Teiniäitien äitejä paikalla?

["Huolissaan"]

Teini heitti pommin tuossa yhtenä iltana. Nyt tuntuu, että en tiedä miten tästä päästään eteenpäin..
Onko kohtalotovereita paikalla? Tai olisiko ehdotuksia mistä sellaisia voisi löytää..

Nyt olisi hyvät neuvot kultaakin kalliimpia..

 

["nuorimamma"]

Olen itse tehnyt nuorena lapsen ja ymmärrän täysin vanhempiani, olihan se varmasti shokki että tytär tekee nuorena lapsen. Mutta "teiniäidit" joutuvat muutenkin kestämään muiden arvosteluja monta monta vuotta, ihan ventovierrailtakin. Sinuna antaisin kaiken mahdollisen tukean ja avun, olethan sinä lapsesi äiti. Ja mikä kaikista kamalinta olisi, jos oma äiti alkaisi arvostella ja kommentoida. Arvosta lapsesi päätöstä, ja uskon kun nyytti syliisi tupsahtaa niin voi niitä ilon kyyneileitä. Usko lapseesi ja pidä hänen puoltasi, sitä varmasti lapsesi tahtoo ja toivoo. p.s. Älä anna muiden koko ajan arvostella lastasi ja hänen tekemiään päätöksiä. Vaikka hän on nuori, hän on kykenevä tekemään isoja päätöksiä.

 

[skgsöl]

Voi ei. Yksi elämänsä pilannut lisää. Koita näyttää hänelle netistä muiden teiniäitien kohtaloita ja tilastoja aiheesta, jospa mieli muuttuisi vielä.

 

["Huolissaan"]

Kiitos vastauksista. Teinilläni on ollut niin valtavia fyysisiä ja henkisiä vastoinkäymisiä elämässään, että pelkään todella ettei selviä lapsen kanssa. Hän ei ole vielä toipunut koettelemuksistaan ja nyt tämä..
Tiedän valitettavan hyvin miten rankkaa teiniäitiys on ja asiasta on puhuttu tytön kanssa monet kerrat. Nyt ei kuitenkaan voi edes ajatella aborttia.. Pelkään joutuvani pienen lapsen hoitajaksi/kasvattajaksi vaikka juuri nyt piti olla käsillä se aika kun alkaa oma elämä..En oikeasti mitenkään jaksaisi enää.

Haluan tietenkin olla lapseni tukena teki hän elämässään sitten vaikka huonojakin päätöksiä. En vain tiedä kuinka paljon jaksan tukea.
Tämä tilanne on nyt niin kamala, että ilmeisesti se aiheuttaa myös eron minulle ja miehelleni. En pysty katselemaan sivusta miten ilkeä hän on tytölle. Koko perhe romahtaa hänen ympärillään kun hän ei osaa puhaltaa yhteen hiileen.. Tämä on ihan täyttä painajaista ;(

Mistähän netistä löytäisin jotain toisten teiniäitien kohtaloita tai tilastoja aiheesta..?

 

[tukeminen on tärkeintä]

Mä olin aikanaan ns. teiniäiti ja onhan se totta että äitini hoiti hyvin paljon asioitani ja auttoi sekä tuki. Aika usein riideltiin mutta ei mistään olisi tullut yhtään mitään ilman sitä. En tykkää kuitenkaan myöntää sille tuota koska en halua alistua henkisesti ja nostaa häntä yläpuolelleni. Hän myös on sanonut sen verran törkeitä minusta että kyllähän ne ärsyttää varmasti koko loppuelämän. Tukeminen kaikessa on tärkeää ja asiaton kommentointi sekä asenne no minä näytän taas miten se tehdään ja katso nyt tarkkaan ja ei tästä muuten mitään koskaan tule ja ala mennä kauppaan siitä ja miten et ole muistanut ostaa sitä ja väärät vaatteet puettu ja ei tuollaista voi tuon ikäiselle syöttää ja nuo tavarat ei saa olla matalalla....Sävy olisi siis kiva pitää asiallisena aina koska kaikkea ei voi tietä etukäteen ja jokainen tekee joskus virheitä.

 

["Huolissaan"]

Voi kun riittäisi tytöleni sellainen ystävällishenkinen tukeminen ja opastus. Sen osaan kyllä, teen sitä jopa ammatikseni.
Olisin valmis neuvomaan ruoan laitossa ja siivouksessa. Voisin välillä viedä ruokaa ja vaippoja. Tulla vahtimaan lasta, että saa nukuttua päikkärit tai käytyä suihkussa. Voisin koittaa lainata rahaa (vaikkei sitä paljoa ole) kiireellistä lääkäriä varten ja stempata jaksamaan yövalvomisten kanssa.

Mutta.. tämä tyttö ei vaan ole niin kuin moni muu tyttö. Jaksamisen kanssa on ollut isoja ongelmia ja koulupäiviäkin on pitänyt lyhentää kun ei vaan jaksa. On tehnyt valtavasti töitä saadakseen itseään kuntoon, mutta edelleenkin se, että selviäisi normaaleista päivän rutiineista ja velvollisuuksista on liian vaikeaa (koulu, itsestään huolehtiminen, siivous jne). Miten ihmeessä löytäisi voimia kestää lapsen itkua ja valvomista, jatkuvaa lapsessa ja sen tarpeissa kiinni olemista. En todella pysty uskomaan siihen vaikka miten haluan vain lapseni parasta. Ja itse en myöskään enää pientä lasta jaksa alkaa hoitamaan usein.

 

["eräs äiti"]

minkä ikäinen tyttäresi on? Vasta 14 vai jo esim. 17, jolloinka täysikäisyys on jo lähellä? Onko vauvan isä kuvioissa mukana? Miten hänen vanhempansa suhtautuvat raskauteen? Jos nuoret päättävät pitää lapsen, niin olisko heillä mahdollisuus muuttaa yhteiseen kotiin teidän aikuisten avustuksella? Elämä ei aina välttämättä kaadu teiniraskauteen, jos nuori on fiksu ja pystyy laatimaan realistisia tulevaisuuden suunnitelmia. Jos taas nuorella on itselläänkin vielä murros/teini-iän myrskyt kesken, keskustelisin asiallisesti raskauden keskeyttämisen mahdollisuudesta. Ketään ei saa painostaa tai pakottaa aborttiin, mutta fiksusti perusteltuna siihen on helpompi päätyä kuin riitelemällä, syyllistämällä tai uhkailuilla.

 

[sitten]

[QUOTE="Huolissaan";29743620]Voi kun riittäisi tytöleni sellainen ystävällishenkinen tukeminen ja opastus. Sen osaan kyllä, teen sitä jopa ammatikseni.
Olisin valmis neuvomaan ruoan laitossa ja siivouksessa. Voisin välillä viedä ruokaa ja vaippoja. Tulla vahtimaan lasta, että saa nukuttua päikkärit tai käytyä suihkussa. Voisin koittaa lainata rahaa (vaikkei sitä paljoa ole) kiireellistä lääkäriä varten ja stempata jaksamaan yövalvomisten kanssa.

Mutta.. tämä tyttö ei vaan ole niin kuin moni muu tyttö. Jaksamisen kanssa on ollut isoja ongelmia ja koulupäiviäkin on pitänyt lyhentää kun ei vaan jaksa. On tehnyt valtavasti töitä saadakseen itseään kuntoon, mutta edelleenkin se, että selviäisi normaaleista päivän rutiineista ja velvollisuuksista on liian vaikeaa (koulu, itsestään huolehtiminen, siivous jne). Miten ihmeessä löytäisi voimia kestää lapsen itkua ja valvomista, jatkuvaa lapsessa ja sen tarpeissa kiinni olemista. En todella pysty uskomaan siihen vaikka miten haluan vain lapseni parasta. Ja itse en myöskään enää pientä lasta jaksa alkaa hoitamaan usein.[/QUOTE]

Sinä olet elatusvelvollinen omasta lapsestasi, kunnes hän täyttää 18 vuotta. Et hänen lapsestaan. Jos lapsesi ei jaksa hoitaa vauvaansa, on varmastikin esim adoptioon antaminen hyvä vaihtoehto.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Huolissaan";29743620]Voi kun riittäisi tytöleni sellainen ystävällishenkinen tukeminen ja opastus. Sen osaan kyllä, teen sitä jopa ammatikseni.
Olisin valmis neuvomaan ruoan laitossa ja siivouksessa. Voisin välillä viedä ruokaa ja vaippoja. Tulla vahtimaan lasta, että saa nukuttua päikkärit tai käytyä suihkussa. Voisin koittaa lainata rahaa (vaikkei sitä paljoa ole) kiireellistä lääkäriä varten ja stempata jaksamaan yövalvomisten kanssa.

Mutta.. tämä tyttö ei vaan ole niin kuin moni muu tyttö. Jaksamisen kanssa on ollut isoja ongelmia ja koulupäiviäkin on pitänyt lyhentää kun ei vaan jaksa. On tehnyt valtavasti töitä saadakseen itseään kuntoon, mutta edelleenkin se, että selviäisi normaaleista päivän rutiineista ja velvollisuuksista on liian vaikeaa (koulu, itsestään huolehtiminen, siivous jne). Miten ihmeessä löytäisi voimia kestää lapsen itkua ja valvomista, jatkuvaa lapsessa ja sen tarpeissa kiinni olemista. En todella pysty uskomaan siihen vaikka miten haluan vain lapseni parasta. Ja itse en myöskään enää pientä lasta jaksa alkaa hoitamaan usein.[/QUOTE]

Tekisin kyllä kaikkeni että saisin tytön suostuteltua aborttiin. Ensiksikin, niitä lapsia ei tehdä muiden hoidettavaksi, itse ON jaksettava. Toiseksi kuulostaa siltä ettei tyttösi ole henkisesti kypsä pitämään huolta edes istestään, saati pienestä lapsesta.

 

[Julmis]

Minkä ikäinen teini? 13-14v ihan eri kuin 16-17v.
Vaikka varmasti on alkuun järkytys niin ei se vauva ole maailmanloppu, uusi pieni ihminen. Pystytkö itse olemaan kuinka paljon apuna? Onko vauvan isä kuvioissa?
Tsemppiä ja voimia kaikille uuteen tilanteeseen, eiköhän asiat järjesty

 

["Huolissaan"]

Tyttö on 16vuotta, mutta nyt ei tosiaan pidä verrata toisiin saman ikäisiin. On sairastanut elämässään ja kokenut muutenkin kovia. Joissain ajatuksissaan on paljon ikäisiään kypsempi johtuen näistä vastoinkäymisistä, mutta hänellä on myös jäänyt paljon elämää "väliin" sairaalassa ja kotona eristyksissä olleessaan. Painii edelleen pahan masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Jaksaminen on yksi suurimmista ongelmista, ahdistus vie häneltä kaikki oimat ja yksin kertaisesti silloin kieltäytyy tekemästä mitään (ei auta hyvä eikä paha). Hermostuu herkästi kun on pakotettu tekemään jotain, eikä kestä stressiä vaan jotenkin lamaantuu tai sitten vajoaa masennukseen.

Lapsen isä on kuvioissa, mutta hänelläkin sattuu olemaan omat ongelmansa. Ongelmiensa kautta ovat oikeastaan toisensa tavanneetkin. Kiva poika monella tapaa, mutta mitään paineen sieto kykyjä ei taida hänelläkään olla. Paineiden alla hän "taantuu" vielä pahemmin.

Tiedän etten saa tyttöä "taivuteltua" aborttiin. Hänen täytyy se itse haluta. Nyt on ainakin järkähtämätön.

 

[mummoäidieille]

Tekisin kyllä kaikkeni että saisin tytön suostuteltua aborttiin. Ensiksikin, niitä lapsia ei tehdä muiden hoidettavaksi, itse ON jaksettava. Toiseksi kuulostaa siltä ettei tyttösi ole henkisesti kypsä pitämään huolta edes istestään, saati pienestä lapsesta.

Joo mäkin suosittelen aborttia kaikille mummoäideille. Yi 40 vuotiaat ei vaan jaksa lasten kanssa yhtään mitään eikä se ole lapsellekaan ollenkaan kiva että teini-iässä oma äiti istuu keinutuolissa ja valittaa sairauksiaan jatkuvasti.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Huolissaan";29743699]Tyttö on 16vuotta, mutta nyt ei tosiaan pidä verrata toisiin saman ikäisiin. On sairastanut elämässään ja kokenut muutenkin kovia. Joissain ajatuksissaan on paljon ikäisiään kypsempi johtuen näistä vastoinkäymisistä, mutta hänellä on myös jäänyt paljon elämää "väliin" sairaalassa ja kotona eristyksissä olleessaan. Painii edelleen pahan masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Jaksaminen on yksi suurimmista ongelmista, ahdistus vie häneltä kaikki oimat ja yksin kertaisesti silloin kieltäytyy tekemästä mitään (ei auta hyvä eikä paha). Hermostuu herkästi kun on pakotettu tekemään jotain, eikä kestä stressiä vaan jotenkin lamaantuu tai sitten vajoaa masennukseen.

Lapsen isä on kuvioissa, mutta hänelläkin sattuu olemaan omat ongelmansa. Ongelmiensa kautta ovat oikeastaan toisensa tavanneetkin. Kiva poika monella tapaa, mutta mitään paineen sieto kykyjä ei taida hänelläkään olla. Paineiden alla hän "taantuu" vielä pahemmin.

Tiedän etten saa tyttöä "taivuteltua" aborttiin. Hänen täytyy se itse haluta. Nyt on ainakin järkähtämätön.[/QUOTE]

Lapsellasi ei varmastikaan ole käsitystä että mitä se tarkoittaa kun on oma lapsi. Jotenkin jos tätä saisi hänelle avattua. Ehkä?

 

[mee sen adoptiosi kanssa]

Sinä olet elatusvelvollinen omasta lapsestasi, kunnes hän täyttää 18 vuotta. Et hänen lapsestaan. Jos lapsesi ei jaksa hoitaa vauvaansa, on varmastikin esim adoptioon antaminen hyvä vaihtoehto.

Ihan pimeä sinäkin olet!! Omasta lapsesta pitäisi luopua kun äidin ikä ei miellytä??? Samaa perhettä ne lapsenlapsetkin on ja yleensä isovanhemmat tykkää olla lastenlastensa elämässä mukana. Ihan varmaan sinäkin olet yksin ilman koskaan kenenkään apua lapsesi hoitanut.

 

["Huolissaan"]

Lapsellasi ei varmastikaan ole käsitystä että mitä se tarkoittaa kun on oma lapsi. Jotenkin jos tätä saisi hänelle avattua. Ehkä?

Olen kyllä koittanut avata.
Hän oli itse vauvana melko ns.vaativalapsi. Koliikit, korvatulehduskierteet jne. Jo ennen tätä olen kertonut ihan kaunistelematta kuinka väsynyt olin. Olen myös kertonut, että tällaiset piirteet monesti periytyvät omalle lapselle.

Tyttäreni on uskovainen joka myös vaikuttaa hänen päätökseensä. Hän on puhunut suhtautumisestaan aborttiin jo ennen raskaaksi tuloa. Ei tuomitse aborttia kokonaan, mutta ei kuulemma voisi elää jos olisi sen itse tehnyt..
Tässäkin asiassa hän on kovin mustavalkoinen kuten teineillä on tapana.

 

[ei kukaan voi tietää]

Lapsellasi ei varmastikaan ole käsitystä että mitä se tarkoittaa kun on oma lapsi. Jotenkin jos tätä saisi hänelle avattua. Ehkä?

Oikeasti kenelläkään ei ole. Jokainen on selvinnyt siitä ja jos minä olen selvinnyt niin selviää aloittajankin tytär. Siitä isästä voi olla paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.

 

[Tsemppiä!]

[QUOTE="Huolissaan";29743699]Tyttö on 16vuotta, mutta nyt ei tosiaan pidä verrata toisiin saman ikäisiin. On sairastanut elämässään ja kokenut muutenkin kovia. Joissain ajatuksissaan on paljon ikäisiään kypsempi johtuen näistä vastoinkäymisistä, mutta hänellä on myös jäänyt paljon elämää "väliin" sairaalassa ja kotona eristyksissä olleessaan. Painii edelleen pahan masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Jaksaminen on yksi suurimmista ongelmista, ahdistus vie häneltä kaikki oimat ja yksin kertaisesti silloin kieltäytyy tekemästä mitään (ei auta hyvä eikä paha). Hermostuu herkästi kun on pakotettu tekemään jotain, eikä kestä stressiä vaan jotenkin lamaantuu tai sitten vajoaa masennukseen.

Lapsen isä on kuvioissa, mutta hänelläkin sattuu olemaan omat ongelmansa. Ongelmiensa kautta ovat oikeastaan toisensa tavanneetkin. Kiva poika monella tapaa, mutta mitään paineen sieto kykyjä ei taida hänelläkään olla. Paineiden alla hän "taantuu" vielä pahemmin.

Tiedän etten saa tyttöä "taivuteltua" aborttiin. Hänen täytyy se itse haluta. Nyt on ainakin järkähtämätön.[/QUOTE]

Voi kun minua säälittää teidän tilanne. Kuulostaa siltä että lapsi todellakin jäisi sinun hoidettavksesi ja se on kyllä täysin kohtuutonta. Itsekään en jaksaisi. Pakkohan se olisi, mutta kyllä se rankkaa tulisi olemaan. en osaa sanoa muuta kuin: voimia! Miestäsikin varmaan pelottaa aloittaa vauva-arki uudestaan, joten hän purkaa ahdistuksen tyttäreensä. ei ole oikein, mutta onhan se inhimillistä. Mitä jos puhuisit tytöllesi suoraan omista tunteistasi. Ei syyllistäen, ei aborttiin painostaen, vaan kertoen konkreettisesti kuinka rankkaa pienen vauvan kanssa on. Kuinka paljon vauva vaatii joka hetki. Ja että sinä et ainakaan jaksa vauvaa koko ajan hoitaa. Kerrot konkreettisesti kuinka paljon olet häntä valmis tukemaan. Kuten jo edellä tuota listaa kirjoititkin... Hän voi suuttua, mutta alkaisiko myös ajatella että jaksaako, onko se lapsen edun mukaista, olisiko ensin laitettava omat asiat kunnolla kuntoon, jne.? Tai olisiko lähipiirissänne ketään pienen vauvan vanhempaa, jonka kanssa tyttösi voisi jutella? Tai päästä jopa hoitamaan vauvaa? Huomata ettei ehkä olekaan valmis ympärivuorokautiseen vuosia kestävään vastuuseen? Neuvolasta ainakin kannattaa pyytää apua! en tiedä, mutta valvatvasti voimia tilanteeseen!!

 

["sipsi"]

Joo mäkin suosittelen aborttia kaikille mummoäideille. Yi 40 vuotiaat ei vaan jaksa lasten kanssa yhtään mitään eikä se ole lapsellekaan ollenkaan kiva että teini-iässä oma äiti istuu keinutuolissa ja valittaa sairauksiaan jatkuvasti.

Asiallista...?

Ap, mahdottomasti jaksamista vaikeaan tilanteeseen :hug: Oma tytär samanikäinen, ja vaikka suht "helppoa" hänen elämänsä on tähän saakka ollutkin, ja on erittäin vastuullinen, en häntä mitenkään äitinä osaisi vielä ajatellakaan.

Toivon, että kaikki menee parhain päin. Kuinka pitkällä raskaus on? Voisitko mennä neuvolaan tyttäresi kanssa keskustelemaan? Tai hankkia muuta keskusteluapua?

Valitettavasti oikein kukaan ei minun mielestäni tajua, kuinka vaativaa, ja ennenkaikkea sitovaa, vauvanhoito on. Ei teini-, "normi"- tai mummoäiti, ennenkuin sen konkreettisesti kokee. Teineillä on usein vielä oman kasvun ja kehityksen kanssa tekemistä, joten vauvanhoito vaatimuksineen voi olla aikamoinen paukku. Vauvaa ei saa sitten laitettua kaapin hyllylle odottamaan, kun jaksaminen on itsellä tiukassa. En itsekään ilahtuisi kaiken alusta aloittamisen ajatuksesta pienen vauvan kanssa mummin roolissa, joten ymmärrän ap aivan täysin tuntemuksesi ja huolesi.

Olen tytön tukena, ja kuuntele häntä. Hän varmasti tarvitsee sinua nyt todella paljon, mihin ratkaisuusn sitten päätyykään. Voimia kovasti .

 

["Huolissaan"]

Ihan pimeä sinäkin olet!! Omasta lapsesta pitäisi luopua kun äidin ikä ei miellytä??? Samaa perhettä ne lapsenlapsetkin on ja yleensä isovanhemmat tykkää olla lastenlastensa elämässä mukana. Ihan varmaan sinäkin olet yksin ilman koskaan kenenkään apua lapsesi hoitanut.

Kyllä tietenkin olisi kamala ajatus, että oma lapsen lapsi olisi jossain maailmalla toisessa perheessä.
Mutta tiedätkö, elämä on todella omituista. Olen todella lapsirakas ihminen ja lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa. Viimeiset vuodet ovat kuitenkin olleet NIIIIN kuluttavia, että en usko millään rakkauden voimalla enää jaksavani valvoa pienen vauvan kanssa (satunnaisesti välillä ehkä). Oikeasti ihminen voi käyttää voimistaan sen viimeisenkin pisaran sen hinnalla, että unohtaa itsensä ja tarpeensa täysin. Mutta se velka tulee myöhemmin maksettavaksi. Minä olen nyt siinä tilanteessa, että olen kuin tyhjä kuppi ja minun täytyisi alkaa nyt parantamaan itseäni. Nyt jos koitan vielä velaksi tehdä niin voi olla, että tapahtuu kamalia...
Ja kyse ei ole siitä etten rakastaisi ja ettenkö varmasti rakastuisi tähän pieneen vauvaankin.
Mutta jos ei tyttöni jaksakkaan, enkä minäkään jaksa...niin mitä sitten???

 

[Ken guru]

[QUOTE="Huolissaan";29743756]Olen kyllä koittanut avata.
Hän oli itse vauvana melko ns.vaativalapsi. Koliikit, korvatulehduskierteet jne. Jo ennen tätä olen kertonut ihan kaunistelematta kuinka väsynyt olin. Olen myös kertonut, että tällaiset piirteet monesti periytyvät omalle lapselle.

Tyttäreni on uskovainen joka myös vaikuttaa hänen päätökseensä. Hän on puhunut suhtautumisestaan aborttiin jo ennen raskaaksi tuloa. Ei tuomitse aborttia kokonaan, mutta ei kuulemma voisi elää jos olisi sen itse tehnyt..
Tässäkin asiassa hän on kovin mustavalkoinen kuten teineillä on tapana.[/QUOTE]

Ymmärrän. Ja kiitos kun jaksat selvittää.

Näistä kun ei oikein etukäteen tiedä että miten tulee menemään. Jotkut kasvavat nopeastikin aikuiseksi tuollaisten tilanteiden edessä, ja jotkut uupuvat. Tunnen kyllä eräänkin 16-vuotiaana lapsen saaneen, joka itse lapsensa kasvatti (toisen sai myöhemmin). Vähän omalla tyylillään teki kaikki, mutta selvisi ja pärjäsi. Lapset ovat nyt jo aikuisia.

Tuon ikäiset äidit taitavat automaattisesti olla lastensuojelun asiakkaita? Vai ovatko? Ainakin sieltä saatte lisäapua. Eihän lapsen pitäminen tule olemaan helppo tie, mutta kyllähän siitä sitten vastapainoksi saakin paljon.

 

["didi"]

Vaikea tilanne enkä edes yritä ymmärrä, en voi kun kuvitella. Sanon vain että voi kun jotenkin pystyisitte / tyttösi pystyisi tekemään päätöksen lasta ajatellen ja hänen tarpeita ajatellen...voimia! Kaikille!

 

[Tsemppiä!]

[QUOTE="Huolissaan";29743819]Kyllä tietenkin olisi kamala ajatus, että oma lapsen lapsi olisi jossain maailmalla toisessa perheessä.
Mutta tiedätkö, elämä on todella omituista. Olen todella lapsirakas ihminen ja lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa. Viimeiset vuodet ovat kuitenkin olleet NIIIIN kuluttavia, että en usko millään rakkauden voimalla enää jaksavani valvoa pienen vauvan kanssa (satunnaisesti välillä ehkä). Oikeasti ihminen voi käyttää voimistaan sen viimeisenkin pisaran sen hinnalla, että unohtaa itsensä ja tarpeensa täysin. Mutta se velka tulee myöhemmin maksettavaksi. Minä olen nyt siinä tilanteessa, että olen kuin tyhjä kuppi ja minun täytyisi alkaa nyt parantamaan itseäni. Nyt jos koitan vielä velaksi tehdä niin voi olla, että tapahtuu kamalia...
Ja kyse ei ole siitä etten rakastaisi ja ettenkö varmasti rakastuisi tähän pieneen vauvaankin.
Mutta jos ei tyttöni jaksakkaan, enkä minäkään jaksa...niin mitä sitten??? [/QUOTE]

Osa ei nyt tunnu tajuavan tilannetta! On totta että kukaan ei tiedä kuinka kuluttavaa äitinä olo on, ennen kuin sen itse kokee. Tämä siitäkin huolimatta että rakastaa lapsiaan niin paljon ettei pysty sitä edes kuvailemaan ja on valmis tekemään kaikkensa heidän puolestaan. Mutta kun sinä tiedät mitä äitiys on ja sinä pelkäät ettet jaksa sitä uudestaan! täällä ei kaikki ihan tajua, että se rakkaus ja jaksaminen ei käy käsikädessä. Minä tiedän, mitä on kun voimia ei ole. Itse olen sen läheltä nähnyt ja silloin kuin niitä ei ole, niin niitä ei ole, vaikka rakastaisi kuinka paljon. Joten ymmärrän "hätähuutosi" täysin! En osaa auttaa, mutta jätä ainakin omaan arvoonsa nuo kommentit, joissa ei ainakaan minun mielestäni edes yritetä ymmärtää.

 

[vierass]

Miltä kuullostaisi ensikoti? Ainakin jos arki vauvan kanssa menee vaikeaksi. Silloin lapsesi ei jäisi ihan yksin, vaan saisi tukea ja apua. Mutta sun ei tarviis yli omien voimiesi jaksaa.
Aborttiin ei musta pidä painostaa tai yrittää suostutella jos ihmisellä on vakaumus ettei sitä halua tehdä.
Voimia, ei varmasti helppo tilanne, lohdutan tosin, että jotkut rankankin nuoruuden kokeneet ovat reipastuneet lapsen myötä ja pärjänneet sit ihan hyvin.

 

[kooäffä]

Ei ole teiniäidin äiti, mutta itse olen teiniäiti, jopa 2 kertaa :ashamed:
jos haluat kysyä jotain tms, niin vastaan kyllä mielelläni

Sain siis 16v ja 19v ikäisenä ensimmäiset...

 

[hhhhhh]

Mitä tyttäresi ajattelee adoptioon antamisesta, jos abortti on mahdoton ajatus? Toivottavasti hän ymmärtää, että on suuri riski, että hänen masennuksensa pahenee synnytyksen jälkeen ja vauva otetaan häneltä pois. Nuori helposti ajattelee, että vauva tuo elämälle tarkoituksen ja varmistaa suhteen vauvan isään.
Äitinä et voi muuta kuin tukea kuuntelemalla ja hakea tyttärellesi kaiken avun (ensikoti, perhetyöntekijät). On tärkeää, että samalla olet tyttärellesi rehellinen ja sanot, ettet jaksa hoitaa vauvaa hänen puolestaan.