Tekis mieli muuttaa yhteen mutta ei kehtaa

Oon tavannu ihanan miehen ja haluis olla koko ajan sen kans, mutta ei kehtaa muuttaa yhteen ku molemmilla tullut erot just. Mies vielä asuuki tulevan exän kaa, mutta mä asun nyt vanhempien luona. Ollaan katottu ihanaa kämpää joka saatais, mutta kauaa se ei oo vapaa... Ollaan tunnettu siis kesästä lähtien ja nyt mietityttää... Siis en epäile yhtään mitään mein suhteen puolesta, ainoo mikä siis hiukan haittaa on se, että tiedän kyllä mitä jokku ajattelee... Pitäskö vaan repästä ja mennä ottaa lainat ja muut vai miten edetä?

 

Ei se mies halua erota, eikä sen vaimo ole tietoinen sinusta.

 

Totta kai!! Muutot, lainat kaikki heti!!! Kai teillä on vauva jo aluillaan?! Jos ei niin kiire tulee!!! Kerran tässä vaan eletään joten TÄYSILLÄ!!!!! Tyhmät ne pysähtyy ajattelemaan ennen kuin toimii!!1!1!!!1

 

Minä en miettisi että mitä muut ajattelee, mutta miettisin, että kannattaako vielä tässä vaiheessa sitoutua niin että hankkii yhteisen asunnon...

 

Odota, että mies pääsee ensin eroon nykyisestään ja aloita yhteisen tulevaisuuden miettiminen vasta sen jälkeen, jos se on viel äsilloin ajankohtaista. Yksi partneri kerrallaan on kannatettava periaate.

 

Ei se mies halua erota, eikä sen vaimo ole tietoinen sinusta.

Haluaapas. Facebookissakin naisen status on sinkku. Ja kirjoittanutkin kaikkee aika kitkerää. Mies on muutamassa pois, mutta nyt mietitään, että ottaako hän pienen vuokraköämpän vai tartutaanko unelmaan ?

Siis mua ei mikään muu tässä häiritse kuin se, mitä esim. mun vanhemmat aattelis. Jaksais taas kuunnella niitä saarnoja. Ite on nynnertäneet huonossa liitossa koko ikänsä ihanku se olis parasta mitä on.'

Ja ei oo lasta aluillaan!

 

Tai kylhä mää sen tiän et ois järkevää että mies muuttais ensin siihen pikkuasuntoon, muttaku on se niin tyhmää kun menee unelmakämppä sivu suun. Että kyllä mä luulen, että nyt edetään pikatahtia ja sitten vaan annetaan ajan todistaa et oltiin oikees.

 

Tai kylhä mää sen tiän et ois järkevää että mies muuttais ensin siihen pikkuasuntoon, muttaku on se niin tyhmää kun menee unelmakämppä sivu suun. Että kyllä mä luulen, että nyt edetään pikatahtia ja sitten vaan annetaan ajan todistaa et oltiin oikees.

... Tai väärässä. Mut kokeilemallahan se selviää

 

eli ette vissiin oo tuntenu ees vuottakaan? Ei kannata ihan omasta kokemuksesta. Vaikka ois tuntenu sen muutaman kuukauden, mutta tuntuu silti niin oikeelta ja tuntuu että ois tuntenu aina... niin ei se oikeesti oo niin. Kyllä sitä kummasti saattaa tulla uusia piirteitä sen yhteen muuttamisen jälkeen.

 

Hätiköimällä pilaat tulevaisuutesi. Täällä palstalla esimerkkejä piisaa kerta toisensa jälkeen.

Asuntoja tulee ja menee jatkuvasti.

 

Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Eikö voi vain nauttia siitä toisen tapailemisesta? Onko se likaisten sukkien keko yhteisellä lattialla onnen lakipiste?

 

Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Eikö voi vain nauttia siitä toisen tapailemisesta? Onko se likaisten sukkien keko yhteisellä lattialla onnen lakipiste?

No haluun, että lapset tottuu nopeesti uuteen mieheen. Ja tietty haluun olla niin paljon miehen kanssa kuin mahd. Nyt se ei onnistu ku ei oo yhteistä paikkaa.

 

Siis säkin lapsinesi pyörit vielä vanhempiesi nurkissa. Aikuistu ja hommaa oma asunto lapsinesi ja tapaile vain miestä, ainakin toinen moinen aika.

 

No haluun, että lapset tottuu nopeesti uuteen mieheen. Ja tietty haluun olla niin paljon miehen kanssa kuin mahd. Nyt se ei onnistu ku ei oo yhteistä paikkaa.

Eiks ois parempi lasten olla isänsä kanssa mahdollisimman paljon? Eihän niillä lapsilla ole parisuhdetta tähän mieheen. Tutustu kunnolla, älä hötkyile, pohdi ne asiat läpi mikä meni viimeksi pieleen.

 

Siis säkin lapsinesi pyörit vielä vanhempiesi nurkissa. Aikuistu ja hommaa oma asunto lapsinesi ja tapaile vain miestä, ainakin toinen moinen aika.

Haloo! Erosin kesäl miehestäni! Täs sitäpaitti säästyy rahaa. Tietty on vaan väliaikaisratkasu.

 

Kun kyse ei ole pelkästään sinusta vaan myös lapsistakin, on erityisen tärkeää, ettet hyppää paikasta toiseen päättömästi.

 

Mulla taas on hyvät kokemukset nopeasta yhteenmuutosta.
Tapasin nykyiseni toukokuussa 09, kesäkuussa 09 hän tuli käymään luonani ja sillä tiellä on edelleen.
Vaikkakin vasta pari vuotta seurusteltu, niin olen onnellinen siitä, että uskalsin tarttua tilaisuuteen.

 

WT

 

[QUOTE="vieras";24605068]Kun kyse ei ole pelkästään sinusta vaan myös lapsistakin, on erityisen tärkeää, ettet hyppää paikasta toiseen päättömästi.[/QUOTE]

Onnellinen äiti on lapsillekkin hyväksi. Tuon miehen kanssa oikein hehkun. Ja lasten oikee isä on semmonen paskakasa, että ei siitä tiiä. Ei aina pidä lupauksiaan lasten ottamisesta. Kun ei olla sovittu ku suullisesti, että sillä on lapset joka toinen viikonloppu. Ja silloinkin vaan yhden yön.

 

Onnellinen äiti on lapsillekkin hyväksi. Tuon miehen kanssa oikein hehkun. Ja lasten oikee isä on semmonen paskakasa, että ei siitä tiiä. Ei aina pidä lupauksiaan lasten ottamisesta. Kun ei olla sovittu ku suullisesti, että sillä on lapset joka toinen viikonloppu. Ja silloinkin vaan yhden yön.

Sinulla on vaaleanpunaiset lasit silmillä tämän uuden miehen suhteen. Laita nyt ihmeessä olemassa olevat lapsesi etusijalle.

 

[QUOTE="Tuikku";24605168]Sinulla on vaaleanpunaiset lasit silmillä tämän uuden miehen suhteen. Laita nyt ihmeessä olemassa olevat lapsesi etusijalle.[/QUOTE]

No kumpi on etusijalle: Asun kotona ahtaasti lasten kai tai vuokralla. Tai sit muutettais ihanaan isoon taloon ja saisin olla kotona vähän pidempään, ei tarttis töihinkään heti mennä. Tai siis nii nopeesti.

 

No kumpi on etusijalle: Asun kotona ahtaasti lasten kai tai vuokralla. Tai sit muutettais ihanaan isoon taloon ja saisin olla kotona vähän pidempään, ei tarttis töihinkään heti mennä. Tai siis nii nopeesti.

Onko miehessä lompakko se ihanin osuus?

 

Hmm, jotenkin tulee sellainen tunne ettet oikein osaa ottaa vastuuta yksinäsi. Miksi asut vanhempiesi luona? Ei ero ole mikään syy. Mikset voinut hommata omaa kotia lapsille. Miksi haluat muuttaa yhteen noin lyhyen tuntemisen pohjalta? Etkö kestä olla yksin? Ajatteletko lapsia ollenkaan? Mielestäni ratkaisusi ja tilanteesi kertoo sen, ettet ole kypsä suhteeseen etkä yhteen muuttoon. Pitäisi ensin osata tehdä ratkaisuja lasten parhaaksi ja luottaa siihen että pärjäät yksinäsikin. Vastuunkantoa toivoisi.

 

[QUOTE="vieras";24604808]Totta kai!! Muutot, lainat kaikki heti!!! Kai teillä on vauva jo aluillaan?! Jos ei niin kiire tulee!!! Kerran tässä vaan eletään joten TÄYSILLÄ!!!!! Tyhmät ne pysähtyy ajattelemaan ennen kuin toimii!!1!1!!!1[/QUOTE]

Niinpä... ja kämppä miehen nimiin ja maksut itselle, koska se mies on niin ihana, ja luotettava, että se kyllä maksaa osansa sitten kun ero on selvä...

Mikä ihmeen kiire on hankkia omistusasuntoa jonkun parin kk tuttavuuden kanssa. Tosiaan, kerran tässä vaan eletään...

 

Tässä hyvä esimerkki.. Tavattiin 2001 marraskuussa, yhteen 2002 tammikuu.. Vauva 2003 toukokuu, vuokralla 6v, sit oma, mut päin vittua on menny viimeset 2 v, muutan ku saan raha-asiat kuntoon ja alotan velattomana elämäni.