The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Mua alko ahdistaa, kun en oo ostanut yhtäkään joululahjaa ja huomenna olisi vähän niinkuin ainoa mahdollisuus ostaa mitään... ja jos töissä on kauhea kiire, niin on pakko mennä sinne avuksi enkä sitten ehdi ostella mitään |O

Auttaiskohan tsihi.
 
Olen pannu saman merkille. Rohkeista naisista on pula.
Hmmm... saattaa olla :) Ite olin viel vuosi sitten periaattees hiirulainen, kun ajattelee nykypäivää mut rohkeus voi olla oikeestaan mimmost vaan. Rohkeutta olla erilainen, mä en oo koskaan sopinu tiettyyn muottiin ja nykyään vielä vähemmän.

Ja hiirulaisenakin rohkeus tuli mulla esiin sit sänkypuuhissa.. :whistle:
 
Mua alko ahdistaa, kun en oo ostanut yhtäkään joululahjaa ja huomenna olisi vähän niinkuin ainoa mahdollisuus ostaa mitään... ja jos töissä on kauhea kiire, niin on pakko mennä sinne avuksi enkä sitten ehdi ostella mitään |O

Auttaiskohan tsihi.
Mä haen vasta maanantaina :D Ja ostanpas samalla itellenikin toisenkin joulahjan. Ensimmäiset oli ylisiistit korkkarit ja sit maanantaina haen uuden puhelimen, tekis mieli S5 :)
 
Mua alko ahdistaa, kun en oo ostanut yhtäkään joululahjaa ja huomenna olisi vähän niinkuin ainoa mahdollisuus ostaa mitään... ja jos töissä on kauhea kiire, niin on pakko mennä sinne avuksi enkä sitten ehdi ostella mitään |O

Auttaiskohan tsihi.
Saattaa auttaakin. Varsinkin jos joisit saavillisen verran niin shoppailu saattaisi sujua varsin vikkelään :D.
 
Saako avautua?

Naisikäväni on jotain semmoista jota en ittekään ymmärrä.

Mä joka ei pelkää ketään eikä mitään on silti kauhuissaan ja kädetön jos kyseessä on nainen. Vain he joita rakastan voivat minua satuttaa, muut voivat korkeintaan tappaa.

Mitä mä pelkään ja miksi? Särkynyttä sydäntäkö? Eiköhän tää ole jo tarpeeksi riekaleina et ei luulis enempi haittaavan.

Miks ihmeessä ihmissuhteet ovat niin saatanan vaikeita ja miksi rakastamisen pitää sattua niin saatanasti?

Kiitos.
 
Saako avautua?

Naisikäväni on jotain semmoista jota en ittekään ymmärrä.

Mä joka ei pelkää ketään eikä mitään on silti kauhuissaan ja kädetön jos kyseessä on nainen. Vain he joita rakastan voivat minua satuttaa, muut voivat korkeintaan tappaa.

Mitä mä pelkään ja miksi? Särkynyttä sydäntäkö? Eiköhän tää ole jo tarpeeksi riekaleina et ei luulis enempi haittaavan.

Miks ihmeessä ihmissuhteet ovat niin saatanan vaikeita ja miksi rakastamisen pitää sattua niin saatanasti?

Kiitos.
Pekka Siitoin
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä