Heippa tytsät!
Piiiiiiiitkään piiiitkään aikaan en oo käyny täällä, mutta nyt harhailin ja eksyin lueskelemaan teidän juttuja.
Ajattelin sitten kertoa vähän omia kuulumisia kun kerran täällä olen.
Meillä nyt ensimmäisistä varovaisista vauvahaaveista aikaa jo kohta 2 ½ vuotta, ja nyt on toivo korkeemmalla kun pitkiin aikoihin.
:heart:
Myöhän hankkiuduttiin tutkimuksiin julkiselle puolelle tasan vuosi sitten, ja perusteellisten tutkimusten seurauksena miehellä todettiin kromosomihäiriö, minkä seurauksena siemennesteessä ei ole ollenkaan siittiöitä. Minulle tehdyissä tutkimuksissa (viimeksi eilen tehtiin munanjohtimien aukiolotutkimus) kaikki on tähän asti ollut ok.
Enivei, luonnollista tietä raskauteen ei siis ole, ja ainoat vaihtoehdot oman lapsen saamiseksi ovat hedelmöitys luovutetuilla siittiöillä tai adoptio. Alusta asti (tai no, alkushokista selvittyämme) olemme olleet yhtä mieltä siitä, että luovutetut siittiöt ovat meidän juttumme.
Seuraava askel lähemmäs meidän vauvahaaveidemme toteutumista on nyt siis inseminaatiohoidot.
Olen syksyllä lähdössä opiskelemaan ja meillä on edessä muutto uudelle paikkakunnalle, joten pohdiskelimme aiemmin sitä, että ryhdytään hedelmöityshoitoihin vasta sitten kun olen saanut opiskelut kunnolla alkuun ja olemme asettuneet uuteen kotiin.
Eilinen lääkärikäynti aiheutti hieman hämmennystä tähän meidän niin suunnitelmalliseen elämäämme.
Lääkäri sanoi voivansa kirjoittaa meille maksusitoumuksen inseminaatiohoitoihin yksityiseen sairaalaan - hoitoja kun ei tehdä ollenkaan julkisella sektorilla. Kun kerroin, että olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalle, lääkäri sanoi, että joka paikkakunnalla ei todellakaan saa maksusitoumuksia hoitoihin ja hänen tietonsa mukaan siellä minne olemme muuttamassa, ei varmastikaan maksusitoumuksia saa. Hän totesi, että jos haluamme käyttää hyödyksemme tämän maksusitoumuksella hoitoihin pääsemisen, niin kerkeämme sen vielä nyt kevään aikana tehdä.
Suunnitelmat rupesivat heittämään häränpyllyä.
Ensireaktioni tuohon lääkärin ehdotukseen oli melkoinen sisäinen innostuksen kuplinta.
Meille oli yhtäkkiä tarjoutumassa mahdollisuus lähteä "tositoimiin" jo nyt, ensimmäinen hoitohan olisi todennäköisesti mahdollista tehdä jo kuukauden päästä! Siinä sitten miehen kanssa varovaisesti kyselimme toistemme ajatuksia, ja kyllähän me molemmat tosi innoissamme asiasta heti olimme.
Tunteet ovat olleet melko sekavat, lähinnä siksi, että olimme jo suunnitelleet hankkiutuvamme hoitoihin vasta myöhemmin. Kuulostan varmaan aika pihiltä kun puhuin tuosta maksusitoumusasiasta, ja myönnän sitä myös olevani.
Kyllähän se melkoinen säästö on, jos vertaa sitä että pääsee hoitoihin maksusitoumuksella tai joutuu maksamaan kaiken itse. Mutta se ei todellakaan ole ainoa syy siihen, miksi juuri nyt päätämmekin hoitoihin mennä.
Onhan tässä haaveiltu jo melkoisen kauan. Ja minullakin on ikää "jo" 27, kohta 28. Biologinen kello tuntuu tikittävän kovalla äänellä, eivätkä raskaaksi tulemisen mahdollisuudet ajan saatossa enää ainakaan parane. Ja me molemmat haluamme tätä todella. :heart:
Anteeksi tämä yhtäkkinen ryöppy, mutta pitkästä aikaa alkaa tuntua siltä, että jospa meillekin jossain vaiheessa (ehkä jo melko piankin) onni omasta lapsesta suodaan. :heart:
Toivottelen onnea ja plussapuhureita teille kaikille!! :heart: