Muksuna muhun kolahti kovaa tämä Bowien levy, jonka kansikuva näkyy tuossa linkitetyssä kappaleessa. Bowie, CCR, Hassisen kone, Earth Wind Fire. Joku luokalla tykkäsi Bay City Rollersista ja Abbasta, en tajunnut.
Semmosena kurittomien lettien omistajana mä jorasin ja lallattelin korviini kulkeutuvan musiikin mukana
...eli niin mitään ei oo muuttunut nuista ajoista
, sama homma etenee... Ja mä olin se ipanapa, joka jokaikisella bussimatkalla hoilotteli kanssamatkustajien riemuksi ja kauhuksi ja järkytykseksi viisuja, joko niitä tuttuja radiossa kuultuja iskelmäkappaleita tai sitten Peppi Pitkätossua tai Eemeliä tai Minun kultani kaunis on...
- voi kiesus sentään!..tai sitten heitin kehiin ihan omat biisit.
Isompana ja vanhempana mä olin se, jonka musamakua ei todellakaan ymmärretty. Ja ihan vaan sen takia kun olin mokoma pälliäinen niin kaikkiruokainen
..ja sitä ei sitten millään voitu tajuta. Että miten niin voi muka yhtäaikaa digata metallimusasta ja sitten kuunnella jotain Kim Wildeä tai Beatlesta tai Elvistä, puhumattakaan klassisesta....mutta, lälläspyy, hyvin voi ja vieläpä nauttien
Musa on vain niin jänskä juttu, kun siitä löytyy jokaiselle jotakin, se oma juttunsa, mikä antaa voimaa ja sykettä, mikä herättää tunteita laidasta toiseen ja mikä..antaa sun olla just semmoinen kuin olet