:hug:
Päivä kerrallaan eteenpäin
.
Kerron vaikka ei pitäisi. Sanotaanko, että selvittyäni luen mitä minun ei pitänyt sanoa?
Viinan kanssa ikävä juttu on se, että on ittensä kanssa mentävä päivä kerrallaan.
Kenellekään ei voi luvata tuntia, päivää, viikkoa, kuukautta tai vuotta.
Vaikka kuinka itse tahtoisi ja vaikka kuinka rakastaisi.
Milloin päässä on ferrarin kierrokset, mutta vaihdelaatikossa vikaa, niin mitään ei tapahdu paitsi että kone leikkaa lopulta kiinni. Viina kääntää voimansiirron sillai, että saapahan neuvotella ittensä kanssa omista ajatuksistaan kaikessa rauhassa.
Ryyppääminen on hyvin surullista ja hyvin yksinäistä touhua.
Mielikuva alkoholisteista on puistopultsari tai ostarin rähinäveikko. Se ei pidä paikkaansa. Puistopultsareita ei tartte pelätä. Näyttävät rumilta ja haisevat pahalta, mut heitä ny ei tartte pelätä. Ostarin rähinäveikkoa taas on syytä pelätäkin, koska hän on arvaamaton, ja juovuksissa. Hän taas on maanantaina töissä ja ihmettelee kuinka taas juopot ovat viikonloppuna riehuneet.
Mut sit on vaikkapa mä. Juoppo mikä juoppo. Siistit vaatteet päällä, ei riehu eikä räyhää. Vaikeampi tunnistaa. Mut jos sinulla on joku ongelma, niin se olen mä joka pysähtyy kysyäkseen, että voinko auttaa. Jos olet selvinpäin niin häädät minut pois, mutta jos olet kaatunut ojaan, niin mä en piittaa siitä mitä olet ottanut, vaikka sitä kysynkin.
Mä olen sillai kiltti ja siisti alkoholisti, että et semmoista tunnista kuin korkeintaan vanhan viinan hajusta, etkä silloinkaan. Vaatii juopon tunnistaakseen toisen samanmoisen. Tai ammattilaisen.
Mä olen niin monta kantanut/raahannut/taluttanut kotiinsa, ja soittanut hätänumeroon, että nyt tai joskus kun mulla on putki päällä ja löydyn kaatuneena ojasta, niin pahaa pelkään, että siinä kymmenen pelkäävää ehtii kulkea ohi, ennenkuin yhdestoista soittaa edes poliisille.
Juominen on yksinäistä ja surullista puuhaa. Mut juoppoudestani huolimatta ja senhetkisistäni promilleistani piittaamatta mä en ole koskaan olettanut olevani se yhdestoista.
Anteeksi känni.