tiedustelen mielipiteitänne..

  • Viestiketjun aloittaja tuleva yh-äippä
  • Ensimmäinen viesti
tuleva yh-äippä
Olen tässä nyt mietiskellyt mitä tekisin isyys asian kanssa.. En ole lapsen isästä aivan 100% varma.. Pitäis tehdä isyystesti. Ja sitten tulee kiistoja elatusmaksuista ja ehkä tapaamisoikeuksista. Jos tuleva isä haluaa edes lastaan tavata.... Kuulostaa mielestäni kauhean monimutkaiselta.. Ei ole kokemusta ollenkaan vastaavista tilanteista!
Tietenkin olisi helpompi vaihtoehto, ettei varmistais isyysasiaa ollenkaan.. Mutta jotenkin mielestäni kuitenkin lapsen kuuluisi joskus saada tietää kuka hänen isä on..
Mietin vaan sitä, että ajatteleeko ja alkaako mies puhumaan musta vaan että yritän saada rahoja siltä..? Tarkoitan siis elatusmaksuja.
Tottakai osaltaan mieskin on vastuussa tekemisistään..
Kertokaapa vähän jos teillä on vastaavia tilanteita.. Kauheen vaikeeta jotenkin päättää mitä tekis..
 
Yodottaja66x
Mietin samaa,

tosin hyvissä ajoin.
Jos oikein syvällisesti haluat perehtyä lakien ja elatuspykälien kannalta - lue seuraavat linkit:
http://www.om.fi/1149509386807 (mainittu täällä aiemmassa keskustelussa)
ja
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700 (isyyslakia)

Omalta osaltani olen erinäisistä syistä päätymässä siihen ratkaisuun, että huolehdin asiasta - siis mahdollisesta isyyden laillistamisesta - myöhemmin.
Mun lapsi ei ole vielä syntynyt, aikatauluna on vasta syksy.

Toki , mietit asiaa omalta ja tietenkin lapsesi kannalta.
En tiedä kuinka rationaalisesti tätä nyt voi pohtia - mutta ainakin asiassa on sekä taloudellinen että Hyvään ja Läsnäolevaan Isyyteen liittyvä puoli ;)
Mun mielestä tärkein on lapsen oikeus hyvään isään ja/tai tasapainoiseen lapsuuteen. Ei niinkään isän oikeus.
Kuten alla näet , omalta osaltani olen hyvin epävarma mun lapsen isän maksukyvystä ja myöskään isyyskyvyistä.

Voimia ja jaksamista Sulle, onnellinen asia tää lapsi joka tapauksessa on. Ja aivan hyvin voit yksinkin ynnä muiden ympäröivien ihmistenkin kanssa lapsellesi hyvän elämän tarjota.

t. yo

Alla clip aiemmasta stooristani:
*************
...toki olen ihan ajatteleva ihminen ja olen asiaa aika moneltakin kannalta miettinyt.
Olin alussa tarjoamassa miehelle mahdollisuutta isyyteen , hyvinkin maanittelevasti, ymmärtävästi sun vaikka mitä. Miehen käytös vaan jatkui öykkäämisenä ja lähes uhkailuna, vaikka sanojensa mukaan hänellä ei ollut mitään lapsen syntymää vastaan. Käytännön käytös vaan oli melkoisen ikävää. Ja 'vahingon' mahdollisuus oli tosiaan molempien tiedossa , täysin. Eli en huijannut miestä mitenkään.
Summasummarum - totesin etten voi miehen puolesta vastuuta ottaa, enkä myöskään sitä tee.
Hän ei tuntunut ymmärtävän edes perusasioita isyyteen liittyen - ei perushuoltoa ('en vaihda kakkavaippoja', ei sopimuksia ja lupauksia ('perun tapaamisia mitenj huvittaa'), eikä aikonut pystyä keskustelemaan kanssani ja vaihtamaan tietoja pienen lapsen rytmistä.

Ja kuten aiemmin todettiin, vaihtoehtoja on monia.
Ensimmäiseksi velvollisuudeksi vauvaa ja itseäni kohtaan katson sen, että koetan järjestää turvallisen, tasapainoisen ja seeseteisen odotusajan. Jopa mahdollisuuden nauttia tästä - siis olenkin väliin oikeinkin onnellinen ;) Epärealistinen taistelu tai maanittelu öykkäävän miehen kans ei edistä raskaana olevan terveyttä , eikä näinollen vauvankaan. Sama juttu ihan vastasyntyneen - vaikkapa 2 vuotiaaseen asti , tää mies ei pystyisi (vaikka muuttuisi ihmeen kautta IhanneIsäksi) näkemään lasta kuin 2 kertaa kuussa, ehkä 1,5 päivää kerrallaan, tai alussa tunteja - kun lapsi on rintaruokinnalla. Josta seuraa se, ettei alussa (huom siis alussa) ei vauvan kehityksen kannalta tällä isällä ole suurta/mitään merkitystä lapsen tasapainoiseen kasvuun. Vaan mies on Vieras ja Outo aikuinen - pikkuvauvalle . Kuten kuka tahansa aikuinen , jota näkee noin harvoin.
Asia on eri myöhemmin - kun lapsi on isompi - ja mieltää paremmin. Ja ymmärtäisin , että isänkin on helpompaa solmia suhdetta myöhemmin ?
Se, mitä lapsen lähivanhempi , eli minä voi tarjota alussa on tärkeintä ihan alussa. Ja odotuksen, alkuhämmenyksen ja väsyn lisäksi en vaan halua mitään verikoe/oikeusjuttu/kiistely episodeja siihen alkuun.
Olen valmis niihin myöhemmin, jos asiat niin menee, ja mies osoittaa aikuista ja kypsä käytöstä oikeaan vastuukantamiseen.
Lapselle aion kertoa isän nimen, sitten kun hän sitä kysyy.
Kyllä isyyteenkin liittyy kysymys - millainen isä ? Lapsen elämässä on sitten oltava pysyvästi, pidettävä lupaukset ja sopimukset , sekä huolehdittava lapsen perushoivasta ja turvallisuudesta.
Anyway - alkuperäinen kysymys oli tuo elatusmaksukysymys - ja olen kallistumassa siihen , etten alussa näitä ala biolgisen isän kans jumppamaan. Vähemmän verta , hikeä ja kyyneleitä ;) Vaan teen tän omiin nimiin.
Itseasiassa se vaihtoehto, että mulla on lailliset oikeudet, turvatut elatusmaksut ja että isä jos kumminkin haluaisin tavata lastaan, olisi järkevimmän kuuloinen. (Yhdellä mun tutulla on tän tyyppinen tilanne ...)

*************
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.04.2007 klo 17:10 tuleva yh-äippä kirjoitti:
Olen tässä nyt mietiskellyt mitä tekisin isyys asian kanssa.. En ole lapsen isästä aivan 100% varma.. Pitäis tehdä isyystesti. Ja sitten tulee kiistoja elatusmaksuista ja ehkä tapaamisoikeuksista. Jos tuleva isä haluaa edes lastaan tavata.... Kuulostaa mielestäni kauhean monimutkaiselta.. Ei ole kokemusta ollenkaan vastaavista tilanteista!
Tietenkin olisi helpompi vaihtoehto, ettei varmistais isyysasiaa ollenkaan.. Mutta jotenkin mielestäni kuitenkin lapsen kuuluisi joskus saada tietää kuka hänen isä on..
Mietin vaan sitä, että ajatteleeko ja alkaako mies puhumaan musta vaan että yritän saada rahoja siltä..? Tarkoitan siis elatusmaksuja.
Tottakai osaltaan mieskin on vastuussa tekemisistään..
Kertokaapa vähän jos teillä on vastaavia tilanteita.. Kauheen vaikeeta jotenkin päättää mitä tekis..
Jos et ole varma kuka isä on, suosittelisin tekemään testin. Ihan jo sen takia, että voit lapselle myöhemmin kertoa kuka isä on, vaikka isä ei teidän elämässänne olisikaan mukana.
 
pikku huomio
itsellä oli sama tilanne. Tuli mieleen pari huomiota.
Minusta tuntui raskausaikana että isällä ei ole väliä mutta lapsen synnyttyä asia vaivasi mieltä.

Olen sitä mieltä että isyys kannattaa selvittää. sinun kannattaa antaa se lastenvalvojan tehtäväksi. Itse ei kenenkään tarvitse mennä lapsi kainalossa ovikelloa soitamaan näyteputkilon kanssa. Ei tarvitse olla missään yhteydessä mihinkään mieheen jos ei itse halua. Ja se on ihan sama mitä kukakin ajattelee jostain rahojen haluamisesta. Puhuu ne ihmiset kumminkin. Keskity sinä iloitsemaan lapsesta.

Muista että kaupungilta saa elatusavun siihen saakka kun isyys selvitetään ja se tuki kannattaa hakea välittömästi. Isyysselvittelyissä menee oma aikansa.

Kyllä kaikki järjestyy. Tilanteesi ei todellakaan ole mikään maailman ensimmäinen laatuaan. Lähetän tuhat virtuaalihalausta :flower:
 
Minulla myös sama tilanne. Omasta mielestä olin 100 % varma isästä mutta sitten ultrassa siirtelivät laskettua aikaa ja tuli epävarma olo :ashamed: Vieläkin ottaa päähän kun menivät sitä siirtämään (vaikka ei olisi tarvinnut, poika syntyi silloin kun alunperin pitikin) ja saivat mun odotusajan "pilalle" kun takaraivossa jyskytti et jos se onkin jonkun muun...

Mut asiaan, suosittelen isyystestiä. Jos sulla on kaks vaihtoehtoa ni sano rehellisesti lastenvalvojalle. Se on yhteydessä kumpaakin ei tarvitse itse hoitaa kun itsensä ja vauvan testeihin. Ja saat rauhan. Jos käykin niin että se jonka kuvittelet ei olekkaan niin taas sama rumba uudestaan... ja turhaa vauvaa pistellään. Ei meinaan ollut kivaa pienelle vauvalle kun käsivarresta otetaan näyte :'( Äitiä ainakin itketti...

ja kyllähän se isä ehdokas voi muuttua kun näkee vauvan, saa se monen miehen heltymään vaikka muuten kusipää oliskin...


Tsemppiä! :flower:
 
Ite henk.koht. selvittäisin kuka lapsen isä on ihan jo senkin takia,että jos lapsi joskus sairastuu vakavasti,saattaa olla että isää tarvitaan silloin(siis esim.sopivaa selkäydinnestettä tms.)

kaukaa haettua,mutta varmuus ennen kaikkea :D
 

Yhteistyössä