Ei isäni tarvinnut mitään syytä löydäkseen, saattoi lyödä jos oli huono päivä, välillä löi kun oli rahaa hävinnyt "muka" lompakosta, syytti minua siitä, myöhemmin raha löytyi, mutta anteeksi ei pyytänyt, aina oli muka joku "syy" lyödä, vaikka oikeaa syytä ei ollut. Yhden kerran muistan aina, olin 4 vuotias, leikimme naapurin tytön kanssa pihalla nukenvaunujen kanssa, keräsimme kiviä maasta ja päätimme lähteä kauppaan(noin 200m matka). Lähdimme ilman lupaa ja luulimme oikeasti saavamme kivillä ostettua namuja.. Lähikaupan täti soitti vanhemmillemme ja vanhemmat hakivat meidät kotiin, sinä iltana remmi soi ja paukkui, kovemmin kuin ennen.