No miepäs kirjoittelen nyt jo, kun poitsu nukkuu. Saattaa olla vähän sekavaa tekstiä, kun meikäläinen on pikkasen väsy..mut pikaseen kerron teille miten miun synnytys meni:
Elikkäs mullahan oli suunnitelmissa silloin keskiviikkona neuvolan jälkeen, että lähden kaupungille katselemaan josko suppareita löytyisi halvalla alennusmyynneistä, mut en sitten päässytkään edes sinne kaupungille asti. Mulla oli neuvolassa valkuaiset reippaasti plussalla, ja verenpaineet korkealla, ja turvotustahan mulla kans oli tooooosi paljon.. Neuvolantäti käski menemään heti äitipolille, ja mie olin niin shokissa, että kävin vaan nopsaan kamat hakemassa kotoa, enkä malttanut teille kirjoitella mitään tänne tiedoksi, sorry.. :ashamed:
Äippäpolilla mittailtiin verenpaineita ja otettiin vauvan sydänkäyrää..sitten lääkäri teki sisätutkimuksen, ja paikat oli edelleen sen 3cm auki, mitä mulla on ollu jo viikolta 36..
Totesi mulla olevan alkava raskausmyrkytys, ja sanoi, että koska seuraavana pvänä on laskettuaika, niin käynnistetään synnytys seuraavana aamuna.
Olin yön synnytysosaston tarkkailuhuoneessa, illalla taas verenpainetta mitattiin ja sydänkäyrää otettiin. Pakko oli pyytää nukahtamislääke, kun jännitti niin paljon etten saanut nukuttua.
Torstai aamuna klo. 8 siirryin synnytyssaliin, ja lääkäri puhkaisi suoraan kalvot...supistukset alko heti, mutta niitä tuli vaan reilun 10min välein, ja ei olleet mitenkään kovin kipeitä. Joskus puol 10 aikoihin laitettiin sitten oksitosiinia tippumaan suoneen, ja vähän sen jälkeen supistukset alkoi tuntua napakemmilta ja kipeämmiltä. Pystyssä olin vähän aikaa, mut siirryin sit sänkyyn kun supistukset alkoi koskea, ja pyysin epiduraali-puudutuksen. Sen laitto epäonnistui, lääkäri tökkäsi 3 kertaa sen piikin väärään paikkaan, ei siis osunut sinne epiduraalitilaan..siinä suhratessa meni noin puoli tuntia, ja sen ajan supisteli melkein yhteen putkeen koko ajan, ja vetelin ilokaasua ja olin ihan sekaisin.
Lääkäri laittoin mulle sit spinaalipuudutuksen, ja se auttoi tosi hyvin. Sitä ei yleensä anneta ensisynnyttäjille, koska sen vaikutusaika on vaan 2h, ja sitä ei voida laittaa uudestaan..noh, poitsu sit päättikin että kerta on noin lyhytvaikutteinen puudutus, niin samapa tuo on alkaa syntymään. Mulla aukesi tunnin sisällä kohdunsuu 5cm:stä 10cm:iin!!!!!!
Kätilö totesi mulle, että kun tulee ponnistamisen tarve, niin kutsu hänet sitten paikalle. Ei mennyt kuin 5-10min kun alkoi tuntua siltä että nyt tulee paskat alle ja justiinsa, ja että vauva survoo väkisin itsensä ulos! Kätilö tuli paikalle, ja aloin ponnistamaan, ponnistus kesti 18min, ja pienen siistin epparin teki kätilö, ja muutama tikki sit siihen.Synntyksen kokonaiskestoksi merkattiin 3.5h, kun aluks ei ollut säännöll. supistuksia vielä silloin kalvojen puhkaisun jälkeen.
Eli synnytys oli siis helppo, mut synnytksen jälkeiset kivut olikin sitten ihan muuta. Voin sanoa ihan liiottelematta, että synnytys oli lastenleikkiä siihen verrattuna millainen olotila mulla oli 1½ vuorokauden ajan synnytyksen jälkeen. Pääkipu oli aivan järkyttävä, ja oksensin sappihappoineen päivineen kaiken ulos.. Vaakatasossa pystyi olemaan joten kuten järjissään, mutta jo parin minuutin istualleen tai seisaalleen olo meinasi saada aikaan sen että pyörryn kivusta. TÄMÄ KAIKKI JOHTUI SIIS SIITÄ EPÄONNISTUNEESTA EPIDURAALIN LAITOSTA..joka oli siis hoitovirhe. Onneksi pääsin sitten sen 1½ vuorokauden päästä leikkaussaliin, ja ne saivat korjattua sen tilan pienellä toimenpiteellä.Laittoivat jonkun veripaikan sinne tilaan minne se lääkäri sitä epiduraalia tökki. Onneksi se auttoi, niin pääsin nopsaan sen jälkeen harjoittelemaan vauvanhoitoa. :heart:
Sellaista suurinpiirtein, vähän sekava selostus tosiaan tuli..
Miepä lueskelen vaikka huomenissa teidän kirjoitteluja täältä kunhan tää olo tästä vähän "tasaantuu",ihan ylikierroksilla tässä nimittäin käyn koko ajan...
Ja onnea muillekin vauvautuneille :flower: