V
vierailija
Vieras
Kyllä hän opetti väärän ajattelutavan, miksi et voi sitä hyväksyä? Ja siis miksi kuvittelet paranemiseni ehtona olevan sen, että äitini kunnioittaa minua? Siis jos mä en ois tajunnut, että hän ei kunnioita, niin silloinhan se ois ainoa tapa, jolla mä voisin hyvin, mutta koska mä nyt tajuasin, että ahaa, hänessä onkin virhe, ei minussa, hän ei kunnioittanut minua lapsenaan, eikä sen jälkeenkään ole kunnioittanut minua, niin se avaa minulle kyllä mahdollisuuden saada hyvinvointia. Vika on osoitettu olevan hänessä, ei minussa. Koska ihmisillä on aina just vain toi yksi (väärä) sanoma: sinua kunnioitetaan vain, jos olet sen arvoinen. Siksi minä voin pahoin, tuon sanoman takia ja koska en tajunnut, että äiti ei kunnioittanut sitä pientä lasta, joka olin, vaikkei lapsi joudu ansaitsemaan vanhemmiltaan kunnioitusta, jos vanhempi on terve.Ei, se ei ole niin että äitisi opetti väärän ajattelu- ja toimintatavan ja nyt sinä et voi muuta kuin hyväksyä sen ja elää sen mukaan, odottaen että äitisi parantaisi sinut. Ei ihme ettei terapiastasi tule yhtään mitään kuudenkaan vuoden jälkeen, kun käsityksesi asioista on noin metsässä. Terapian tarkoitus on opetella UUSIA ajattelumalleja, ei elämään äitisi ajattelumallien mukaista elämää.
Äitinikin oli sitä mieltä, ettei voi kunnioittaa minua minun takiani. Vasta tänään tajusin, että ei hänen tarvitsekaan, hän on hävinnyt koko ottelun jo. Ottelu oli siis sitä, miten mä aion toimia, että hän alkaa kunnioittaa minua. Minä väänsin, että näin, hän väänsi, että sen pitää olla noin (ja noin muuttui aina muksi sen mukaan, miten minä yritin).
Ottelu päättyi, kun minä kysyin: miksi sinun enää tarvitsisi kunnioittaa minua (enkä enä tunne jostain syystä itseäni luuseriksi tai paskaksi sanoessani noin, kuten aiemmin tunsin, koska hän oli opettanut, että sitten oon!)
ap