Ja ainii, tost joulumielestä.
Tapasin tänään yhden kaverin, jolla just nyt ei me gauheen hyvin. Päällimmäisin murheensa kumminkin oli se, että kännykkänsä tipahti taskusta kaakeliin ja meni särki. Oli kaikkee muutakin. Mun nimikirjoissani hän on puutteistaan ja paheistaan huolimatta hyvien tyyppien joukossa.
Sanoin, et venttaa vartti. Kipaisin nukkumaluukussa ja otin hyllyllä pari vuotta lojuneen kännyn paketissaan taskuuni. Sit laitoin pakastimesta kassiin ison ruislimpun ja kaapista tusina lehtiötä sätkäpapereita ja mitä muuta pientä mulla ny täs sattui olemaan mitä hän oli vailla.
Ei mulla ole paljoa antaa, mut kaikki meni tarpeeseen. Sattuman sanelema juttu oli vielä se, et mulle tarpeeton vanha känny oli just sama kuin mikä hänellä oli mennyt särki.
Mua jotenkin inhottaa pakonomainen joululahjojen metsästys. Semmoinen pakko keksiä jotain tarpeetonta. En itte halua antaa tai saada mitään, joka on vaan tavan vuoksi.
Olisitte nähny ton kaverin ilmeen, kun mä sen vartin jälkeen vein hänelle tarvikkeet tyylikkäästi Alepan muovikassissa.
Ittelle tuli hirveen hyvä mieli siitä, että noinkin vähällä vaivalla pystyi jeesaamaan kaveria edes vähän eteenpäin.
Joulumieltä kaikille.