The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
siksi kun kaikki mulkerot asuu lähellä....

tai kaikki ei ihanat...joku kuitenkin tarttuu tohon mulkero sanaan
Mun piti just kirjoittaa että en ole täälläkään mulkeroihin törmännyt mutta en sellaiseenkaan joka olis herättänyt sellaisen tietynlaisen kiinnostuksen.
Viime kesänä näin sattumalta yhdessä ravintolassa pari kertaa (ei mitään sovittua treffailua) yhtä ja samaa miestä, juteltiin, tanssiittiin, vaikutti ihan kivalta mutta kuitenkin joku sellainen puuttui että olis herättänyt sen tietyn kiinnostuksen. Olis asunut 3km päässä :D
 
Mun piti just kirjoittaa että en ole täälläkään mulkeroihin törmännyt mutta en sellaiseenkaan joka olis herättänyt sellaisen tietynlaisen kiinnostuksen.
Viime kesänä näin sattumalta yhdessä ravintolassa pari kertaa (ei mitään sovittua treffailua) yhtä ja samaa miestä, juteltiin, tanssiittiin, vaikutti ihan kivalta mutta kuitenkin joku sellainen puuttui että olis herättänyt sen tietyn kiinnostuksen. Olis asunut 3km päässä :D
Mutta tottahan se on et kaikki kivat asuu kaukana....kaukokin asu yli 500km päässä....
 
Mutta tottahan se on et kaikki kivat asuu kaukana....kaukokin asu yli 500km päässä....
...mutta toisaalta se etäisyys on suhteellista :). Välimatkalla ei ole mitään merkitystä, jos se ihminen on arvokas ja tärkeä. Jos se tietty yhteys on, niin se kantaa matkojen ylikin. Ja kuka tietää - joskus se etäisyyskin kutistuu olemattomiin ja uusi yhteinen seikkailu voi alkaa :)
 
Mitäs kökköä tossa nyt sitten on :)? Jos vain sulle tilaisuutta ja mahdollisuutta urkenee, niin lähde ihmeessä turistioppaaksi viettämään kivaa päivää laadukkaassa seurassa :). Tuollaisesta ihmisestä kannattaa pitää isosti kiinni, ei heitä liiaksi asti ikinä ole :)
Eihän siinä sillain olekaan. Pelkää vaan että sydän jää hänelle..
Ollaan kuitenkin aina välillä kyselty toistemme kuulumisia ja oltu vähän toisillemme "tukenakin" kun hänkin on eronnut.
Mutta meidän juttu olis mahdottomuus ainakin tällä hetkellä. Jomman kumman pitäis jossain vaiheessa vaihtaa kaupunkia ja sitten kun molemmilla on lapsia niin on liian hankalaa. Kaverit, koulut, tutut ympäristöt yms.
Ja tällä hetkellä meillä menee lapsiviikonloputkin ristiin.

Ja tämä on meidän kappale.


Ja sitten miettii koko ajan tuota 150km päässä asuvaa että voisko siitä koskaan tulla mitään kun toisella on lapsia, toisella ei. Välimatka ja se kun pystyy näkeen niin harvoin. Mulle olis ehkä ok mutta entäpä toiselle. Aika ymmärtäväinen pitäis olla minun elämääni kohtaan.
 
Eihän siinä sillain olekaan. Pelkää vaan että sydän jää hänelle..
Ollaan kuitenkin aina välillä kyselty toistemme kuulumisia ja oltu vähän toisillemme "tukenakin" kun hänkin on eronnut.
Mutta meidän juttu olis mahdottomuus ainakin tällä hetkellä. Jomman kumman pitäis jossain vaiheessa vaihtaa kaupunkia ja sitten kun molemmilla on lapsia niin on liian hankalaa. Kaverit, koulut, tutut ympäristöt yms.
Ja tällä hetkellä meillä menee lapsiviikonloputkin ristiin.

Ja tämä on meidän kappale.


Ja sitten miettii koko ajan tuota 150km päässä asuvaa että voisko siitä koskaan tulla mitään kun toisella on lapsia, toisella ei. Välimatka ja se kun pystyy näkeen niin harvoin. Mulle olis ehkä ok mutta entäpä toiselle. Aika ymmärtäväinen pitäis olla minun elämääni kohtaan.
...mutta tuollaisia sydänystäviä ei ole liikaa, koskaan, joten hänenkaltaisistaan kannattaa pitää kiinni, vaikka siinä olisi sitä riskiä että sydänkin karkaisi mukaan :). Silloinhan se "vain" on osoitus siitä, että siinä on merkityksellinen ihminen jolle voi antaa sitä rakkauttaan. Kuka tietää mitä tuleman pitää...mutta elämässään kannattaa tuollaisia ihmisiä olla.

Ja..hmm...vaikka ei lapsia toisella olisikaan, niin voihan hän olla niin suurisydäminen että oikeasti osaa ja ymmärtää asettua toisen asemaan. Sitä ei ikinä tiedä, jos ei anna tilaisuutta :). Avoimin mielin vain ja mahdollisuuksia nähden eikä vain esteitä :) - elämä voi isosti yllättää :)
 
Ja sitten miettii koko ajan tuota 150km päässä asuvaa että voisko siitä koskaan tulla mitään kun toisella on lapsia, toisella ei. Välimatka ja se kun pystyy näkeen niin harvoin. Mulle olis ehkä ok mutta entäpä toiselle. Aika ymmärtäväinen pitäis olla minun elämääni kohtaan.
Pisin riiuureissuni suuntautui Portugaliin.

Parisataa kilsaa ja vuori välissä on pikku juttu.

Rakastunut mies on maailman tyhmin olento. Mutta se vuori siirtyy.
 
Varoitus ja mistä TÄH???

Mun päässäni soi varoituskellot ihan muista asioista kuin routamisun pöwwöyspelmahduksista.
:) - ei kaikki vaan tykkää tämmösestä hörhöpöwwöilystä, eikä se haittaakaan mua niin ollenkaan...joskus iteasiassa osaa ärsyttääkin isosti tämmönen...mikä tää onkaan..extraöveriüberoverfiilistely ja tunteminen...ja varmasti vielä olen, kuten sanoinkin, tuon asian kanssa suuresti solmussa ja pahasti karrelle palaneena mutta...

Olenpahan saanut tuntea isosti ja suurella sykkeellä :), kun vain ymmärtäisin vielä että miksi :)
 
Saman huomannut. Kokemusta enempi siitä että ne muut asuu lähempänä... sitte niitä näkee siellä sun täällä.
Ei mua tuo haittaa vaikka myöhemmin törmäisikin mutta tuo kun on tavannut vain sellaisia jotka asuvat kaukana. Joista siis olis voinut ajatella jotain tiettyä juttua.

Joo, 2v sitten keväällä tapasin sen yhden joka täällä asui mutta eipä siitä sitten mitään tullut. Särkynyt sydän. Ainakin hetkeksi.
Ja loppujen lopuksi oltais oltu aika erilaiset kuitenkin. Jotain siitäkin jutusta kuitenkin silloin puuttui.
 
Eräs ihminen "pilasi" tän laulun multa....nyt tää muistuttaa aina siitä ja siitä miten kohteli mua...ei niin kovin hyvin...ja silti kerto että tää laulu muistuttaa aina häntä siitä että mä olen olemassa(hänen elämässään) vaikka ei päädytty yhteen.
 
...mutta tuollaisia sydänystäviä ei ole liikaa, koskaan, joten hänenkaltaisistaan kannattaa pitää kiinni, vaikka siinä olisi sitä riskiä että sydänkin karkaisi mukaan :). Silloinhan se "vain" on osoitus siitä, että siinä on merkityksellinen ihminen jolle voi antaa sitä rakkauttaan. Kuka tietää mitä tuleman pitää...mutta elämässään kannattaa tuollaisia ihmisiä olla.

Ja..hmm...vaikka ei lapsia toisella olisikaan, niin voihan hän olla niin suurisydäminen että oikeasti osaa ja ymmärtää asettua toisen asemaan. Sitä ei ikinä tiedä, jos ei anna tilaisuutta :). Avoimin mielin vain ja mahdollisuuksia nähden eikä vain esteitä :) - elämä voi isosti yllättää :)
Eihän niitä olekaan koskaan liikaa. Ja ollaan monesti puhuttu että ystävinä voidaan pysyä, nähdä jos mahdollisuus siihen tulee ja elämäntilanteet sen "sallii". Ja puhuttu missä oltais nyt jos asuttais samassa kaupungissa. Samaa sanoi kaverinikin silloin kun tämä nähtiin että meissä oli "sitä jotain". Ja samaa sanonut yhä ettei elämästä koskaan tiedä tai tulevasta.

Ja mitä tuohon toiseen kohtaan tulee niin eihän sitäkään voi etukäteen tietää. Puhumalla ja ajan kanssa kaikki selviää ja kuitenkin silloin kun nähtiin sanoi että haluaisi tavata uudestaan ja pyysikin treffeille. Ja tietysti kerroin elämästäni. Mutta joka tapauksessa silloinkin jomman kumman olisi jossain vaiheessa kaupunkiaan muutettava jos jotain vakavaa ajattelisi tai tulisi.

Ehkä mä vaan ajattelen etukäteen liikaa :D
Mutta minkä sille voi että tällaisia miettii.
Ne sydänsurut on vaan niin veemäisiä vaikka kuuluvatkin asiaan jos niin kävisi.
 
Ai niin...mitähän mää haluun huomenna tehä??viikonloppukaveri kysy ja sano että mun vuoro keksiä mitä tehään...ei mulla ole hajuakaan kun mun puolesta ei tarvis ees tehä mitään...ollaa vaan...mutta tollanen aktiivinen tyyppi niin...voi kökkö.
 
Ja oikeesti, se vuori muuten siirtyy hyvinkin kevyesti.
Voihan se siirtyä tai olla siirtymättä, ei sitä etukäteen tiedä:D
Ajan kanssa selviää.
Ja kauanko siinä sitten toisella menee (oli se kuka tahansa) että huomaa kaiken olevan mahdollista tai mahdotonta. Ja sitten toinen on ehkä voinut jo sydämensä siinä vaiheessa menettää.

Kukaan ei voi tykätä vain minusta vaan täytyy tykätä myös mun elämästä. Lapsistakin ja lapsielämästä ja sen arjesta. Pitemmän päälle ajateltuna. Muuten ei oikein mitään tule. Siinä on lapsiakin ja sillä sipuli.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä