Tiedätkö yhtään perhettä jossa yhdistelmä koiranpentu ja vauva samaan aikaan olisi toiminut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä tiedän perheen jossa on ollut pentu molempina kertoina kun on pieni vauva syntynyt :) Heillä siis 2 lasta ja 2 koiraa.
etsijäkoiria vielä, joten koulutuskin on alkanut jo pentuna
 
Me. Tai minä, miten sen nyt haluaa ilmaista. Olen yhden lapsen yksinhuoltajaäiti. Minulla oli ennestään parivuotias lapinkoira, mutta pari kuukautta ennen vauvan syntymää taloon tupsahti myös ihan pieni koiravauva, juuri luovutusikään tullut sellainen.

Kyllähän se aluksi raskasta oli, mutta kyllä vauvanhoidon ja koirien hoidon sai mukavasti tasapainotettua. Alku vaati totuttelua - ja kyllä täytyy myöntää että ensimmäisinä parina viikkoina tuli pyydettyä apuakin nimenomaan koirien hoitoon liittyen. Mutta siitä se siiten lähti sujumaan.

Koirat eivät olleet sen kummemmin mustasukkaisia, pienempi pentu ei kai vielä ymmärtänyt olla ja tuo parivuotias sitten osoitti mieltään parina ensimmäisenä päivänä lähinnä haukkumalla, mutta lopetti sen kyllä huomattuaan, että ei ole mitenkään menettänyt hänelle kuuluvaa paikkaansa, vaikka taloon onkin tullut vauva.
 
Meille tuli kolmas koira taloon samaan aikaan ensimmäisen lapsen kanssa. Hyvin toimi. Koirat tykkäsivät, kun joku oli koko ajan kotona. Toisaalta asumme maalla, joten koirien pissatus onnistuu oven avaamalla. Kerrostalossa en edes harkitsisi pentua ja vauvaa (tai vauvaa ja useampaa koiraa) yhtä aikaa. Meillä ei ole niin justiinsa jos ei joka päivä ehdi kunnolla lenkille, kun koirat saavat päivät pitkät olla vapaana hehtaarin aidatulla tontilla. Toisaalta hyvät lenkkimetsät alkavat tontin nurkalta, joten lenkille lähteminenkin on helppoa.

Tämä lapsen kanssa yhtäaikaa tullut pentu on meillä oppinut kaikista nopeiten sisäsiistiksi, kun ei ole tarvinnut olla pitkiä aikoja yksin. Tosi pienenä se oppi jo pyytämään ulos pissalle. Eli senkin puolesta meni paremmin kun aikaisempien koirien kanssa.
 
Itse hankin koiranpennun tyttöni ollessa vauva ja aion tehdä niin myös tulevaisuudessa, jos lisää lapsia siunaantuu. Aivan mahtava homma, kun molemmat saavat tutustua toisiinsa alusta asti. Toki koulutus ja pissatus välillä haasteellista, mutta vauva oli vielä helppo ottaa kantoliinaan eikä toki yöllä tarvinnut ulkoilla kun pentu totutettu alusta asti paperin päälle ja siitä sitten nopeasti ulos. Etenkin näin kun lapsella ei ole sisaruksia, niin on ollut hyvä että on toinen 'lapsi' jakamassa huomiota, leikkikaverina jne.
 
About jokaisessa tuntemassani perheessä jotka on tohon ryhtyneet. Mut mun tutut on ns koiraihmisiä eli on ollu kokoajan tietoisia siitä mitä sen koiranpennun hoito ja kasvatus vaatii. Vauvat on muutenkin kulkeneet alusta asti koiraharrastuksissa, noi vauvalomat on olleet ihan parasta aikaa keskittyä samalla uuteen koiraan. Vähän harmittaa kun meillä ei koskaan vauvan syntyessä ole ollut koiralle tarvetta b
 
Ei ole liian rankkaa, jos tietää mihin ryhtyy.

Itse astutin oman koirani lapsen ollessa 1,5kk. Nyt pennut luovutusikäisiä ja puolet lähteneet uusiin koteihin. Kyllä sitä on samalla hoitanut kolme aikuista koiraa, harrastanut koirien kanssa, hoitanut pennut ja lapsen. Toki noiden pentujen kanssa tilanne hieman toinen, kun ne eivät jää meille, että varsinainen tavoille opettaminen ja koulutus ei kuulu toimenkuvaani. Mutta kyllä sitä on sisäsiisteyttä pennuille yrittänyt opettaa ja onnistunut siinä ettei kakkoja joka päivä ole sisään tullut.
 
Meillä on nyt 7 kuukautinen lapsi ja 5 kuinen pentu. Ei ole rankkaa, tietenkin jos olisin yh, voisi esim yöllä koiran pissatus olla hankalaa.

Öhh, ihan vaan kysymyksenä, miksi sä viet koiraa yöllä ulos? Kyllä tuon ikäisen koiran pitäs jo osata yön yli pidättää. Toki jos haluat loppuelämäsi hypätä koiran kanssa yölläkin ulkona, niin jatka samaa mallia. :D
 
Öhh, ihan vaan kysymyksenä, miksi sä viet koiraa yöllä ulos? Kyllä tuon ikäisen koiran pitäs jo osata yön yli pidättää. Toki jos haluat loppuelämäsi hypätä koiran kanssa yölläkin ulkona, niin jatka samaa mallia. :D

Itsellä on pitkä kokemus koirista ja yhtään koiraa en tiedä, jotka olisivat olleet täysin sisäsiistejä 5kk iässä. Yleensä yö on sen verran pitkä, että sinä aikana tulee vähintään pissat vielä sisään tuon ikäiseltä.
 
Meidän perheeseen tuli koiranpentu kun olin juuri syntynyt. isoveli oli 1v8kk, minä vastasyntynyt ja vanhempi koira 2v ja koiranpentu. hyvin oli mennyt äidin sanojen mukaan. Isä koulutti pennun kun siitä tuli metsästyskaveri. Päivisin kaikki oli kyllä äidin vastuulla kun isä töissä.
 
Öhh, ihan vaan kysymyksenä, miksi sä viet koiraa yöllä ulos? Kyllä tuon ikäisen koiran pitäs jo osata yön yli pidättää. Toki jos haluat loppuelämäsi hypätä koiran kanssa yölläkin ulkona, niin jatka samaa mallia. :D

kyllä me vietiin pentua aina öisin ulos kun kerrostalossa asuttiin ja ei montaa kertaa sisälle edes pissynyt tai kakannut. Oppi nopeasti sisäsiistiksi eikä ole ollut mitään ongelmaa sisäsiisteyden kanssa ikinä.
 
Itsellä on pitkä kokemus koirista ja yhtään koiraa en tiedä, jotka olisivat olleet täysin sisäsiistejä 5kk iässä. Yleensä yö on sen verran pitkä, että sinä aikana tulee vähintään pissat vielä sisään tuon ikäiseltä.

Mulla on itselläni kaksi koiraa, molemmat olleet mulla pennuista asti. Mä en ole koskaan käynyt koirieni kanssa ulkona yöllä, ja molemmat koirat olivat sisäsiistejä 6kk ikään mennessä. Enemmän meillä harjoitellessa tuli päivisin niitä vahinkoja lattialle, mutta yöllä meidän koirat on aina nukkuneet.
 
Meillä toiminut eli ensin tuli pentu ja muutaman kuukauden päästä syntyi
lapsi. Ja ei ollut rankkaa, etu siinä tietysti oli se että minulla on aina ollut
koira. Koiria oli siis 3 lapsen synnyttyä eli emä ja 2 pentua jätin itselleni. :)
 
Viimeksi muokattu:
Öh, meillä ollut 3 koiraa ja kaikki olleet täysin sisäsiistejä 5kk iässä, ei edes vahinkoja enää. Kaksi oli sisäsiistejä n. 4kk iässä, tämä yks sai silloin pissatulehduksen jonka takia tuli vähän takapakkia, mutta sekin oli siisti jo 5kk vanhana. Hyvin jaksoi n. 9h tuntia olla pissimättä.

Mutta kai tuo vauva-pentu asia riippuu monesta asiasta, just asumismuodosta ja sitten siitä vauvasta ja pennusta :p Voin sanoa että meille ei ikinä tule pentua ja vauvaa samaan aikaan, never ever. Vaikka nyt asummekin omakotitalossa ja pennun voisi lykätä pihalle pissalle.

Aikuisenkin koiran kanssa vaunulenkkeily on mun mielestä todella ärsyttävää, puhumattakaan sitten pennun kanssa... Ja lisäksi pennut tosiaan pissailee joka paikkaan jne ja näykkii ja riehuu ja vaatii aika paljon huomiota. Sitten voi ajatella vähän eteenpäin, että se vauva lähtee todennäköisesti ryömimään ja konttamaan just kun se koira on pahimmassa iässä > eniten energiaa, vähiten aivoja ja keskittymiskykyä. Se voi oikeasti olla vaarallista, olis varmaan pakko eristää se koira välillä.

Ja sitten jos vauva sattuukin olemaan uniongelmainen, sairastelemaan tms, niin että itse on ihan väsynyt niin siihen koiraan itsellä ainakaan palaisi hihat, kun se ei vaan vielä osaa ja on vilkas jne. En halua saattaa itseäni siihen pisteeseen että heitän koiranpennun seinään tms.

Nykyinen koira on iso ja energinen PK-rotuinen ja vauva meillä oli todella itkuinen ekat 3kk ja nyt siitä eteenpäin tosi huono nukkumaan. Joten luojan kiitos koira on jo 4v ja rauhoittunut ja koulutettu, koska mulla ei todellakaan ole sille yhtään ylimääräistä aikaa! Elättelen toivoa, että kesällä jaksaisin taas puuhailla enemmän koirankin kanssa, vaikka jälkeä ym.
 
Minulla ei olisi toiminut. Meillä oli kaksi aikuista kissaa ja niiden hoito jäi aivan retuperälle vauvavuosina. Olin aivan rättipoikkiväsynyt, enkä olisi jaksanut mitään ylimääräistä hommaa. Hyvä, että jaksoin kissanhiekat vaihtaa ja avata ruokatölkin aamuisin.

Leikkipuistossa lasten kanssa ulkoillessa ihmettelin ja säälittelin ohikulkevia äitejä ja lapsia, jotka työnsivät lastenvaunuja ja lenkittivät koiriaan samalla. Koiran takia lapset eivät päässeet leikkimään leikkipuistoon.
 
[QUOTE="Sanna";25972720]Minulla ei olisi toiminut. Meillä oli kaksi aikuista kissaa ja niiden hoito jäi aivan retuperälle vauvavuosina. Olin aivan rättipoikkiväsynyt, enkä olisi jaksanut mitään ylimääräistä hommaa. Hyvä, että jaksoin kissanhiekat vaihtaa ja avata ruokatölkin aamuisin.

Leikkipuistossa lasten kanssa ulkoillessa ihmettelin ja säälittelin ohikulkevia äitejä ja lapsia, jotka työnsivät lastenvaunuja ja lenkittivät koiriaan samalla. Koiran takia lapset eivät päässeet leikkimään leikkipuistoon.[/QUOTE]

kyllä me mentiin aina leikkipuistoon vaikka lenkitettiin koiraa samalla. Koiran laitoin kiinni leikkipuiston ulkopuolelle ( sellaiseen paikkaan missä se vaan köllötteli ja katseli maailman menoa ) ei ketään haitannut tai häirinnyt. Näin aion tehdä myös kun tämä kuopus tulee leikkipuisto ikään
 
[QUOTE="Sanna";25972720]Minulla ei olisi toiminut. Meillä oli kaksi aikuista kissaa ja niiden hoito jäi aivan retuperälle vauvavuosina. Olin aivan rättipoikkiväsynyt, enkä olisi jaksanut mitään ylimääräistä hommaa. Hyvä, että jaksoin kissanhiekat vaihtaa ja avata ruokatölkin aamuisin.

Leikkipuistossa lasten kanssa ulkoillessa ihmettelin ja säälittelin ohikulkevia äitejä ja lapsia, jotka työnsivät lastenvaunuja ja lenkittivät koiriaan samalla. Koiran takia lapset eivät päässeet leikkimään leikkipuistoon.[/QUOTE]

tai sitten tehtiin niin, että lenkitettiin koira ensin kunnolla ja sitten leikkipuistoon. Ei ole kovin vaikeaa.
 
Meillä on onnistunut, kaksi kertaa ollut vauva ja koira samaan aikaan. Niin että koira tullut kuukausi ennen vauvaa ja sitten koira tullut kaksi kuukautta vauvan jälkeen. Onhan siinä hommaa, joten kannattaa miettiä tarkasti! Itselleni koirat on yksi osa elämää, joten olen valmis panostamaan ja tekemään paljon töitä.. Mutta kyllähän se kelillä kuin kelillä vauvan pukeminen ja koiran ulos vienti on raskasta, meillä ei edes ole pihaa johon voisi koiran ovesta päästää tarpeilleen. Ja kouluttaminen, täytyy pysyä topakkana eikä luistaa vaikka kuinka voisi päästä helpommallakin.. Jos olisi yh, ilman päivittäistä lapsenhoitoapua niin en todellakaan suosittelisi, koiran takia..
 
Myös täällä onnistui. :) Esikoisen sain vielä yksin, joten koirasta oli seuraa. Otin koiran siis noin puoli vuotta ennen laskettua aikaa. Kantoreppu oli kätevä pieniä pissalenkkejä varten, muuten koira kulki hyvin vaunujen vieressä. Samoin otin koiranpennun toista lasta odottaessa ja silloinkin onnistui. Tosin olosuhteet olivat silloin jo helpommat. Vrt. yh+kerrostalo ja perhe+maatalo. :)
 

Yhteistyössä