...se tunne kun ei tajuu, ei tajuu niin millään mistään mitään.
...luulis sen olevan tuttukin muttakun ei ole.
Siis. Työhän tiiätte mimmonen mä oon
. Tämmönen hörhö, suunapäänä, lennonjohtotornin ylikuormittaja, villasukkamaakari, jonka inkkarit ei todellakaan ole kanootissa ja laaksokin kukkuu tyhjyyttään. Siitäkin huolimatta mä oon erehtynyt kuvittelemaan ja luulemaan heijastellessani itteäni toisista ihmisistä etten mä kaikesta huolimatta ihan kamala tapaus kuitenkaan oo, että mun kans nyt osa ainakin tulee toimeen - ja toisinaan oikein hyvinkin
.
Tänään sitten sain kuulla kauttarantain olevani todella hankala. Ja sen tähden nyt olen erään työkaverini mielensäpahoittaja. Kun mä juttelen. Höpisen. Paljon. Muittenkin kanssa
.
Että mitäs nyt
? Jesaria turpavärkin eteen, siihen kirjotus että "Hiljainen, hiljaisempi, Freeze"?
Ei musta tarvii tykätä eikä edes pitää eikä mitään
. Mutta - jotenkin mä toivoisin, että töissä kuitenkin pystyttäs olemaan asiallisesti väleissä kaikkien kanssa, että jokaisen kanssa pystyy kommunikoimaan koska se on just se pointti, että hommat hoituu
(tai näin mä nyt oon sen asian itelleni antanut ymmärtää
).
*huoh*...mie oon hankala. Savolaisen pöwwön omistava hattarapää, mutta kaikista kimurantimman tässä tekee se, että mä nyt kerrassaan sitten menin ja pahoitin oman mieleni siitä, että oon mennyt pahoittamaan toisen mielen olemalla.....mä.
Tontturikasta tiistaita siis kaikille
, laitetaan vaan punasta myssykkää kunnolla silmille, niin johan on maisemat ärtsyinä ja äärimmäisen rakkaudellisina
Otetaanko teetä
ja kuunnellaanpa muuten tää - aina saa mut herkistymään ja aina meen kananlihalle..Hyvää syntymäpäivää, Jean
!