The ketju

No onhan mulla ollu ongelmia keuhkojen kanssa jo koko syksyn, ja tulehdustila on edelleenkin niissä. No senverta on edistystä sairaalasta pääsyn jälkeen tapahtunut, että jaksan kävellä omin voimin jo jopa 100m yhtäjaksoisesti ilman rollaattioria.

Kiesus sentään :O, johan on kärvistelyä ja koettelemusta....että siihen nähden toisaalta toi maiseman vaihdos olis kyllä ihan tervetullutta vaihtelua. Mutta - joko jätät sen tuonnemmaksi tai sitten teet road tripin kuten tupladee tuossa hienosti ehdottikin. Pjärseen kestävyyttähän se kysyy mutta se on pientä tuohon kaikkeen muuhun verrattuna.

 

No onhan mulla ollu ongelmia keuhkojen kanssa jo koko syksyn, ja tulehdustila on edelleenkin niissä. No senverta on edistystä sairaalasta pääsyn jälkeen tapahtunut, että jaksan kävellä omin voimin jo jopa 100m yhtäjaksoisesti ilman rollaattioria.

Mikä sairaus sulla sitten on, kun noin paljon kieltoja on määrätty ja liikkuminenkin hankalaa?

 

Tulihan se parempikin mieli sieltä :heart:

Ailahtelevaista tää naisihmisen elämä

 

anna tulla vaan, kyllä me ollaan jo totuttu

kunhan et uhoo

En mä koskaan uhoa yli taitojeni. Semmoinen olis valehtelua.

Tos just tuli uutiskuvaa Ukrainasta. Vanha T-72 on toki pelottavan näköinen ja vaarallisen vehje, mut jos se puskee tommoista savua, niin lapsikin hoksaa et vehje vetää viimeistä kilometriään. Ja lakkaa olemasta pelottava, koska liikuntakyvytön panssarivaunu on joka tapauksessa entinen.

Tuli myös uutiskuvaa mis taas vaihteeksi räiskittiin rynkyllä sarjaa pitkin taivaita. Tuotakaan en ymmärrä, koska kudit maksaa. Miks joku tuhlaa patruunoita edes tietämättä mis on maali? Mut onhan se uutiskuvissa kieltämättä näyttävää.

En edes jallupäissäni uhoa ja maailma on täynnä asioita joita pelkään.

 

Huomenta!

Mies vietti puolen yötä taas koneen ja kaljan seurassa ku vapaat alkoi.
Mutta nää aamuhässäkät tyttöjen kans on tosin ollu miun hommia jo ties miten kauan..nyt vaan mietin että uskallanko laittaa pesukoneen pyörimään aamusta lähtiessäni ja luottaa siihen että mies muistais laittaa ne kuivumaan..vai jätänkö tuonkin siihen ku tuun takas kotiin iltapäivällä. Pyykkikori pursuaa :ashamed:

 

Huomenta!

Mies vietti puolen yötä taas koneen ja kaljan seurassa ku vapaat alkoi.
Mutta nää aamuhässäkät tyttöjen kans on tosin ollu miun hommia jo ties miten kauan..nyt vaan mietin että uskallanko laittaa pesukoneen pyörimään aamusta lähtiessäni ja luottaa siihen että mies muistais laittaa ne kuivumaan..vai jätänkö tuonkin siihen ku tuun takas kotiin iltapäivällä. Pyykkikori pursuaa :ashamed:

Miehessäsi on oikeesti jotain päin persettä.

Pyykeistä viis, mut jos rakastava vaimo ja omat lapset on koneen ja kaljanjuomisen tiellä, niin tärkeysjärjestys on väärä.

Näytä tämä viesti miehellesi.

Nimim. vissiin kolme promillea mut entäs sit.

 

Palsta hidastelee niin pahasti että loppuu kärsivällisyys ja aikakin, jaksa kirjautua..ja tulee kohta kiire töihin.

Se on sen tyyli rentoutua työvuoronkierron jälkeen. Kuulemma.
Ite en henk.koht. pura jännitystä/stressiä juomalla mutta tyylinsä kullakin.

Päivänjatkoja kaikille! :wave:

 

Huomenta!! :wave:

Mä en kans ymmärrä mikä syy litkiä kaljaa on se, että vapaat alkaa. Jokaisella työssäkäyvällä ne kumminkin melko säännöllisesti tulee vastaan. Pidempi loma on sit asia erikseen

 

Huomenta :wave:

Mä sanon ihan suoraan, että mä en kyllä kestäis tuollaista käytöstä puolisoltani, mitä Ihq joutuu kestämään. Laittaisin varmaan sen pesukoneen ihan kiusallaniki päälle. Alkoholin juominen sen vuoksi, että töissä on ollut raskasta ja pitää rentoutua, kuulostaa alkoholistin keksimälle tekosyylle saada juoda. Enhän mäkään joka viikon perjantai ryyppää, kun työviikko loppuu. Yhen saatan juoda jos on lapset, mutta se on siinä. Silloin kun lapset on isällään saadan juoda enempi, tai sitte oon ilman, ei se oo pakonomaista jokaviikkoista.

Nii ja Hyvää huomenta!

 

Mun mielestä pahinta on juoda kun lapset on kotona.

 

Aamua savanniltakin. Tarkitus oli lähteä perhekerhoon joka alkais tunnin päästä, mutta nukuin herätyskellojen ohi ja nyt vähän epäilen etten jaksa olla niin reipas että jaksaisin kiirehtiä kahvin, puolikkaan aamupalan jabpukemisen kanssa niin etä ehdittäis. Ens viikolla uus yritys sitten.

 

Huomenta!

Voi Ihku, :hug:
Vois niputtaa noi meidän molempien ukot kuulokkeittensa johdoilla yhteen ja lingota johonkin kuun pimeälle puolelle.
Jos Ihku joskus keksit kuin tuollaselle ukolle saa taottua järjen päähän niin kerro mullekin.


Mun oli pakko kysyä omalta mieheltä joka huokaili, että onneks kohta on viikonloppu, että koska on mun viikonloppu? Yhden yön, aamun tai päivän kun sais nukkua, siis yhden vaan niin oisin onnellinen..
Vastaus oli taputus päälaelle ja tokasu että kyllä sä viikonloppuja vielä saat ja kyllähän muksut kasvaa. :O siis mitä!?! :O Ja sanoi tuon ihan vakavissaan..

Tästä ois voinut syttyä mahtava sota,
mut en oikeesti jaksa tapella. Aina. Tälläsistä. Asioista.

Välillä mä toivon että mulle tulis reissu pariks viikkoa sairaalaan , niin mies joutuis tosissaan jäämään yksin ja näkis mitä arki on kun tekee ihan yksin kaiken.

Kunhan mun työhön paluu lähenee niin se alkaa olla totuuden hetki.
Sit ei enää jaksa koko sirkusta yksin pyörittää.
Tai kai sitä jaksais, mut miks pitäis kun aikuisia on tässäkin perheessä kaks?

 

Lupasin likalle että köpötellään tuonne vähän kauemmas leikkipuistoon tänään,
oli huono lupaus. Väsyttää meinaan sen verran ettei huvita nokkaansa työntää ovenraosta ollenkaan pihalle, ja joo siinähän sitä piristyy, mut ei se juur nyt lohduta..

Josko toinen pannullinen kaffetta auttais

 

Tänään saa alottaa kunnolla muuttotohinat, ainut asia vaan mikä tekee siitäkin vaikeempaa on nuo mun 4 kultasta ja sit autottomuus. Mut enköhän mää saa lasten kanssa tuon muuton hoidettuu aikasta hyväsesti, ennenkuin ensviikolla saan vuokra-auton lopuille kamoille.
Yritän saada lainattuu autoo joka päivä siksi aikaa, kun osa lapsista koulussa ja karautan sit tuon pikku-ukon kanssa tavaroita viemään.

 

Huomenta!

Voi Ihku, :hug:
Vois niputtaa noi meidän molempien ukot kuulokkeittensa johdoilla yhteen ja lingota johonkin kuun pimeälle puolelle.
Jos Ihku joskus keksit kuin tuollaselle ukolle saa taottua järjen päähän niin kerro mullekin.


Mun oli pakko kysyä omalta mieheltä joka huokaili, että onneks kohta on viikonloppu, että koska on mun viikonloppu? Yhden yön, aamun tai päivän kun sais nukkua, siis yhden vaan niin oisin onnellinen..
Vastaus oli taputus päälaelle ja tokasu että kyllä sä viikonloppuja vielä saat ja kyllähän muksut kasvaa. :O siis mitä!?! :O Ja sanoi tuon ihan vakavissaan..

Tästä ois voinut syttyä mahtava sota,
mut en oikeesti jaksa tapella. Aina. Tälläsistä. Asioista.

Välillä mä toivon että mulle tulis reissu pariks viikkoa sairaalaan , niin mies joutuis tosissaan jäämään yksin ja näkis mitä arki on kun tekee ihan yksin kaiken.

Kunhan mun työhön paluu lähenee niin se alkaa olla totuuden hetki.
Sit ei enää jaksa koko sirkusta yksin pyörittää.
Tai kai sitä jaksais, mut miks pitäis kun aikuisia on tässäkin perheessä kaks?

Oon pahoillani, mutta ei niille saa.

 

Tänään saa alottaa kunnolla muuttotohinat, ainut asia vaan mikä tekee siitäkin vaikeempaa on nuo mun 4 kultasta ja sit autottomuus. Mut enköhän mää saa lasten kanssa tuon muuton hoidettuu aikasta hyväsesti, ennenkuin ensviikolla saan vuokra-auton lopuille kamoille.
Yritän saada lainattuu autoo joka päivä siksi aikaa, kun osa lapsista koulussa ja karautan sit tuon pikku-ukon kanssa tavaroita viemään.

Missä päin suomea asut? Jos ei oo yltiöpitkä matka niin voit tuoda kersat mulle hoitoon.

 

IhQ :hug:

 

Oon pahoillani, mutta ei niille saa.

Tätä mäkin vähän pelkään..

 

Missä päin suomea asut? Jos ei oo yltiöpitkä matka niin voit tuoda kersat mulle hoitoon.

Seinäjoellahan mää vaikutan

( toki siel perämettillä.. )

 

Soittaispa velipoika äkkiä takasin, keksin että voitais ostaa kimpassa iskälle joululahjaksi viivakoodinlukija laskujen maksamiseen. Oon varma että se olis mieleinen ja hyödyllinen lahja


Ja tuitui-ukkeli kehu tulevansa illalla käymäään. Pitäkää peukkuja ettei sillä tapahdu töissä mitään katastrofia, joka venyttäis työpäivän iltamyöhään asti.

 

Soittaispa velipoika äkkiä takasin, keksin että voitais ostaa kimpassa iskälle joululahjaksi viivakoodinlukija laskujen maksamiseen. Oon varma että se olis mieleinen ja hyödyllinen lahja


Ja tuitui-ukkeli kehu tulevansa illalla käymäään. Pitäkää peukkuja ettei sillä tapahdu töissä mitään katastrofia, joka venyttäis työpäivän iltamyöhään asti.

Pidetään peukkuja! :heart:

Mä nään huomenna viimestään, tai sit jos pääsen viel illal uudelle kämpälle viemään tavaroita, niin sit nään mun :heart: ja hänen ihanan pojan :heart: jo tänään

 

Oon pahoillani, mutta ei niille saa.

miettiä tätä syvällisemmin ja tuli nsiihen perus ajatukseen. Et me miehet tarvitsemme jonkun harrastuksen jossa adrenaliini virtaa rajusti mikäs sen parempaa jos kummppanin kaa yhdessä mut sit tavallaan jos jotain "uupuu" niin helpompi mennä pelimaailman taakse piiloon siitä tulee sit se turhautumisen kierre. ehkä se on geeneissäki net miehet on luotu vaeltamaan ja tätä viettiä sitten torjumme ? siis mullakin välillä vaik skidin kaa on hieno ollakkin päivät lyhyet välillä pitkät tekis mieli lähtee kiertää puoleks vuotee maailmaa ittekseen nojoo skidi tulee sit mukaan. se seikkailia pitää päästä esiin ompas sekavaa tänään aamusta ..

 

No se "jokin mikä upuu" ei ainakaan sieltä nettipelistä löydy.

Mun miehellä se jokin on puuttunut sitten päälle 12 vuotta, edellisessä parisuhteessaan ja sinkkuaikanakin.

Mut hei, niinkun palsta sanoo, mitäs tein lapsia tuommosen kanssa

 

Tätä mäkin vähän pelkään..

Mä en teidän suhteesta mitään tiedä, mutta omasta puolestani voin sanoa että mun mielenterveys, onnellisuustaso, ja elämänlaatu parani about 100% sen jälkeen kun muutettiin erilleen, ja on-offittelun jälkeen erottiin lopullisesti.
Välillä on paskaa olla yksin kun väsyttää ja kakara uhmaa eikä jaksais, mutta mielummin näin kun vittuuntua lapsen lisäksi äijään joka ei auta ja hoida velvollisuuksiaan.
Ja onpahan ainakin se kaks viikonloppua kuukaudessa omaa aikaa.

 

Nyt on pakko repiä ittensä irti sohvasta että pääsee liikkeelle.

:wave: Mukavata päivää kaikille!