Me oltiin Cha amissa ja Hua Hinissä elo-syyskuun vaihteessa. Yövyimme Cha amissa, joka siis noin 10km Hua Hinistä.
Kun ei ollut turistikausi niin Cha am oli aika tyhjä. Tämä tarkoitti sitä, että kujilla sai varoa kulkukoiralaumoja, jotka lähtivät perään. Koiraihmisenä en ollut aiemmin pelännyt koiria niin vaikkei mitään tapahtunutkaan, mutta uhkaavia eleitä oli. Rannoilla kulki ihmisiä, jotka tarjosivat hevosratsastusta. Rannoilla piti siis varoa jatkuvasti ettei astu hevosen paskaan. (sama koski Hua Hinin rantoja). Ainakaan Cha Amissa ei ollut kunnollisia rantatuoleja aurinkovarjoineen vuokralla, vain jotain puoli-istuvassa asennossa olevia tuoleja, joita ei voinut säätää. Jatkuvasti oli joku mustalainen myymässä jotain käsityötä. Meressä ei voinut uida rauhassa kun piti varoa meduusoja.
Hua Hinissä samat miinukset rannalla kuin Cha amissa. Kaupungissa niin vilkas liikenne, että kadun ylittäminen oli taidetta.
Kaikki ylistävät Thaimaata. Mulle jäi todella epäselväksi miksi. Kuumuus oli jotain niin totaalista, että illalla oli turha meikata: hiki valui jatkuvasti norona.
Parasta koko reissussa oli matka jonnekkin etelämpään saarelle, jonka edustalla snorklailtiin upeissa kirkkaissa vesissä, joissa ei tarvinut pelätä meduusoja ja ihailtiin kirkkaita kaloja. Saarella ei tosin ollut majoitusta tai muutakaan, vain pieni ravintola ja yksi maailmankaukkeuden hienoimmista rannoista.
Tiivistettynä: minä kokeilisin jotain muuta kuin Hua Hinin seutua.