koko
Olin jo pitkään tapaillut erästä miestä. Tai tapailu on ehkä väärä sana. Sovittiin että se on hauskanpitoa. Hauskaa meillä olikin. Nähtiin kerran-pari kuussa, harrastettiin seksiä, käytiin syömässä, katseltiin leffoja. Semmoista mukavaa yhdessäoloa.
Oltiin muutenkin yhteydessä, juteltiin netissä yms.
Mut oltiin juteltu konesti asiasta, et se on ihan vaan hauskanpitoa. Ollaan vaan kavereita kuitenkin.
Mä ihastuin heti alussa tähän miehen. Jossain vaiheessa sen hänelle tunnustinkin, mutta sanoin että jatketaan silti, mä pystyn kyllä tähän hauskanpitoon. tunteista huolimatta. Kuitenkin mun oli jatkuvasti pahamieli, ikävä tätä miestä. haluisin niin paljon enemmän, mutta tiesin että en voi saada. Joten tyydyin tähän hauskanpitoon.
Mies sanoi, että hän kyllä pitää minusta paljon, mutta ei halua seurustella. Mutta ei halua myöskään satuttaa mua.
Noh. Muutama päivä sitten olin miehen luona yötä. Aamulla taas vaan itketti ja tuntui niin pahalta. Sanoin miehelle että en pysty tähän enää. En voi nähdä häntä enää. Sovittiin siis, että ollaan oikeasti enää kavereita. Seksi jää pois. Enää vaan kavereita.
Ja musta tuntuu nyt niin helvetin pahalta. Tuntuu, että oli virhe lopettaa tää "hauskanpito"... Nyt en saa miehestä edes sitä vähää minkä aikaisemmin sain.
Vaan olisiko tuota "hauskanpitoa" ollut enää järkeä jatkaa?
Oltiin muutenkin yhteydessä, juteltiin netissä yms.
Mut oltiin juteltu konesti asiasta, et se on ihan vaan hauskanpitoa. Ollaan vaan kavereita kuitenkin.
Mä ihastuin heti alussa tähän miehen. Jossain vaiheessa sen hänelle tunnustinkin, mutta sanoin että jatketaan silti, mä pystyn kyllä tähän hauskanpitoon. tunteista huolimatta. Kuitenkin mun oli jatkuvasti pahamieli, ikävä tätä miestä. haluisin niin paljon enemmän, mutta tiesin että en voi saada. Joten tyydyin tähän hauskanpitoon.
Mies sanoi, että hän kyllä pitää minusta paljon, mutta ei halua seurustella. Mutta ei halua myöskään satuttaa mua.
Noh. Muutama päivä sitten olin miehen luona yötä. Aamulla taas vaan itketti ja tuntui niin pahalta. Sanoin miehelle että en pysty tähän enää. En voi nähdä häntä enää. Sovittiin siis, että ollaan oikeasti enää kavereita. Seksi jää pois. Enää vaan kavereita.
Ja musta tuntuu nyt niin helvetin pahalta. Tuntuu, että oli virhe lopettaa tää "hauskanpito"... Nyt en saa miehestä edes sitä vähää minkä aikaisemmin sain.
Vaan olisiko tuota "hauskanpitoa" ollut enää järkeä jatkaa?