Etkä pyytele anteeksi ollenkaan :hug:...sitä vartenhan tässä myös ollaan, että pääsee edes johonkin purkamaan olotilojaan. Josko se ruoka toisi rauhoittumista ja parempaa mieltä
? Ja - itkussahan ei mitään vikaa ole. Anna itkun tulla. Se helpottaa kyllä.Siinä on vain se ongelma että mut pitää potkia ulos. Siis olla joku joka veis lenkille. On helppo jumittua sohvalle kuin mennä ovesta ulos. Kun ei huvita liikkua. :|
No, sitten vain päättämään kaverin kanssa lenkityksistä
. Mies mukaan ja menoksi, kaksi se onkin kivempaa. Ja kun on sen ensitahma- alun yli päässyt, niin sitten sitä huomaa kaipaavansa, sitä liikuttamista. Puoli tuntiakin riittää oikein hyvin.Ihan sama ongelma miulla.:ashamed:
ja mulla, ei mulle tule hyvä fiilis liikkumisesta
Se on ihan hyvä ikä...Alkuperäinen kirjoittaja alastulossa mättää;30045467:
Sepäs se kun me ei asuta yhdessä. Joinakin viikonloppuina on sellaset menot että ei voida tavata. Kaipaan liikuntaa. Nuorempana harrastin sitä.No, sitten vain päättämään kaverin kanssa lenkityksistä
...eli mies parhaassa iässäänAlkuperäinen kirjoittaja alastulossa mättää;30045467:
!Onko muka näin?...eli mies parhaassa iässään
On. Ehdottomasti.Onko muka näin?
Alkuhan se kaikista vaikein on. Se vain on päätettävä. Otettava se eka kerta haltuun. Katot valmiiksi vaikka sen reitin ja sitä menet. Samalla vaikka kellotat sitä, niin tiedän ajankäyttöäkin. Ja kun todella alkuun pääsee, niin kroppa tottuu siihen ja haluaa sitä lisää.
. Pikkuhiljaa, ei siitä saa stressiä ottaa.On. Todella. Tuossa vaiheessa mies jo tietää mitä tahtoo. Ja on oppinut kaikin puolin.Onko muka näin?
Mun mielestä ei ole. Nelikymppinen yleensä alkaa olemaan tylsä ja jörrikkä.
Se riippuu ihan miehestä. Jotkut voi ollakin tylsiä jörriköitä, mutta sitten on niitäkin jotka on onnistuneesti saanu pidettyä sisäisen lapsensa ja vallattomuuden hengissä sen lisäksi että on saanut elämänkokemusta, järkeä päähänsä ja osaa olla fiksu aikuinen sekä hoitaa asiat mallikkaasti ja tarvittaessa käyttäytyä korrektisti.
oot oikeassa
Juuri näin
!!