:wave:
Uskallanko kirjautua?
Eilinen kääntyi kännin puolelle, eikä mulla ole aavistustakaan mitä olen mahtanut rölötellä. Tost harrastepalstastani tiedän, et mun vissiin kandee pitää turpani pari viikkoa kiinni, mut jos olen jollekin sanonu pahasti, niin pyydän hirveesti anteeksi. Ei kuulu tapoihini edes juovuksissa.
Aasinsilta tähän erotetun miehen syndroomaan. Ei muuten riitä, et eroaa vaimostaan. Eroaa myös lapsistaan. Perhetutuista, kyläyhteisöstä ja oikeastaan kaikesta mitä on ollut. Äitiä, isää, systereitä tai vanhoja koulukavereita lukuunottamatta.
Sit vaan löytää ittensä lähiöbetonibunkkerinukkumaluukusta yksin. Sosiaalisena seurana nurkkabaarin hyvänpäiväntutut, joista kaikki ei o seurana parhautta. Kokopäivätoimisia, osa- aikaisia tai satunnaisia juoppoja kuten ittekin olen, siis tuota viimeksimainittua. Mut hirveen hyviä tarinoita siel kuulee. Tän päivän paras oli parikytävuotta vanha vakuutuspetos (puhuttiin duudsoneista ja heidän tempuistaan) mis kundi ajoi rekan kuuskytsenttiä liian matalan sillan alta 80 km/h. Kontti kuulemma jäi sillan alle, mut nupin alaosa tuli kuskeineen läpi. Korvat kuulemma soi viikon, mut sai neljä tonnia etumaksuna silloista rahaa. (melko halpa hinta potentiaalisesta itsemurhasta)
Mua ei o tehty betoniluukku - nurkkabaariyhdistelmään, vaik mä tähänkin sopeudun. Elinajanodoite vaan jää turhan huonoksi.
Ihmisasumusta mä kaipaan. Ja kissaa. Tai koiraa. Ehkäpä naisen ihoa, mut se olis jo liikaa vaadittu, eikä välttämättä toimivin juttu.