Teinini on sijoitettu ja yrittää pompottaa meitä siltikin miten huvittaa...

[Huokaus]

.. asuu nykyään 15km päässä. Milloin on rahaa vailla (sijoituspaikasta saa viikkorahaa joka ei kuulemma riitä "mihinkään"), milloin kyytiä. Jos käyn parturissa niin vittuilee siitä että "nautin elämästäni", hyvähän se on kun on kakara pois kotoo... ja niin edelleen.

Syyllistää meitä ihana koko ajan, soittelee usein ja vittuilee vaan. Olen puhunut sijoituspaikassa tästä. Me hommaamme lapselle vaatteet sun muut käyttötavarat ja sen lapsi kyllä tajuaa ja käyttää hyväkseen.. olen 99% varma että tuhosi erään kalliin hupparinsa ihan vaan näyttääkseen meille. Sellainen virne oli naamalla kun kauhistelin..

Huomiotahan se vaan kaipaa, sen nyt tajuaa pellekin. Sijoitukseen päädyttiin teinin itsetuhoisen käyttäytymisen vuoksi. Nyt se kiukuttelee meille kun ei voi enää kännätä ja huidella missä sattuu.

Vaikka sekin oli raskasta kun teini asui kotona niin on tämäkin.. teini kyllä onnistuu satuttamaan kerta toisensa jälkeen.. miten osaakin olla niin ilkeä?

 

[vieras]

Käykö missään terapiassa?

 

[pk]

Sillä on paha olla.. en keksi muuta kuin että haluaa näyttää että hänellä on paha olo, ja haluaa kuulla että on tärkeä teille ja rakastatte?

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Hakee huomiota, ja rajoja...

 

[Miksi]

lapsi on itsetuhoinen? Mitä te olette sille tehneet??

 

[hgdf]

Olin ite samanlainen ja voin sanoa että se vittuilu ei lopu. Sitä katkeroituu niin kun ei saa asua kotonaan, ainaki näin mulla. Ja siinä iässä muutenkin kapinoidaan ihan kaikkea vastaan...
voimia!

 

[ap]

Niin.. en tiedä missä vaiheessa meni vikaan mutta ylä-asteella se käytös muuttui. Rajat, joita on AINA ollut, alkoi olemaan täysin merkityksettömiä. Rangaistukset oli yhtä tyhjän kanssa. Huono käytös vaan lisääntyi emmekä saaneet enää otetta lapseen.. myönnän sen. Jossain epäonnistuttiin.

Minä' luulin, että meillä on perheenä aina ollut hyvä olla. On osoitettu rakkautta ja välittämistä, oltu paljon yhdessä oin yhteinen harrastuskin. Sitten teini viittasi kaikelle kintaalla ja osoittaa melko täydellistä välinpitämättömyyttä koko perhettä kohtaan. Ainoa mikä saa sen havahtumaan on kaverit .. niiden kanssa sitten olisi ja keksisi ties mitä idioottia, joista on joutunut hankaluuksiin niin vanhempiensa, opettajien , viranomaistenkin kanssa.

 

[Smeagol]

Niin.. en tiedä missä vaiheessa meni vikaan mutta ylä-asteella se käytös muuttui. Rajat, joita on AINA ollut, alkoi olemaan täysin merkityksettömiä. Rangaistukset oli yhtä tyhjän kanssa. Huono käytös vaan lisääntyi emmekä saaneet enää otetta lapseen.. myönnän sen. Jossain epäonnistuttiin.

Minä' luulin, että meillä on perheenä aina ollut hyvä olla. On osoitettu rakkautta ja välittämistä, oltu paljon yhdessä oin yhteinen harrastuskin. Sitten teini viittasi kaikelle kintaalla ja osoittaa melko täydellistä välinpitämättömyyttä koko perhettä kohtaan. Ainoa mikä saa sen havahtumaan on kaverit .. niiden kanssa sitten olisi ja keksisi ties mitä idioottia, joista on joutunut hankaluuksiin niin vanhempiensa, opettajien , viranomaistenkin kanssa.

onko teinillä diagnosoitu jonkin asteen häiriötä? adhd tms?