Kasvatuksesta.

[hukassa]

Olen vähän hukassa näissä kasvatusasioissa.
Minulla on 5 pientä lasta ja minun ehkä, jos jonkun, "pitäisi" olla perillä ja varma itsestäni jo tässä vaiheessa. Vaan kun en ole.

Tuntuu, ettei nykyään enää saisi lasta kieltää eikä komentaa. Lasten pitäisi antaa vain olla ja temmeltää ja tuhota vapaasti.
Eihän se näin voi olla?
Kamalat paineet puristavat ulkopuolelta ja koen, ettei mikään ole kyllin hyvä.
Meillä ainakin naapurit, joilla on jo ne yksi ja kaksi lasta kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet pois kotoa, tarkkailevat elämäämme ja tulevat huomauttamaan, jos joku lapsistamme on esim. itkuinen joku päivä. Tämä ahdistaa.
He myös neuvovat, kuinka lasten täytyy saada olla vapaita ja niiden täytyy antaa melskata...kuhan eivät heidän tontilleen tule. Jos joudumme ääntä korottamaan, huomaan, kuinka he tarkkailevat sitten enemmän. Ihan hullua.
Pelkään, että he ilmoittavat meistä vielä jonnekin lastensuojeluun, vain siksi että meillä on näin monta pientä ja TÄÄLTÄ KUULUU PALJON ÄÄNIÄ.

Olemme ihan normaali perhe, jossa paljon tykätään ja rakastetaan, eikä kukaan ole väkivaltainen. Jokainen lapsi on hartaasti toivottu. Ääntä kyllä korotamme ja kuritamme lapsiamme, tosin ehkä ihan liian vähän luulen...tiedän itsekin, että olen arka kurittamaan, sillä "nykyään ei saisi tehdä mitään". Koita siinä sitten pitää järjestys.

MISSÄ MENEE SE KULTAINEN KESKITIE? Onko lapset sanallinen kurittaminenkin väärin? Onko se väärin, jos lapsi saa rangaistuksen vääristä teoistaan? Ottaen toki huomioon, minkä ikäisestä lapsesta on kysymys. Siis jostain 3-4vuotiaasta asti voisin antaa jotain pieniä rangaistuksia tyyliin "omaan huoneeseen rauhoittumaan", "filmikielto" jne.

Tiedän, että nämä ovat varmaan ihan ok, mutta pers vieköön aina voi olla hiljaakaan!! On PAKKO välillä karjaista niin että alta pois!!
Onko se hirmu väärin? Ähh.

 

[TavisÄiti]

kyllä meidän vajaa 2v joutuu huoneeseensa rauhottumaan jos ei puhe tehoa, useimmiten ei tehoa, etenki ku uhmaiässä jo.... ja kyllä meilläkin ääntä korotetaan joskus turhankin herkästi, mutta en mä siitä paineita ota, kukin tavallaan ja sinuna sanoisin naapureille että pitää huolen omista asioista. rauhottumispenkki ois kanssa joillekin hyvä keino mutta ei meille kun siinä ei poika pysy ollenkaa,se on siis oma huone ja hetkeks jäähylle jos menee hurjaks touhut. koita päästää naapureitten puheet toisesta korvasta ulos..

 

[ap]

kyllä meidän vajaa 2v joutuu huoneeseensa rauhottumaan jos ei puhe tehoa, useimmiten ei tehoa, etenki ku uhmaiässä jo.... ja kyllä meilläkin ääntä korotetaan joskus turhankin herkästi, mutta en mä siitä paineita ota, kukin tavallaan ja sinuna sanoisin naapureille että pitää huolen omista asioista. rauhottumispenkki ois kanssa joillekin hyvä keino mutta ei meille kun siinä ei poika pysy ollenkaa,se on siis oma huone ja hetkeks jäähylle jos menee hurjaks touhut. koita päästää naapureitten puheet toisesta korvasta ulos..

Mutta jos naapurit todella ilmoittavat meistä johonkin? Vaikkemme mikään ongelmaperhe olekaan. Tämä paikkakunta, missä asumme, on muutenkin ns.lapsivastainen, en siis yhtään ihmettelisi, vaikka sossun kanssa jotain tulisikin...vaikka vain siitä syystä, että meillä on monta pientä näin peräkkäin.
Kuulostaa varmaan hullulta, mutta tällasta se on täällä...

 

[metsänpeitto]

Miten niin nykyään ei saa tehdä mitään? On olemassa ihan muitakin vaihtoehtoja, kuin ankara kurittaminen tai täysin flegmaattinen kasvatustapa. Jos tuntuu siltä, että niitä keinoja ei oikeasti ole, niin silloin kannattaa hakea apua jostain josta niitä saa.

Naapureitasi tuskin pystyt koskaan miellyttämään.

 

[HyacinthBucket]

Tuntuu, ettei nykyään enää saisi lasta kieltää eikä komentaa. Lasten pitäisi antaa vain olla ja temmeltää ja tuhota vapaasti. Eihän se näin voi olla?

Totta, ei voi olla niin. Rajat on rakkautta ja rajoilla turvaat myös lapsen fyysisen turvallisuuden

Kamalat paineet puristavat ulkopuolelta ja koen, ettei mikään ole kyllin hyvä.

Tämä on tätä päivää, kaikki on kontrollin alla, isoveli valvoo, vielä muutama vuosi aikaa pinnalla oli käsite "kyllin hyvä vanhemmuus", se on ihan käyttökelpoinen edelleen. Ei jaksa olla yhtään hyvä vanhempi jos väsyttää itsensä kohtuuttomien ympäristön vaatimusten alla.

Meillä ainakin naapurit, joilla on jo ne yksi ja kaksi lasta kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet pois kotoa, tarkkailevat elämäämme ja tulevat huomauttamaan, jos joku lapsistamme on esim. itkuinen joku päivä. Tämä ahdistaa.
He myös neuvovat, kuinka lasten täytyy saada olla vapaita ja niiden täytyy antaa melskata...kuhan eivät heidän tontilleen tule. Jos joudumme ääntä korottamaan, huomaan, kuinka he tarkkailevat sitten enemmän. Ihan hullua.
Pelkään, että he ilmoittavat meistä vielä jonnekin lastensuojeluun, vain siksi että meillä on näin monta pientä ja TÄÄLTÄ KUULUU PALJON ÄÄNIÄ.

Älä välitä, ei kuulu naapureille jos teillä on asiat kunnossa, jos soittavat lastensuojeluun, niin siinäpä soittavat... sieltä tulee ihminen teille katsomaan ja sinä voit näyttää, että teillä on asiat kunnossa. Ja sinä tiedät mikä on parasta omille lapsillesi koska tunnet heidät parhaiten. Sinä myös viimekädessä olet vastuussa siitä mitä lapsesi tekevät yms, joten on enemmän kuin sinun velvollisuus ohjata lastesi toimintaa.
:hug:

 

[vieras]

Vittu mitä naapureita. Totuus kuitenkin on, niinkuin jo muutkin sanoivat, että sinä itse olet lastesi kasvattaja, eivätkä naapurit. Heille ei kuulu vähääkään se, kuinka lapsiasi kasvatat - paitsi jos löisit tms. Silloinhan myös ilmoitus sossuun olisi asiallinen. Mutta jos lastesi itku noin naapureitasi kiinnostaa, voithan aina kysyä siinä tilanteessa heiltä että mikä itkussa noin kiinnostaa? Saanko vielä kysyä että miten he lapsen itkusta huomauttavat? Mikä tekee sen että he ylipäätään tulevat asiasta sanomaan? Eivätkö ole koskaan kuulleet lasten itkua vai mikä siinä on?

Ihan oikeasti, anna naapureittesi kyylätä, jospa hekin saisivat oman elämän - viimeistään tuonpuoleisessa

 

[ap]

Miten niin nykyään ei saa tehdä mitään? On olemassa ihan muitakin vaihtoehtoja, kuin ankara kurittaminen tai täysin flegmaattinen kasvatustapa. Jos tuntuu siltä, että niitä keinoja ei oikeasti ole, niin silloin kannattaa hakea apua jostain josta niitä saa.

Naapureitasi tuskin pystyt koskaan miellyttämään.

Ankara kurittaminen? No en mielestäni puhunut siitä. Kysyin vaan, että eikö lasta saa enää lainkaan kurittaa? Enkä tarkoita sillä väkivaltaista käytöstä.
Luulen, että pidän omilleni ihan liian vähän kuria...annan paljon periksi siksi, että ulkopuoliset paineet ei olisi niin kovat...jotenkin näin se menee...ja tiedän, että se on ihan hullua. Ei ne ulkopuolisten arvostelut sillä vähene, että minä annan lasteni kasvaa kuritta. He vaan saavat minut tuntemaan itseni valtavan huonoksi ja riittämättömäksi ja sillä periksiantamisella sitten jotenkin mukamas paikkaan sitä omaa pahaa oloa ja se on sairasta se...tiedän.
Naapureilla voisin peppuni pyyhkiä, ellei heillä olisi täysi mahdollisuus saattaa meitä vaikeuksiin viranomaisten kanssa! Välittämättä siitä, onko todellista aihetta ottaa viranomaisiin yhteyttä vai ei.

 

[tripla]

Pohdintasi kuulostaa niin tutulta. Tosin mulla on vain kolme poikaa 3,5v kaksoset ja 2v pikkuveli. Meillä pojat on kyllä välillä niin levottomia ja leikit menee tappeluksi, että jos en siihen tiukasti puuttuisi voisivat satuttaa itsensä ja toisensa. Joskus on hyvinkin vaikea komentaa/kurittaa lapsia (siis en puhu nyt väkivallasta), kun tuntuu tekevänsä jotain väärin. Vaikka kuinka tiedän että pyrin juuri sille kasvatuksen kultaiselle keskitielle, ulkoiset paineet ja odotukset ovat välillä niin hyökkääviä, että meinaa mennä usko omiin arvoihin. Meillä joutuu välillä puistossa laittamaan jonkun pois leikeistä jos käyttäytyy huonosti. tai jos joku on puiston toisella laidalla ja tekee jotain älytöntä niin pakkohan minun on sille "karjaista" . Toisaalta ihmiset katsovat hyvin pahasti kun aiheutan hämminkiä ja metiliä ojentamalla lapsiani. Toisaalta eivät myöskään halua pihoille/puistoon huonosti käyttäytyviä lapsia. Yhden lapsen kanssa joskus aikuinen kävälee seläntakana ja vahtii koko ajan ja puuttuu hiljaisella ääneellä välittömästi "kaikkeen". Tällaisen patalijoonan kanssa se ei käy. Lapset leikkii rauhassa turvallisen matkan päässä ja puutun tarvittaessa tilanteisiin. Pakko vaan yrittää luottaa itseensä ja hymyillä kauniisti niille naapureille jotka katsoo kauhuissaan, kun kiellät lasta katsomasta videoita tänään...

 

[metsänpeitto]

Ankara kurittaminen? No en mielestäni puhunut siitä. Kysyin vaan, että eikö lasta saa enää lainkaan kurittaa? Enkä tarkoita sillä väkivaltaista käytöstä.
Luulen, että pidän omilleni ihan liian vähän kuria...annan paljon periksi siksi, että ulkopuoliset paineet ei olisi niin kovat...jotenkin näin se menee...ja tiedän, että se on ihan hullua. Ei ne ulkopuolisten arvostelut sillä vähene, että minä annan lasteni kasvaa kuritta. He vaan saavat minut tuntemaan itseni valtavan huonoksi ja riittämättömäksi ja sillä periksiantamisella sitten jotenkin mukamas paikkaan sitä omaa pahaa oloa ja se on sairasta se...tiedän.
Naapureilla voisin peppuni pyyhkiä, ellei heillä olisi täysi mahdollisuus saattaa meitä vaikeuksiin viranomaisten kanssa! Välittämättä siitä, onko todellista aihetta ottaa viranomaisiin yhteyttä vai ei.

Mitä sinä ajattelet sanalla kurittaminen? Lapsilla pitää olla rajat ja sääntöjä. Ruumiillinen kurittaminen on kielletty, ja ihan syystäkin. Se, että lasta ei saa läppäistä ei tarkoita sitä, etteikö hänellä muuten saisi olla rajoja!

En minä väittänyt, että sinä pidät lapsillesi ankaraa kuria, tarkoitin sitä että on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuin kasvattamattomuus tai sellainen kurittaminen, joka on ihan syystäkin aihetta jättää tekemättä. Ei sinun tarvitse "lepsuilla" että olisit riittävän hyvä äiti.

Lapsi tarvitsee niitä turvallisia rajoja, ja sitä johdonmukaista aikuista asettamaan ne rajat itselleen silloin, kun hän ei vielä itse niin osaa tehdä. Todennäköisesti se, että sinä annat periksi aiheuttaa sitten sen, että lapset ovat vaan enemmän hämillään ja kolhoavat.

Onko joku antanut sinun ymmärtää, että aikoo ilmoittaa viranomaisille vai ei? Vai oletko itse vaan tulkinnut sen niin?

 

[ap]

Vittu mitä naapureita. Totuus kuitenkin on, niinkuin jo muutkin sanoivat, että sinä itse olet lastesi kasvattaja, eivätkä naapurit. Heille ei kuulu vähääkään se, kuinka lapsiasi kasvatat - paitsi jos löisit tms. Silloinhan myös ilmoitus sossuun olisi asiallinen. Mutta jos lastesi itku noin naapureitasi kiinnostaa, voithan aina kysyä siinä tilanteessa heiltä että mikä itkussa noin kiinnostaa? Saanko vielä kysyä että miten he lapsen itkusta huomauttavat? Mikä tekee sen että he ylipäätään tulevat asiasta sanomaan? Eivätkö ole koskaan kuulleet lasten itkua vai mikä siinä on?

Ihan oikeasti, anna naapureittesi kyylätä, jospa hekin saisivat oman elämän - viimeistään tuonpuoleisessa

Tämä viimeisin itku-huomautus meni silleen, että tuolle 1veelle oli tulossa 4kulmahammasta kerralla ja hän oli hyvin itkuinen muutaman päivän ajan.
Me olimme kuitenkin tästä huolimatta normaalisti pihalla ja touhusimme touhujamme. Naapurikin tapaa olla ahkerasti pihalla ja siellä korvat höröllään, kuten aina...
Hän sitten käveli mieheni luo ja kysyi, mikä oikein mättää, kun tuo nuorimmainen pitää olla noin itkuinen?! Eikä tehnyt tätä mitenkään vilpittömästi, vaan kyttäsi miehensä kanssa meitä tuossa pihallaan loppupäivän, tuijottaen ja korvat selvästi höröllä...
Olin itsekin silloin väsynyt noiden hammasitkujen vuoksi ja oisin voinut käydä kuristamassa sen ämmän samantien...huoh.
Ei tämä olisi mitään, ellei tämä kyttäys/huomauttelu olisi jatkuvaa.