Pirtsakkaa perjantaita ja ennen kaikkea rentouttavaa laskeutumista viikonlopun viettoon
Aamulla olikin jaakukkasia nurmikossa, oho!, jotta se totuus ei unohtuisi eli ei tassa viela todellakaan lahdeta mitaan vaatteita vahentelemaan...tiia viela nuita lumikoliakaan kauheen kauaksi roudata...
Pomppimispaiva ollut aikaisesta aamusta asti...ja hirveen hammentavakin. Ma sain meinaa esimiehelta niin kummallista palautetta
, etta meinasin ehdottaa sairauslomalle menemista
...mutta kyllahan palautteen saaminen vain kummasti tuo sita intoa ja tekemisen meininkia vain lisaa, olipa sitten hyvasta tai pahasta kysetta. Joten innostuttaa ja janskattaa ja pelottaa ja epavarmuiluttaa ja ihan kaikkea hurjan paljon, koska mulla tassa muuttuu hiukan toimenkuvakin ryhmavetajaksi ja koordinaattoriksi seur. puolen vuoden ajaksi...ja sen jaljeen taas tarkastellaan tilannetta ja suuntaa...
Eli kuuppanen menee melkoisen kirjavankukertavissa sfaareissa ja jalat on sitten niin tukevasti raudoitettuna maahan eli tasapaino lienee kohdillansa
Elamasta ei naemma tieda tuon taivaallistakaan eika kannata suunnitella niin yhtaan mitaan, koska sitten tulee niin yllattavia tilanteita ja muutoksi, mitka puolestaan muuttavat asiat viela kertaalleen ympariampareita. Parempi kun vain tajuais ymmartaa menna siina hetkessa ja siita repia kaikki ilo ja mahdollisuus irti. Siinapa sita yrittamista sitten onkin
Ei muuta kuin harjoitteita kohti vaan eli sita sutta ja sekundaa tekemaan