Kyllä mä tiedän, jos lapsi on esim. ls-syistä päivähoidossa. Siitä huolimatta lapsen hoitopäivän pituus ei tarvitse olla 10h! Ja jos ei sen yhdenkään kanssa pärjää/jaksa, miksi ihmeessä tehdä niitä ls-lapsia vielä lisää?
Ja miksi luulet, että siellä asioita "suu vaahdossa mussutetaan"? Siellä jutellaan lapsen asioista ihan niin kuin jokaisella työpaikalla keskustellaan työasioista.
Vauvan ja sen isomman kanssa voi ulkoilla, kerhoilla, leikkiä, laulella, retkeillä ym ihan yhtä lailla yhdessä. Jos ei esim. edes puistoon voi mennä "kun on se vauvakin", niin silloin on syytä katsoa vain peiliin. Joskus taas lapsen kehityksen ja kasvun kannalta on parempi viettää päivät jossain muualla kuin kotona.
Mä en ole missään vaiheessa sanonut että mun lapseni on siellä päiväkodissa kymmentä tuntia. Hän menee sinne kahdeksaksi ja haetaan kolmelta pois. Perusteena ei ole lastensuojelun puuttuminen asiaan tai mun jaksamiseni vaan yksinkertaisesti rautalangasta edelleen väännettynä SAMAN IKÄINEN SEURA.
Esikoinen oli kotona neljävuotiaaksi asti. Kävi yhden lukukauden seurakunnan kerhossa,mutta ei se puolitoista tuntia päivässä kerran viikossa oikein riittänyt. Loppuviikko oli turhautumista,kyselyä milloin näkee taas sitä yhtä ainoaa samanikäistä poikaa joka kerhossa yhtäaikaa luojan kiitos kävi.
Perhekerhoissa lapset olivat 1-3 vuotiaita,joten ei siis seuraa sieltäkään. Asumme talossa jossa 90% on eläkeläisiä. Vieressä on puisto joka kaikuu päivisin tyhjyyttään ellei lähialueen pph satu olemaan hoitolastensa kanssa kiikkumassa. Niin muuten loistavat poissaolollaan muutkin lapset tässä kolmen kilometrin säteellä.
Mä en oikeasti tiedä millä halolla mä taon sun päähän sen että ne leikkikaverit ovat ihan oikeasti tärkeitä. Ehkä sitten niin että tässä tapauksessa on energisen viisivuotiaan tosiaan parempi pysytellä päivät poissa kotoa paskamutsin luota kuten vittumaisesti vihjailit. Luuletko sä ihan oikeasti tampio,että mä en ole kaikkeani yrittänyt että olen saanut pidettyä tuon pojan kotona ja suht tyytyväisenä neljäkin vuotta? Mitä nyt muutamat itkut siitä että ei ole ketään ketä kutsua synttäreille tai ketään kuka lähtis ulos potkimaan palloa,mutta muuten on kyllä urheasti niellyt sen että äiti ei ehkä osaa niin hyvin leikkiä bakuganeilla vaikka kovasti yrittääkin.
Tosin sekin leikki voi jäädä kesken,kun vauva herää,mut katellaan taas sit joskus,keksi itelles nyt jotain muuta puuhaa.
Uskomatonta miten sä voit kasvatuksen ammattilaisena
laugh
aliarvioida lapsen sosiaalisia tarpeita. Mutta toisaalta,länkyttäjiä riittää aina. Mulle riittää se,että mulla on fiksu,ihana,reipas ja rakastettava viisivuotias,joka kertoo silmät loistaen leikeistään parhaan kaverin kanssa ja miten päiväkodissa kävi taikurit ja miten uima-allasvuorolla leikittiin delfiinejä.
Ehkä mä sit tosiaan olen paska,kun en voi tätä kaikkea tarjota kotona. Onneksi edes joku taho voi ja sille sä hoitaja-parka et voi muuta kuin painaa vaan sitä duunias
Joten vedä vittu päähäs ja anna ihmisten olla tyytyväisiä ratkaisuihinsa,ne ei sulle kuulu pätkän vertaa
