Alkuperäinen kirjoittaja d u m b o:
Joka tapauksessa mä oon sitä mieltä, että mielummin liian tiukat rajat kuin ei rajoja ollenkaan. Mä vielä (huom. vielä kun lapset ei siihen ikään ole ehtineet) uskon, että voin pitää niitä tiukahjoja rajoja niin pitkään, kunnes tiedän voivani luottaa heihin. Pikkuhiljaa annan vapautta enemmän. Jos lapseni haluavat muuttaa luotani tiukkojen rajojen takia, jotta saisivat ryypätä rauhassa, paikka ei suinkaan ole oma-asunto vaan "kasvatuskoti" (en tiedä mikä sellaisen nimi mahtaa olla).
Minäkin olen mieluummin sitä mieltä, että mieluummin luomuruokaa kuin ei ruokaa ollenkaan. Mutta kyse ei nyt kaiketi lasten ja teinien kasvatuksessa olekaan siitä, että joko on tiukat rajat tai sitten ei ole rajoja lainkaan. Uskoisin, että suurin osa vanhemmista osaa pysytellä näiden kahden ääripään välissä.
Murrosiän tarkoitus on irtauttaa nuori vanhemmistaan ja antaa eväät omaan, itsenäiseen elämään. Jos vanhemmat kovin tiiviisti pitävät lapsen sidoksissa autoritääriseen lapsuuteen, nuori alkaa kapinoida vanhempiaan vastaan. Ja se on yksilön kehityksen kannalta täysin normaali ja terve piirre. Pieniä lapsiakaan ei pidä aliarvioida, vaan jopa aika pienet kaipaavat selitystä sille, miksi pitää tehdä niinkuin äiti tai isä sanoo. Syiden ja seurausten kertominen lapselle on mun mielestäni tarpeellista lasten kasvatuksessa. Jos siis asia X on ehdottomasti kielletty, jo aika pienelle lapselle pitää kertoa, miksi. Mitä tapahtuu, jos asian X tekee? Jos asian X tekee, miten siitä aiheutuneen vahingon voi korvata? Vai onko asia X sellainen, että vahinkoa ei voi mitenkään korvata? Lapset ovat kyltymättömän tiedonjanoisia ja siksi usein lähes uuvuttavat vanhempansa, kun pitää selittää, kuka, miksi, milloin, mitä siitä seuraa jne. Toisaalta ne selitystilanteet ovat - ainakin mun mielestäni - sitä lasten ja vanhempien nk laatuaikaa.
Jos lapsi on pienestä pitäen opetettu siihen, että jokaisella teolla tai tekemättä jättämisellä on jokin seuraus, teininä sen lapsen kanssa on himputin paljon helpompaa. Teinin kanssa voi jo sopia monista asioista ja asettaa jo siinä sopimusvaiheessa ne sanktiot ( jotkut käyttävät termiä rangaistus ) mitä epätoivotusta teosta seuraa. Sanktiot kannattaa valita siten, että ne lapsen/teinin mielestä ovat sellaisia, etteivät halua sellaiseen joutua. Ainakaan montaa kertaa.
Meillä on teinit saaneet mennä, kotiintuloajoista on aina sovittu sen menon mukaan. Mun lasteni ei siis ole tarvinnut poistua leffateatterista kesken elokuvan ehtiäkseen tiettyyn bussiin. Kuitenkin nuori ilmolittaa arvioidun kotiintuloaikansa jo lähteissään ja jos - syystä tai toisesta aika venähtää . siitä ilmoitetaan. Mutta mä teen ihan samaa noille nuorilleni: jos töissä menee pidempään, soitan tai laitan tekstarin, jos olen työmatkalla, pukkaan tekstiviestiä "Rissalan kentällä, kone lähtee 20 min päästä", "Helsinki-Vantaa, odotan bussia, käyn Myyrmannin kautta" tai "Helsinki-Vantaa, taksia ootan" jne Meillä siis sekä nuoret että minä ilmoittelemme toisillemme, missä menemme ja milloin arvioiden tulemme.
