Mä mitään sisään päässyt. Ja leirikamat oli ihan turhaan mukana, kätilö sano et ei ne taida auttaa Eli mä olen siis edelleen kokonaisena täällä kotona. Keskiviikkona menen uudelleen, kun tulee tasan 42 viikkoa. Irmelin pää ei ollut edes kiinnittynyt ja juma....a kun teki kipeetä sisätutkimus. Vois sanoa et melkein pyörryin. Supistukset ei ole saaneet mitään aikaiseksi, eli kaikki paikat on kiinni. Ja koska oli eri lääkäri kuin viimeksi niin hän päätti takapäivystäjän kanssa, että keskiviikkona sitten käynnistellään. Eli aivan eri mitä viimeksi, vaikka kuinka yritin sanoa että pelko on persuuksissa, niin mitään tehoa sillä ei ollut. Ollaan kuulemma sitten mun suhteen koko ajan tarkkana ja höpölöpö. No keskiviikkona kun sinne polille menen niin en kyllä lähde kuin osastolle. Alkaa ottaa pattiin tämä jatkuva epävarmuus. Ja sitten mä ihmettelen, et miksi eivät tänään jo voineet alkaa käynnistää. Tai se ehkä oli sen takia alatutkimus kovakourainen, jos vaikka auttaisi jotain. Eivät kuule tiedä, että ovat Irmelin kanssa tekemisissä. Ja sitten vielä sanoi, että kun se alatiesynnytys on aina kaikkien kannalta parempi. Mutta jos nää mun lapset ei halua tulla tuolta niin minkä minä sille voin :kieh: :kieh: No nyt sitten lastenhoito-ohjelma meni uusiksi ja isäntä jäikin ensin talvilomalle ja sitten isyysvapaalle. Laskin tuossa, että jos keskiviikkona alkavat käynnistää, niin perjantaina viimestään pitäisi olla jotain valmista. Tai niin mä ainakin toivon. Ja jos joku kiltti lääkäri kuuntelisi mua siellä osastolla ja saisin puhuttua ympäri leikkauksen suhteen. Painoarvioksi saatiin reilu 4 kiloa, kätilö oli kyllä mun kanssa samaa mieltä että 3,5 kiloa olis varmaan lähempänä.
Mutta täällä siis odotellaan keskiviikkoon.
Nuuskis ja 41+5 (voi Irmeli Irmeli)
Mutta täällä siis odotellaan keskiviikkoon.
Nuuskis ja 41+5 (voi Irmeli Irmeli)