nyt tarviis mielipiteitä/apua.. (yksinäisyys)

[paha olla]

Eli siis ihan ekaks olen varmaan lievästi masentunut, tein netissä testinkin, ei se nyt paljon yli näyttänyt mutta kumminkin. Olen ollut työtön jo viime syksystä, ystäviä ei ole(enää) ja parisuhdekkin on mitä on. Ei ole ketään kelle puhua ja on tosi suuri kynnys mennä ammattiauttajalle.

Töitä en saa, en tiedä miksi. Jokainen haastattelija on kehunut ja minulla on motivaatiota tehdä töitä, en mitään muuta tällä hetkellä halua kuin työpaikan.

Ystäviä on ollut ja tippuneet elämän varrella pois. Edellisin, jonka kanssa luulin olevani todella hyvä ystävä, ei arvosta minua, minun apua ja puhuu asioistani eteenpäin. Valehtelee yms. Ei halua selvittää asioita, enkä tiedä olisiko siitä edes enää mitään apua.. luulisin ettei...

Mieheni rakastaa minua todella paljon ja minä sitä, mutta jotenkin tuntuu etten mä tunne sitä enää ollenkaan. Välillä nään siinä semmosia piirteitä, joita en ole koskaan nähnyt.

En tiedä, olenko jonkun sortin flunssassa vai minkä takia minua puristaa kurkusta,ihan kuin olisin oksennus taudissa mutta mitään ei tule ulos. Itkenyt olen, sitä se ei varmaankaan ole..

Jotenkin tuntuu että tuskin kukaan huomaisi jos häviäisin.. tai varmaan äiti ja mies huomaisi jonkun ajan päästä, mutta ei ainakaan viikkoon...

Viime viikolla tuntui, että en pääse tästä enää eteenpäin, menin jo eräälle sillalle, olin jo toisella puolen, ei olisi tarvinnut kuin irroittaa käsi.......
jokin ajatus paremmasta veti pois.. mikä se oli, sitä en tiedä enkä ymmärrä mistä se tuli..

onko täällä muita samassa tilanteess olevia/olleita? voisi vaihdella ajatuksia/kokemuksia.. täällä tai jossain muualla..

 

[sativa]

No kyllä tuosta sinun tekstistä ainakin aika masentuneen ihmisen kuvam sai varsinkin tuo "kurkkua kuristaa mutten tiedä mikä" kohta. Paljon positiivisia ajatuksia ja voimia sinulle !! En oikein osaa sanoa mikä auttaisi, pystytkö kertomaan miehellesi noista tuntemuksista? Mihin sinun kaikki kaverit on kadonneet?

 

[paha olla]

No kyllä tuosta sinun tekstistä ainakin aika masentuneen ihmisen kuvam sai varsinkin tuo "kurkkua kuristaa mutten tiedä mikä" kohta. Paljon positiivisia ajatuksia ja voimia sinulle !! En oikein osaa sanoa mikä auttaisi, pystytkö kertomaan miehellesi noista tuntemuksista? Mihin sinun kaikki kaverit on kadonneet?

En pysty, ei se ymmärrä. Käskee vaan nukkumaan ja ajattelemaan positiivisesti.

Osa on tehnyt mulle todella pahasti, osa on muuttanut pois ja unohtanut, osalla on uudet kuviot joihin ei sovi parisuhteessa oleva.. on mulla muutama ihminen jotka soittelee silloin tällöin joskus mutta puhelu loppuu heti kun ovat omat asiansa saaneet kerrottua..

 

["vieras"]

Mulla oli samoja fiiliksiä sain masennus diagnoosin ja lääkkeet.Nyt parisuhde hyvin ja elämä voittaa suosittelen avun hakemista vaikka olisi vaikeata.Älä jää yksin.

 

[paha olla]

[QUOTE="vieras";24065474]Mulla oli samoja fiiliksiä sain masennus diagnoosin ja lääkkeet.Nyt parisuhde hyvin ja elämä voittaa suosittelen avun hakemista vaikka olisi vaikeata.Älä jää yksin.[/QUOTE]

pitääkö mennä oman paikkakunnan toimistoon vai voinko mennä naapuri kuntaan?

 

["vieras"]

pitääkö mennä oman paikkakunnan toimistoon vai voinko mennä naapuri kuntaan?

Mä menin omani paikkakunnalle uskon sinulle sieltä löytyvän apua.

 

[paha olla]

nostelen..

 

[paha olla]

mukava huomata, etten edes täällä kiinnosta ketään..

 

[AKsd]

Yksin on hyvä olla, ei joudu vaikeuksiin.

 

[yenn]

Itsellänikin käynyt vähän niin että kaikilla kavereilla on omat elämänsä ja he eivät tunne tarvetta nähdä minua niin paljon. Kaikki ystäväni ovat parisuhteessa ja minä olen jonkin aikaa sitten eronnut. Kaverit viettävät suurimman osan vapaa-ajastaan varsinkin viikonloppuisin kotona miestensä kanssa. Itse tykkäisin käydä joskus vaikka jossain reissuissa, laivalla, kylpylässä tai edes kahvilla, baariissa, elokuvissa useammin, tai ihan mitä vaan, mutta ei ole ketään kuka lähtisi kanssani. Asun pikkupaikkakunnalla joten uusia ystäviä ei ole mahdollista etsiä. Oma masennukseni paheni todella vakavaksi eron takia ja se että joudun melkein koko ajan olemaan yksin ei auta asiaa yhtään.

Hyvä että sinulla on ainakin miehesi, ole onnellinen siitä. Masennuksesi saattaa vaikuttaa siihen että tuntuu että et tunne miestäsi tms. Ja sitä että olet seisonut jo sillalla en luokittelisi enää pelkästään lieväksi masennukseksi joten sinun olisi hyvä päästä puhumaan jollekkin ammattiauttajalle. Tiedän että on hirvittävän suuri kynnys mennä terveyskeskukseen (varsinkin oman paikkakunnan) sanomaan olevansa masentunut, mutta et varmasti ole ainut joka lääkärillä masennuksen takia on käynyt. Varmasti olisi tärkeintä yrittää saada apua tuohon masennukseesi ensimmäisenä.

 

["olivia"]

Älä ihmeessä anna avioliittosi kariutua!!!! se on KAIKKEIN arvokkainta mitä sinulla on!!!!!!
Miehesti todella välittää ja rakastaa sinua, joten arvosta sitä!!!! ÄLÄ USKO VALHEISIIN -> älä usko siihen, jos sisäinen äänesi ja mielesi eli MASENTUNUT SINÄ puhuu itsellesi, ettei kukaan välitä, eikä kukaan huomaisi jos vain kuolisit..menisit pois..häviäisit elämästä... SE ON VALHETTA KAIKKI TYYNI!!!!

Minä tiedän, että sinun elämälläsi on tarkoitus. Olet arvokas ihminen. Arvosta elämääsi, arvosta perhettäsi ja miestäsi. Ole heistä kiitollinen ja onnellinen!!!! elämässä ei ole mitään arvokkaampaa kuin oma perhe.

Ystävät ovat usein vain "silmänlumetta" , ei mullakaan ole elämässä muuta tarkoitusta ja mitään muuta tärkeintä kuin oma perheeni. mieheni ja meidän tyttäremme. siinä se!! en enää edes jaksa ja välitä tutustua uusiin ihmisiin ja luoda ihmissuhteita...ei huvita. olen luovuttanut, liian monta kertaa pettynyt.
näin on hyvä, tähän tyydyn ja tästä löydän onneni olen kiitollinen vähästä, juuri siitä, ettei tarvitse elää yksi!!!!!!!!!!! sitten olisin hirveän onneton..

Olen jutellut naapuri rouvien kanssa, ja heillä myös samanlaisia kokemuksia: ei ole sillain ystäviä..ovat myös pettyneet liiikaa ihmisiin.. ja ns. ystäviiiin... mieheni työkavereista tosi monilla ei ole mitään ystäviä, eivätkä näe ihmisiä ikinä...että uskopois, et ole ainut!!!!!!! elämä vain on....

Aikuisen ihmisen elämässä tärkeimmäksi nouseekin: oma perhe: mies ja lapset. ja jos on niitä ihania sisaruksia niin hekin sitten joihin pitää yhteyttä.

Mä ainakin suojelen tällähetkellä itseäni uusilta "ystäviltä" mieelstäni ei ole olemassakaan elinikuista ystävyyttä..kaikki silmän lumetta vaan..... ei mitään muuta!!! en jaksa siis tutustua uusiin ihmisiin..en ollenkaan..

TSEMPPIÄ SULLE...ja et ole ainut..!!!

Muista että elämäsi on tärkeää, olet arvokas. älä usko kaikkea mitä itse puhelet itsellesi..älä usko niitä valheita. hae apua, pidä kiinni miehestäsi arvosta häntä, osoita rakkauttasi hänelle!!!!!!

hae niitä masennuslääkkeitä, mene juttelemaan, siläl sulla on vain tämä yksi elämä..vain tämä yksi elämä!!!!!!!!!