Eli eräs tuttuni puhuu aika taukoamatta vain omista asioistaan. Esimerkkinä, kun tapasin hänet viimeksi kadulla ohimennen ja aloimme vaihtaa kuulumisia, niin ehdin vain sano, että lapsemme sairastaa, niin hän aloitti kertomaan juurta jaksaen oman lapsensa koko sairaushistorian siis tyyliin kolme vuotta sitten olleen nuhakuumeen, kaikki siihen liittyvät lääkärinreissut yms.
Lopettaessa juttumme, hänelle ei siis ollut edes selvinnyt mikä mun lapsella oli vaan hän oli oli koko ajan vaan puhunut noista omista asioistaan.
Toinen esimerkki, kun tapasimme hänen kanssaan joskus juuri synnyttäneen ystävämme ja näimme ekan kerran hänen vauvansa. Niin tää tuore äiti ei päässyt kertomaan mitään omasta synnytyksestään tai siitä miten vauva-arki oli lähtenyt liikkeelle vaan tämä kyseessä oleva ihminen taas selitti taukoamatta kaikki omiin lapsiinsa liittyvät synnytystarinat ja vauva-ajat, vaikka niistä oli jo useita vuosia aikaan.
Eli tää ihminen aina ja joka tilanteessa on itse suuna päänä eikä anna edes puheenvuoroa muille. Jotenkin mielestäni aika hurjaa, että hän oikeasti kuvittelee hänen elämänsä olevan niin mielenkiintoista, että se peittää alleen muiden ihmisten kuulumiset. Kuten, että tämän juuri synnyttäneen äidin kanssa, me halusimme vain kuulla hänen vuosia sitten synnytystarinansa välittämättä lainkaan siitä, mitä tämä tuore äiti juuri sillä hetkellä elämässään koki.
Ja mitä tälläinen ihminen oikeasti oppii elämästä, kun kuulee vain ja ainoastaan aina oman äänensä?
Muoks, nämä esimerkit olivat siis lähinnä vain esimerkkejä, eli totuudesta hieman muunneltuja, sillä en halunnut kenenkään tunnistavan tästä itseään
Lopettaessa juttumme, hänelle ei siis ollut edes selvinnyt mikä mun lapsella oli vaan hän oli oli koko ajan vaan puhunut noista omista asioistaan.
Toinen esimerkki, kun tapasimme hänen kanssaan joskus juuri synnyttäneen ystävämme ja näimme ekan kerran hänen vauvansa. Niin tää tuore äiti ei päässyt kertomaan mitään omasta synnytyksestään tai siitä miten vauva-arki oli lähtenyt liikkeelle vaan tämä kyseessä oleva ihminen taas selitti taukoamatta kaikki omiin lapsiinsa liittyvät synnytystarinat ja vauva-ajat, vaikka niistä oli jo useita vuosia aikaan.
Eli tää ihminen aina ja joka tilanteessa on itse suuna päänä eikä anna edes puheenvuoroa muille. Jotenkin mielestäni aika hurjaa, että hän oikeasti kuvittelee hänen elämänsä olevan niin mielenkiintoista, että se peittää alleen muiden ihmisten kuulumiset. Kuten, että tämän juuri synnyttäneen äidin kanssa, me halusimme vain kuulla hänen vuosia sitten synnytystarinansa välittämättä lainkaan siitä, mitä tämä tuore äiti juuri sillä hetkellä elämässään koki.
Ja mitä tälläinen ihminen oikeasti oppii elämästä, kun kuulee vain ja ainoastaan aina oman äänensä?
Muoks, nämä esimerkit olivat siis lähinnä vain esimerkkejä, eli totuudesta hieman muunneltuja, sillä en halunnut kenenkään tunnistavan tästä itseään
Jos se ei livenä selitä jollekki jotaki,ni se puhuu puhelimessa ja varmasti niin et naapuritki kuulee. Jos sä yrität tosiaan sanoa sille jotain,ni joko se keskeyttäää tai ei kommentoi sun asiaa mitenkään vaan jatkaa samasta aiheesta omalla tarinalla...
. 
ajatella.. nykyisin jos keskustelut liiaksi töissäkin ajautuivat hänen juttuihinsa niin aloitin vain raaasti uudesta asiasta keskustelun.. ei auttanut muu, tyyppi vain ei vaiennut ja hänen aloittamansa tarinat ronsyilivät aina lisäkertomuksia jotka eivät edes liittyneet alkuperäiieen keskusteluaiheeseen..