V
vauvatoive
Vieras
Haluaisin kuulla mielipiteitänne tälläisestä asiasta. Anteeksi pitkä vuodatus aiheesta, mutta tämä palsta tuntuu hyvältä paikalta purkaa ajatuksiaan. Meitä vauvakuumeisia kun asuu täällä Suomessa niin erilaisissa oloissa ja tilanteissa, maalla ja kaupungissa 
Olen 28 v. nainen, mies 31. Ei vielä lapsia. Yhdessäoloa yli 10 vuotta takana, ja naimisiinmenostakin puhuttu.
Lasten hankinta on ollut mielessä, mutta toimeen ei olla uskallettu tarttua vielä. Ehkäisyä (kondomia) ei silti olla aina välillä jaksettu käyttää, muuta kuin keskeytettyä yhdyntää... Lapsi ei kuitenkaan olisi katastrofi tässä vaiheessa
Minulla on vakityö, tosin pienipalkkainen, brutto 1890 e/kk, netto 1430 e/kk (+ muita kulukorvauksia n. 500-900 e/kk). Miehellä töitä keikkaluontoisesti, välillä 2-3 kk jaksojakin putkeen, muuten työttömänä. Palkkatulot yhteensä bruttona n. 45-50 000 e/v.
Asutaan syrjäisellä maaseudulla vanhassa omakotitalossa, asumiskulut on melko pienet. Lainaa joudutaan ottamaan lähiakoina talon remonttia varten 20 - 35 000 e. Muutoin meillä ei lainaa ole kuin 10 000. Kaksi autoa on välttämätöntä sillä kaupat, päivähoitopaikat, palvelut on kaukana, puolen tunnin ajomatkan päässä.
Mutta minua huolestuttaa kaikista eniten lapsenhoitojärjestelyt! Päiväkotiin emme lasta halua laittaa (lapselle tulisi niin pitkät päivät ja minun epäsäännöllisten työaikojeni ja työmatkojeni takia se ei olisi oikeen mahdollistakaan). Työpäiväni venyvät helposti matkoineen 10-12 tuntiin! Tosin työpäiviä pystyisin hieman lyhentämään jatkossa.
Mies jäisi mielellään lasta hoitamaan kotiin. Sitten kun hänellä olisi työkeikkaa, voisin minä olla kotona. Pystyisin kuitenkin itse järjestelemään töitäni ja tekemään töitä kotona. Vuodessa minulla kuitenkin on lomaa 8 viikkoa, vaikka tekisin täyttä työpäivää. Kuitenkin surettaisi se, että jäisin paitsi monesta, jos menisin töihin kun lapsi olisi n. 5-7 kk
Taloudellinen pärjääminen huolestuttaa myös. Minä en voisi olla töistä kovin kauan pois, työn luonteen takia (asiakassuhteet kärsisivät). Sen lisäksi jostainhan sitä rahaa olisi saatava elämiseen (kun miehellä ei vakityötä ole) jos vielä lainaakin joudutaan ottamaan. Täällä maalla kun työpaikat ovat kiven alla, ja oman alan töiden löytyminen onnenpotku, on omasta työpaikasta pidettävä kiinni. Mies kyllä tienaa ihan hyvin silloin kun töitä on, kun käy urakkaluontoisesti töitä tekemässä ja painaa pitkää päivää.
Työpaikkaa minulla ei ole mahdollista vaihtaa. Nämä asiat ahdistavat minua, kun päätöksiä olisi tehtävä suuntaan tai toiseen, ei kai näinkään voi jatkaa...?
Tekisitkö lapsia tälläiseen elämäntilanteeseen?
Olen 28 v. nainen, mies 31. Ei vielä lapsia. Yhdessäoloa yli 10 vuotta takana, ja naimisiinmenostakin puhuttu.
Lasten hankinta on ollut mielessä, mutta toimeen ei olla uskallettu tarttua vielä. Ehkäisyä (kondomia) ei silti olla aina välillä jaksettu käyttää, muuta kuin keskeytettyä yhdyntää... Lapsi ei kuitenkaan olisi katastrofi tässä vaiheessa
Minulla on vakityö, tosin pienipalkkainen, brutto 1890 e/kk, netto 1430 e/kk (+ muita kulukorvauksia n. 500-900 e/kk). Miehellä töitä keikkaluontoisesti, välillä 2-3 kk jaksojakin putkeen, muuten työttömänä. Palkkatulot yhteensä bruttona n. 45-50 000 e/v.
Asutaan syrjäisellä maaseudulla vanhassa omakotitalossa, asumiskulut on melko pienet. Lainaa joudutaan ottamaan lähiakoina talon remonttia varten 20 - 35 000 e. Muutoin meillä ei lainaa ole kuin 10 000. Kaksi autoa on välttämätöntä sillä kaupat, päivähoitopaikat, palvelut on kaukana, puolen tunnin ajomatkan päässä.
Mutta minua huolestuttaa kaikista eniten lapsenhoitojärjestelyt! Päiväkotiin emme lasta halua laittaa (lapselle tulisi niin pitkät päivät ja minun epäsäännöllisten työaikojeni ja työmatkojeni takia se ei olisi oikeen mahdollistakaan). Työpäiväni venyvät helposti matkoineen 10-12 tuntiin! Tosin työpäiviä pystyisin hieman lyhentämään jatkossa.
Mies jäisi mielellään lasta hoitamaan kotiin. Sitten kun hänellä olisi työkeikkaa, voisin minä olla kotona. Pystyisin kuitenkin itse järjestelemään töitäni ja tekemään töitä kotona. Vuodessa minulla kuitenkin on lomaa 8 viikkoa, vaikka tekisin täyttä työpäivää. Kuitenkin surettaisi se, että jäisin paitsi monesta, jos menisin töihin kun lapsi olisi n. 5-7 kk
Taloudellinen pärjääminen huolestuttaa myös. Minä en voisi olla töistä kovin kauan pois, työn luonteen takia (asiakassuhteet kärsisivät). Sen lisäksi jostainhan sitä rahaa olisi saatava elämiseen (kun miehellä ei vakityötä ole) jos vielä lainaakin joudutaan ottamaan. Täällä maalla kun työpaikat ovat kiven alla, ja oman alan töiden löytyminen onnenpotku, on omasta työpaikasta pidettävä kiinni. Mies kyllä tienaa ihan hyvin silloin kun töitä on, kun käy urakkaluontoisesti töitä tekemässä ja painaa pitkää päivää.
Työpaikkaa minulla ei ole mahdollista vaihtaa. Nämä asiat ahdistavat minua, kun päätöksiä olisi tehtävä suuntaan tai toiseen, ei kai näinkään voi jatkaa...?
Tekisitkö lapsia tälläiseen elämäntilanteeseen?
=)
