The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Yinksu
Joo, niinkin voi kayda - mutta eihan se nyt esta elamasta!

Mita sa oikeestaan haluat etta sulle sanotaan vai ollaanko ihan hiljaa? Tiian etta sun on paha olla ja oikeestaan ihan kaikki mita sulle sanotaankaan tuntuu varmasti ihan yhdelta samalta paskalta.

Kun mikaan ei tunnu miltaan.

Mutta - tossa kun on vain sita fifty- fifty jakoa, joko jaat yksin tai sitten et. Kun et tieda. Tietenkin sita pahassaolossaan oikein ripustautuu siihen mantraansa etta "yksinaisena tassa oon ja tasan tarkkaan kuolenkin yksina ja elama oli sitten tassa". Toihan vain hellii sita omaa oloa, ruokkii rampimaan. Elamaa se ei helpommaksi tee. Eteenpain kun se menee, tahtoipa tai ei.

Oma onni ja onnellisuus ei ole kenestakaan toisesta ihmisesta kiinni. Sen sa teet ihan itse. Yksin. :)
Sehän se just kun aina niitä kliseitä ja nyt sanottiin se totuus se mitä voi olla tai sitten ei. Mut mä tunnen itseni, en mä ole onnellinen yksin jo se on nähty. Puhkean kukkaan jos rinnalla on se joku tärkeä. Ei mulla ole kun kaks vaihtoehtoa...
 
Sehän se just kun aina niitä kliseitä ja nyt sanottiin se totuus se mitä voi olla tai sitten ei. Mut mä tunnen itseni, en mä ole onnellinen yksin jo se on nähty. Puhkean kukkaan jos rinnalla on se joku tärkeä. Ei mulla ole kun kaks vaihtoehtoa...
Niin.

Nyt olet yksin mutta jatkat elamaasi :). Onhan sulla nyt elossas paljon muutakin kuin vain mies! Edelleen - sun pitaa opetella elamaan ja nakemaan ymparillas iloisia kivoja asioita. Ja joo, sitten voit ihan ykskaks tormata uuteen ihmiseen, josta tulee se tarkea. Mutta - edelleen siina ymparilla on ne muutkin hienot asiat ja ihmiset ja tapahtumat ja tilanteet.

Ja noi kliseet - kylla sa tiiat itekin etta ne on valitettavasti vain tosia. Aika parantaa haavat ja auttaa siina surutyossa. Itku helpottaa. Ja - elamasta sa et tiia miten se menee. Ei meista kukaan tiia.
 
Miettinyt olen, keittiön tuunausta loppuun. Maalaukset on suoritettu ja kodinkoneita vaihdettu osittain. Nyt pohdin työtasojen valojen ja tasojen vaihtoa, uunin ja tiskialtaan vaihtoa. Projektiruokapöytä kuumottaa näppejä. Pöydän päällä on mallailtavana nippu värilastuja. Kohta se oikea sävy löytyy.
 
Yinksu
Niin.

Nyt olet yksin mutta jatkat elamaasi :). Onhan sulla nyt elossas paljon muutakin kuin vain mies! Edelleen - sun pitaa opetella elamaan ja nakemaan ymparillas iloisia kivoja asioita. Ja joo, sitten voit ihan ykskaks tormata uuteen ihmiseen, josta tulee se tarkea. Mutta - edelleen siina ymparilla on ne muutkin hienot asiat ja ihmiset ja tapahtumat ja tilanteet.

Ja noi kliseet - kylla sa tiiat itekin etta ne on valitettavasti vain tosia. Aika parantaa haavat ja auttaa siina surutyossa. Itku helpottaa. Ja - elamasta sa et tiia miten se menee. Ei meista kukaan tiia.
Vituttaa vaan että se osu taas mun kohdalle. Just kun luulin että onni potkas niin taas olen lähtöruudussa. Kai se maailmankaikkeus yrittää sanoa että antaisin olla. Eikä mun elossa paljon muuta ole, perhe ja pieni ystävämäärä mut ei ne vaan riitä mulle kun mä tarviin sen toisen puoliskon koska mä olen sellanen. En siksi että olis joku olemisen vuoksi vaan siksi että mä haluan rakastaa ja olla rakastettu.
 
Vituttaa vaan että se osu taas mun kohdalle. Just kun luulin että onni potkas niin taas olen lähtöruudussa. Kai se maailmankaikkeus yrittää sanoa että antaisin olla. Eikä mun elossa paljon muuta ole, perhe ja pieni ystävämäärä mut ei ne vaan riitä mulle kun mä tarviin sen toisen puoliskon koska mä olen sellanen. En siksi että olis joku olemisen vuoksi vaan siksi että mä haluan rakastaa ja olla rakastettu.
Halaaruttaan sua

Ma tiian ton jutun. Ma uskallan veikata, etta taalta aika moni muukin tietaa ton. Eron jalkeen sita..nakee muiden onnen ja omasta onnestansa ei edes valita eika sille suo ajatustakaan. Koska siina vaiheessa sita ei edes olekaan. Ikinakoskaanmilloinkaan.

Mukamas.

Toi "ikinakoskaanmilloinkaan" on kylla semmoinen juttu, etta se aina, aina!, nayttaa lallaspyyt. Eli siina kusee ite omaan nilkkaan, kun saa huomata - onneksi - etta ei se niin mene kuin ajattelee :)

Juurikin toi rakastamisen halu ja rakastetuksi haluaminen pitaa siina elamassa kiinni :). Mutta sun taytyy ensin selvitella tama erosi, itkea ja surra, kayda lapi - se on tarkea vaihe. Ja opettele olemaan onnellinen niista pienistakin asioista - et sa yksin ole, kun sulla on perhe ja se pieni ystavaporukka :). Arvosta heita ja myos itseasi.

Kaikki aikanaan. Nyt tyostat tata asiaa ja samalla paikkaannut. Edelleenkin ja kulunutta tyrkkaa - et tieda mita elama tuo sulle viela. Ole siis, kun olet itse siihen valmis, avoimin mielin sita vastaanottamassa :)
 
Mutta kun mä en jaksa taas käydä tätä prosessia läpi....
...mutta kun ei suinkaan ole kyse sun jaksamisesta vaan siita etta se vain on kaytava! Koska se helpottaa.

Ja jos tuntuu silta, etta sulla itellas ei voimavarat riita, niin - sitten on olemassa nama eroseminaarit, joista saa oikeesti katta pitempaa (olen ollut). Ja aina voi kayda juttelemassa myos ammatti- ihmiselle...ja toisin kuin ajattelet ja kuvittelet niin ei suinkaan ne tiedot kummittele ja ole sulle vaivaksi myohemmassa vaiheessa. On vain viisautta hoksata milloin oikeesti tarvii toisen apua.

Anna ja ota aikaa itellesi. Reipas ei tartte edes viela yrittaakaan olla. Ja jos toissa itkettaa, niin sitten itkettaa. Hetki kerrallaan, tinkunen. Se riittaa.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä