Siis mulla on ammatti ja työpaikka, mutta silti tuntuu, että se oma juttu on kuitenkin löytämättä. Siis ala, mikä tuntuis oikeasti omalta.... Toisaalta mun ajatukset on vielä pääosin kotona ja lapsissa eli en kai olis valmis heittäytymäänkään intohimoisesti työn puolesta. Tällä hetkellä kun tuntuu, että lapset on mun elämän kantava voima ja tärkeintä -ja niinhän se tietty kuuluu ollakin. Mut entä kun lapset kasvaa?
Tiedätkö sä mikä susta tulee isona?
- Viestiketjun aloittaja umbrella-
- Ensimmäinen viesti
mä haluisin nuoriso-ohjaajaksi...
myyjä olen nyt..
että ihan pikkaisen vain heittää..
myyjä olen nyt..
että ihan pikkaisen vain heittää..
matka...Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:
ku tässä käpykylässä ei ole tuota koulutusta ja se pitää lähiopetuksessa suorittaa..
mä joutuisin monen sadan kilometrin päähän muuttamaan sen vuoksi
En kai. Vielä tässä on aikaa ammatti löytää ennen eläkeikää... eli aikaa on n.20 vuotta. :kieh:
Höh.Alkuperäinen kirjoittaja Mellu:
Mutta sä olet vielä nuori,sulla on vielä aikaa joskus kouluttautua haluamallesi alalle =)
niinhän se on..Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:
eihän sitä tiedä missä asutaan vaikka ensi vuonna..
toivossa on hyvä elää ja täällä on onneksi muuta ku myyjä hommaa talveksi aina mulle...
vieras
Ei teillä ole kiirettä, nuoret ihmiset. Mun äiti aina sanoo ettei vielä tiedä mikä hänestä isona tulee!
Mä olen kanssa miettinyt samoja juttuja ja on nyt aika ajankohtainen, kun on syksyllä menossa liikkeen luovutuksen takia työpaikka.
Saisin siirtyä uudelle työnantajalle vanhana työtekiänä, mutta heidän työajat on pienen koululaisen vanhemmalle mahdotomat (iltaa ja viikonloppua) joten kortistoon kai joutudun.
Toisaalta haluaisin mennä opiskelemaan, mut mitä ei aavistustakaan.
Saisin siirtyä uudelle työnantajalle vanhana työtekiänä, mutta heidän työajat on pienen koululaisen vanhemmalle mahdotomat (iltaa ja viikonloppua) joten kortistoon kai joutudun.
Toisaalta haluaisin mennä opiskelemaan, mut mitä ei aavistustakaan.
Minä taasen haluan olla asiakaspalvelutyössä. Ihanaa olla vaikka pienessä yrityksessä myyjänä.. Mutta en missään tapauksessa halua olla tietokoneen kans pienessä huoneessa päivää. :/ Parturi-kampaajahan melkein olen, mutta myös kaikki leipomis hommelit kiinnostaa ja ruuan laitto 
vieras
En tiedä minäkään. Ikää liki 30 ja toista korkeakoulututkintoa mietin. Mutku en vaan tiedä mitä haluan tehdä
Boogyman
mä en oikein vieläkään tiedä mikä musta tulis...on niin paljon kaikkea mitä haluaa vielä tehdä ja nähdä....
Juu. Opiskelin ensin ammatin joka ei ollut ihan sitä mistä olin aina haaveillut mutta olin ihan tyytyväinen kunnes tuli vaan sellainen fiilis että täytyy ottaa elämästä kaikki irti ja aloin pänttäämään haaveilemani alan pääsykokeisiin.
Nyt opiskelen ihan oikeaa alaa mutta ihan tarkkaan en tiedä minkälaisen työnkuvan haluan tulevaisuudessa.
Nyt opiskelen ihan oikeaa alaa mutta ihan tarkkaan en tiedä minkälaisen työnkuvan haluan tulevaisuudessa.
aityli
En tieda mika musta tulee isona. Toisaalta kamalaa, ettei kolmikymppisena tieda, mita haluaa tehda, mutta toisaalta ihan ok, koska nyt on aika keskittya lapsiin.
Ekonomi olen, mutta ei voisi vahempaa kiinnostaa takaisin noihin hommiin, missa kiinnostaa vaan tittelit ja palkankorotukset. Ja ylityot, selkaanpuukotukset, kyynerpaatekniikka, asiakkaiden nuolemiset.
Mutta mita ma haluan?!?!?! Jotain inhimillista, rentoa ja mukavaa. Kuitenkin joutuu tekemaan 40 vuotta toita, niin olisi se kiva, etta tyonteko olisi mukavaa.
Ekonomi olen, mutta ei voisi vahempaa kiinnostaa takaisin noihin hommiin, missa kiinnostaa vaan tittelit ja palkankorotukset. Ja ylityot, selkaanpuukotukset, kyynerpaatekniikka, asiakkaiden nuolemiset.
Mutta mita ma haluan?!?!?! Jotain inhimillista, rentoa ja mukavaa. Kuitenkin joutuu tekemaan 40 vuotta toita, niin olisi se kiva, etta tyonteko olisi mukavaa.