Yritän parhaani mukaan välttää kenenkään satuttamista. Osaan sen liian hyvin.
Koulukuvat löysivät tiensä perille, heistä kahdesta jotka vielä koulussa ovat.
Olisin mennyt tyttäreni syntymäpäiville, mutta ex- rouvakultani ilmoitti, että eivät ole paikalla, eikä ilmoittanut vaihtoehtoista päivää.
Kauniisti kysyin, että olisiko olemassa tuoreita fotoja lapsista. Semmoisten toimittaminen lie aivan liian vaikeaa.
Onneksi jallu on keksitty.
Tiätkö, tulee ämpäriflashbackeja tästä tekstistä.
Me erottiin siks koska se joi. Koko raskausajan, koko vauva-ajan, ja aika tarkkaan koko sen ajan kunnes ilmoitin että haluan sen muuttavan pois.
Sillä olis ollut täys mahdollisuus pitää perhe kasassa, jos se olis kontrolloinut juomistaan eikä pistänyt sitä kaiken edelle. Nykyään sitä harmittaa että sen elämä ei oo niin kivaa, se ei voi olla lapsen kanssa niin paljon kuin haluais ym. Sit se ihmettelee kun mä en ilmottele erikseen jokaista puolikkaan touhua ja kuulumista sille, saattaa viikon hiljaiselon jälkeen ihmetellä miksei meistä oo kuulunut mitään. Mä vastaan vaan että jos ei oo sen vertaa kiinnostusta oman lapsen asiohin että kysyisi itse, oma-aloitteisesti eikä odota että mä hoidan kaiken, niin olkoot sitten tietämättä.
Mun mielestä se on vaan suoraan sanottuna munaton nössö ja idiootti odottaessaan että on mun velvollisuus ja tehtävä kertoa aina mitä kuuluu, ja mielestäni ei pitäis sille, eikä sulle, olla ylivoimaista ottaa se puhelin käteen ja pitää sitä yhteyttä, eikä vain (valittaesn?) odottaa että sun puhelin soi.
Jos mä olisin sä, niin soittaisin lapsille itseilleen ja kysyisin mitä kuuluu ja sanoisin että olis kiva nähdä, koska tavattais. Ja antaisin eksrouvan olla omissa oloissaan koska ei ole sen asia hoitaa sun isyyttäs ja passittaa lapsia pitämään yhteyttä, tai pyytää kylään jos sulta puuttuu oma-aloitteisuus hommaan.
Ja se viina ei ratkaise mitään, ei helpota suruun, ja luultavasti ainakin eksrouva halveksii sua ajatellen että vielä se ukko vaan ryyppää, eikä sitä kiinnosta olla tekemisissä. Niin mäkin ajattelen ämpäristä.
Ilmanen vinkki, lopeta dokaaminen ja ryhdistäydy. Lapset kyllä antaa anteeksi jos tajuat pyytää. Menneitä et voi muuttaa tai korjata, mutta voit muuttua ja olla läsnä lasten tulevaisuudessa.