eläpä muuta viserrä
mun mummu oli kans mun tuki ja turva niin kauan kun oli tässä maailmassa, esim:
-makso tuhannen markkaa mun moposta kun olin 15
-ponsoroi mun ekan tietokoneen kun olin uliopistolla
-jeesas mun opinnoissa vielä lisäksi ainaski kymppitonnilla
(vanhemmat ei ponsoroinu yhtään)
perinnönjaosta mut suljettiin pois koska "mää olin jo saanu osuuteni" mutta se ei mua vituttanu koska olin silon jo valmistunu ja päässy tienahommiin
Ne on noin mummut... Rahallisesti mullekin korvaamaton apu, puhumattakaan sitten mummun henkisestä panoksesta. Oli vain kerrassaan niin hyvä ihminen, vaikka itse oli aina varma, että sitä helvetin portit kutsuu.
Mulle on kyllä isäkin sponsoroinut, äiti ei niinkään, kun sillä nyt on aina ollut taloudelliset rajoitteet, yksinhuoltaja kun aikanaan oli.
Mummun perinnönjako ei muakaan koskenut. Olin kyllä saanut osuuteni, ei siinä mitään, enkä muutenkaan välitä noista perinnönjaoista. Riitelyä penneistä. Mutta sitähän kyllä koko elämä on.