin niin ajattelee jatkossa omaakin käytöstään eikä päästele ihan kaikkea mitä mieli tekee. Itse en tosiaan jaksa edes vaivautua mollaamaan toista, tärkeämpää on kannustaa ja tukea vaikka outoja toisillemme ollaankin. ollaan suvaisevaisia ja autetaan toista! sitä joka apua tarvitsee.

Itse olen käynyt läpi vaikean elämän ja vaikeaa on vieläkin. vaikka kuinka joskus ottaa pattiin, miten ihmeessä saisin paremman olon toisen mollaamisesta?? paljon parempi mieli tulee jos tietää että on helpottanut toisen mieltä jollain tapaa.

 

[hmm]

Joo, jokainen lapsi on erilainen, mutta niin erilaista lasta ei ole että lempeä (mutta tiukka) kuri ei toimisi. Tukkapöllyä, piiskaa tai huutamista ei koskaan tarvita! Usein lapsen äkkipikainen luonne johtuu kasvatuksesta.

 

[NeitiPikkuInkkuli]

Kumpikaan meistä ei oo täydellisiä eikä parempia vanhempia.... yhdessä noi lapset on tehty ja yhdessä ne kasvatetaankin, pelisäännöt sovitaan yhdessä...

 

[RottenCorpse]

Joo, jokainen lapsi on erilainen, mutta niin erilaista lasta ei ole että lempeä (mutta tiukka) kuri ei toimisi. Tukkapöllyä, piiskaa tai huutamista ei koskaan tarvita! Usein lapsen äkkipikainen luonne johtuu kasvatuksesta.

no älä viiti höpöttää!

 

[hmm]

Joo, jokainen lapsi on erilainen, mutta niin erilaista lasta ei ole että lempeä (mutta tiukka) kuri ei toimisi. Tukkapöllyä, piiskaa tai huutamista ei koskaan tarvita! Usein lapsen äkkipikainen luonne johtuu kasvatuksesta.

no älä viiti höpöttää!

eli susta fyysinen kuritus on ok.

 

[ap]

Kumpikaan meistä ei oo täydellisiä eikä parempia vanhempia.... yhdessä noi lapset on tehty ja yhdessä ne kasvatetaankin, pelisäännöt sovitaan yhdessä...

Juuri näin! olen samaa mieltä, vanhempien on hyvä keskutella kasvatukseen liittyvistä asioista ja toimia yhdessä. meillä ainakin on paljon eri näkemyksiä mutta niistä on keskusteltu.

ja..
ainakin omasta mielestäni fyysinen kuritus on ok, mikäli pysytään kohtuudessa. eli ei siis mitään älytöntä hakkaamista. pieni tukistus tarpeentullen. mutta tämä taas niitä asioita joissa jokaisella on oma mielipiteensä. jokaisen lapsen kohdalla ei rauhallinen puhe toimi vaan joskus on korotettava ääntä.

 

[ope]

Mielestäni fyysistä kurittamista kasvattaja ei voi perustella mitenkään järkevästi ja hyväksyttävästi.

Itse kasvattajana kannatan tiukkaa, selkeää ja johdonmukaista kasvattamista, mutta en hyväksy missään oloissa fyysistä kurittamista. Lasta voi kasvattaa monin eri tavoin ja lapset ovat yksilöllisiä, mutta tukkapöllyjä, piiskaa ym. ei kukaan tarvitse. Äänenkorotus ei toisinaan ole pahasta (kunhan ei pelota lapsia liikaa), sillä vanhemmillakin on oikeus tunteisiin eikä (kohtuullinen) meteli tee kenellekään samalla tavalla pahaa kuin väkivalta.

Jos vanhempi kurittaa lasta fyysisesti, on se mielestäni osoitus siitä, ettei vanhemmilla ole muita keinoja saada lapsi kuriin. Toisin sanoen vanhemmilla ei ole auktoriteettia lastensa silmissä. Tämä on noidankehä. Kun vanhempi satuttaa lastansa, vähenee lapsen kunnioitus vanhempaa kohtaan entisestään. Vanhemman on siis taas turvauduttava fyysiseen kurittamiseen, kun muu ei enää auta (auktoriteetti ja kunnioitus on jo mennyt). Lisäksi tämä opettaa lapsille, että toiseen, ja vieläpä heikompaan, on oikeus käydä käsiksi, jos ei muuten pärjää. Perusturvallisuuden kannalta tämä on vaarallista: oman vanhemmanhan pitäisi olla se ihminen, johon lapsi voi luottaa eniten ja tuntea, kuinka häntä suojellaan, ei päinvastoin.

Sanoit ap, ettet sinäkään ole saanut traumoja piiskaamisesta. Tämä ei mielestäni ole kovinkaan hyvä peruste. Ensinnäkin, syntyy päihdeäideillekin terveitä lapsia, et kai silti vedä johtopäätöstä, että päihteitä voi raskausaikana käyttää. Toisekseen sinun traumasi saattaa olla sen verta pieniä (ei sen aina tarvitse tarkoittaa sitä, että istutaan vuosikaudet psykiatrilla) ettet edes tajua niiden tulleen siitä, että sinua on piiskattu. Todennäköisesti piiskaamisesta juontaa juurensa ainakin se, että teet samaa omille lapsillesi.

Mielestäni tällainen pelossa kasvaminen ei opeta lapsille oikeita asioita. Lapset voivat olla näennäisesti kilttejä, kun pelkäävät, mutta oletko sitten tyytväinen kasvatukseesi, jos lapsi oppii vain tottelemaan muita kun pelkää? Lisäksi vaarana on, että lapsi oppii vain välttämään kiinnijäämistä. Lapsi ei siis opi sitä, miksi jotain ei saa tehdä ja miksi säännöt on olemassa (=taatakseen kaikille turvallisen ja hyvän elämisen).

Omassa kasvatuksessani keskityn siihen, että pyrin kasvattamaan lapsista ihmisiä, jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja omatunto on kohdallaan. Tähän pyrin mm. sillä, että olemme yhdessä miettineet säännöt ja niiden rikkomisesta seuraavat rangaistukset. Pyrin siihen, että lapsi ymmärtää miksi sääntöjä on ja jos hän ei niitä tottele, on rangaistus sellainen, että se liittyy tehtyyn rikkeeseen. Haluan mahd. paljon kuunnella lapsia ja keskustella heidän kanssaan. Lapset ovat ihmisinä ja mielipiteinänsä yhtä arvokkaita kuin aikuisetkin. Kuitekin sillä, jolla on vastuu (kasvattajalla) on myös viimekädessä päätäntävalta.

Tekstin tarkoitus ei ole hyökätä ap:ta vastaan millään tavoin, vaan ainoastaan ottaa kantaa aiheeseen.

 

[vieras]

En ole täydellinen, mutta hyvä äiti olen. Ja omat muksut ovat onnellisia, joten koen onnistuneeni vanhemmuudessa ainakin tähän asti. Neuvoja jakelen avuliaasti tällä palstalla ainakin, jos kuulostaa, että jollain on vanhemmuus ihan hukassa, tai sitten ystävällisesti ehdottaakseni toisenlaista näkökulmaa. Itse en ole niin herkkä, etteikö minun menettelytapojani voisi toiset arvostella. Osaan ottaa toisiltakin hyviä neuvoja, tai sitten ohittaa ne minulle tarpeettomana.

 

[ap]

tuossa aikaisemmin, fyysisestä kurittamisesta. tarkoitan siis etten hyväksy älytöntä hakkaamista vaan esim. pieni tukistus ei satuta lasta, lapsi ei saa kipeää vaan enemmänkin loukkaantuu. en koskaan sallisi päihteiden käyttöä raskauden aikana! mutta, jokaisella oma kasvatustapansa. itse en saa lapsiani kuriin pelkällä puheella mutta yritän muuttaa sitäkin. kasvan itsekin vielä ja on paljon opittavaa. vanhemmuus kuitenkin kasvattaa kaikista eniten. olen hyvä äiti, tiedän sen. mutta kuten varmasti monella muullakin, vallattomien lasten kanssa pinna palaa joskus liiankin herkästi.. toivotan kaikille ihanaa vanhemmuutta ja parempaa huomista!

 

[isoäiti mölykylästä]

ei kai sellaista täydellisyyttä olekaan.