Tein rikosilmoituksen isästäni..

Ei isäni tarvinnut mitään syytä löydäkseen, saattoi lyödä jos oli huono päivä, välillä löi kun oli rahaa hävinnyt "muka" lompakosta, syytti minua siitä, myöhemmin raha löytyi, mutta anteeksi ei pyytänyt, aina oli muka joku "syy" lyödä, vaikka oikeaa syytä ei ollut. Yhden kerran muistan aina, olin 4 vuotias, leikimme naapurin tytön kanssa pihalla nukenvaunujen kanssa, keräsimme kiviä maasta ja päätimme lähteä kauppaan(noin 200m matka). Lähdimme ilman lupaa ja luulimme oikeasti saavamme kivillä ostettua namuja.. Lähikaupan täti soitti vanhemmillemme ja vanhemmat hakivat meidät kotiin, sinä iltana remmi soi ja paukkui, kovemmin kuin ennen.
 
Oikeuslaitos - Syyteoikeuden vanhentuminen

Vanhentumisaika näyttäisi olevan 5 vuotta, mutta voikohan pahoinpitelyjen toistuvuus ja läheinen riippuvuussuhde vaikuttaa, että aikaa olisi enemmän.
Ja toinen mikä tulee mieleen, niin eikös lyönneistä jää kuitenkin luustoon pysyvät jäljet. Vai onko lapsen luusto niin pehmeä ja uusiutuva, ettei niitä sitten kuitenkaan enää näy. Ajattelin vaan, että pienellä lapsella ai kuitenkaan kovin isoja lihaksia ole suojaamassa luiden päällä, niin kovat soljeniskut ehkä näkyisivät vielä (magneetti?)kuvissa, joita voisi sitten käyttää todisteena.
 
"vieras"
Minusta tärkein teko olisi lopettaa kaikki yhteydenpito kyseiseen ihmiseen. Ei ole normaalia, että olet isäsi kanssa esim. facebook-kavereita. Roikut hänessä kiinni edelleen ja rikosilmoituksenkin teko on ilmeisesti vaan joku herättelykeino tai kostotoimenpide, jolla yrität saada isääsi jotakin muutosta. Toki se pitää tehdä, mutta hoida myös oma osuutesi. Väheksyt hyvinvointiasi tai yrität parantaa sitä aivan väärin keinoin, jos et lopeta suhdettannne.
 
Voi sinua pientä :hug:....

EN voi edes villeimmissä kuvitelmissakaan uskoa, mitä kaikkea olet joutunut kokemaan elämäsi aikana - ja varsinkin lapsuutesi aikana, jolloin rakennetaan se perusluottamus elämiseen ja ihmiseen. Olet elänyt painajaisunessa, mikä on ollut kauhistuttavan totta. Sanaton olen.

Mutta. Olet selviytynyt omillesi ja olet perustanut oman perheesi. Olet päässyt fyysisesti omasta perheestäsi eroon. Sä olet vahva. Vahva jo senkin takia, että sinussa on herännyt se vastustamisen voima nousta isääsi vastaan. Hyvä, kun teit rikosilmoituksen. Oli aikakin. Voimia toivon sinulle prosessin läpiviemisessä ja -käymisessä. Nyt kun olet ilmoituksen tehnyt, niin älä ole isäsi kanssa missään tekemisissä. Älä viestittele tai tee mitään, mikä voisi kääntyä mahdollisen oikeusprosessin aikana sinua vastaan. Jatka elämääsi kiitollisena siitä, että olet selviytynyt ja pärjäät. Varmasti sinulle voisi olla avuksi yksilöterapia, missä käsittelisit hyvin traumaattista lapsuuttasi.

Todella sydämeni pohjasta toivon sinun elämääsi kaikkea hyvää :heart:!
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27621671]Minusta tärkein teko olisi lopettaa kaikki yhteydenpito kyseiseen ihmiseen. Ei ole normaalia, että olet isäsi kanssa esim. facebook-kavereita. Roikut hänessä kiinni edelleen ja rikosilmoituksenkin teko on ilmeisesti vaan joku herättelykeino tai kostotoimenpide, jolla yrität saada isääsi jotakin muutosta. Toki se pitää tehdä, mutta hoida myös oma osuutesi. Väheksyt hyvinvointiasi tai yrität parantaa sitä aivan väärin keinoin, jos et lopeta suhdettannne.[/QUOTE]
Ja samoin suhdettasi äitiisi. On vaikea kasvaa aikuiseksi, jos edelleen hyväksyy sen, että on toisten vallan alla ja niinhän sinä olet. Aikuinen ihminen kävelisi pois niiden luota, jotka häntä kohtelevat epäasiallisesti.
 
Vanhentumisesta
Syyte on nostettava
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on
yli kahdeksan vuoden vankeus,
2) kymmenessä vuodessa, jos kovin rangaistus on yli kaksi vuotta ja
enintään kahdeksan vuotta vankeutta,
3) viidessä vuodessa, jos kovin rangaistus on yli vuoden ja
enintään kaksi vuotta vankeutta,
4) kahdessa vuodessa, jos kovin rangaistus on vankeutta enintään vuosi tai sakkoa.
 
..
Ihan kauheaa :( voimia jaksaa käydä läpi erinäisiä tunteita ja oikeusprosessi! Surettaa kun katson pientä viatonta tyttöäni ja ajattelen mitä hirveyksiä samankaltaisille viattomille pienille tapahtuu tälläkin hetkellä jossain! :(
 
  • Tykkää
Reactions: BettyBoop
Minulla on ollut välillä todella hankalaa itseni kanssa, lähinnä kariutuneiden miessuhteiden vuoksi, en ole ikinä voinut luottaa kehenkään! Olen satunnaisesti käynyt masennuksen vuoksi mielenterveystoimistossa, mutta näistä asioista en ole siellä pystynyt puhumaan, ehkä asiaan tulee nyt muutos ja pääsen työstämään asiaa läpi, eikä se ole vain isona taakkana ja raskaana haamuna elämässäni, voisin jatkaa eteenpäin ja ehkä joku päivä vielä luottaa toiseen ihmiseen. Kiitos teille kaikille kannustavista viesteistänne :hug:

Siis ei mikään ihme. Hei, sä et ole tehnyt mitään väärin itse!!!!!! Se että pystyt/kehtaisit puhua noista asioista olis tosi hyvä. Älä kanna itse häpeää asioista joihin ei sulla itselläsi ole vastuuta.
 
  • Tykkää
Reactions: miimiimii
"jonas"
ja lisään vielä, että en aio enää olla missään yhteydessä heihin, tämä asia hoidetaan virallista kautta ja minulle heitä ei enää ole vanhempina olemassa.
Hienoa, etä olet vahvistunut ajan kuluessa niin paljon, että pystyt tekemään tuon. Kamalaa, että olet joutunut kokemaan moista. Rikosoikeudelliseen vastuuseen heitä ei varmaankaan enää saa, mutta näin sinun tulee käsiteltyä asiaa.
 
"hilda"
Hieman taustaa, on hakannut minua ihan niin pienestä asti kuin muistan, nahkavyön solkipuolella, housut kintuissa selkään jalkoihin ja pepulle.. Tämä jatlkui siihen asti, kun olin 16 ja muutin pois kotoa. Henkinen väkivalta jatkunut siitä pävästä, Isäni on "uskovainen", lainausmerkeissä siksi, ettei mielestäni tosi uskovainen tee näin.

Hän on pitkin viikkoa taas piinannut minua facebuukissa, laittanut kuinka pitäisi tehdä parannus ja pyytää anteeksi ym, että pääsee taivaaseen, En enää vain jaksanu, tuli totaalinen räjähdys ja laitoin viestiä, että kenenköhän tässä pitäisi anteeksi pyytää ja kerroin muistaaneni kaikki ne iskut ja henkisen väkivallan(isäni teoista ei IKINÄ olla puhuttu, eikä hän ole anteeksi pyytänyt). Hän laittoi viestillä ettei kadu yhtäkään lyöntiä, päinvastoin olisi pitänyt kuulemma lyödä enemmän niin musta olisi tullut ihminen ja olisi housut pysynyt jalassa(mulla kaksi lasta, ilman avioliittoa). Päätin että nyt loppuu ja tein rikosilmoituksen, mitenhän asia etenee seuraavaksi? onko tämä jo vanhentunut rikos, vai rupeatko tutkimaan asiaa?

Isäni hakkasi minua niin pahasti, että monta kertaa meni päiviä, etten kyennyt kävelemään, koko lapsuus muutenkin yhtä helvettiä :(
voi olla että on vanhentunut, mutta kunnianloukkaus on tapahtunut noissa viesteissä ja myös siitä vo itehä rikosilmoituksen mm. joten anna mennä.

ihan uskomatonta että on oikeasti tota mieltä
 
Kammottavia kokemuksia ap:lla ollut! :hug:

Vanhentumisista en ole ihan satasen varma, mutta käsittääkseni lapsiin kohdistuvissa pahoinpitelyissä voidaan soveltaa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhentumisaikoja. Eli rikos vanhenee aikaisintaan kun uhri täyttää 28-vuotta. En ole asiasta siis satavarma, mutta näin asia voi olla. Toivon todella, että tuollainen rikollinen saa maksaa teoistaan täyden maksun!
 
  • Tykkää
Reactions: newbie
yksivain
Voi kauheeta mitä oot joutunu kestämään. Eilen itselläkin nousi lapsuudesta muistot mieleen. Minua ei ole lyöty, mutta äitiäni ja vanhempia sisaruksiani kyllä, ainakin veljeäni. Yht'äkkiä tuli eilen vaan mieleen kun pienenä heräsin meteliin ja nousin ja veljen ovella näin kuinka veli makaa sängyssä kädet ja jalat suojanaan ja äiti meni isän eteen.. Ja minulla oli suora näkyvyys sängystäni vanhempien huoneen ovelle, kerran taas heräsin meteliin ja näin kuinka äiti lentää maahan kun makuuhuoneen ovi avautuu.. äiti monesti kävi huoneessani riidan jälkeen, kenties tarkistamassa nukunko. aina esitin nukkuvaa vaikka itkin ja rukoilin, että lopettavat..

kamalia muistoja..
 
  • Tykkää
Reactions: miimiimii
:hug:
Toi on yleisempää kuin moni uskoisi...
Varsinkin nimenomaan yhdsitelmänä uskonnollinen+alkoholisti+väkivaltainen.
Mä olen itse kasvanu uskonnollisessa kodissa ja mun parhaiden lapsuudenystävien kokemukset on juuri tuollaisia - itse olen säästynyt siltä ilmeisesti siksi, että vanhempieni lapsuus on ollut tuollainen (ilman uskontoa tosin) ja he löysivät turvapaikan uskonnosta. No, se uskonto olikin sitten sen tason turvapaikka, että muuta ei tarvittukkaan, sieltä kerrottiin tunteet ajatuksen yms, joten meillä ei lyöty, mutta ei kyllä puhuttukaan tai halattu tai muutenkaan oltu läsnä. Kun mä jäin aikoinaan kiinni tupakoinnista, mulle tuotiin pino oikeasta kohtaa avattua uskonnollista kirjallisuutta eikä sanaakaan aiheesta puhuttu.
Myös mä lähdin 16 vuotiaana kotoa -väkivaltaisen miehen luo. Sen kaiken välinpitämättömättömyyden ja tunnekylmyyden jälkeen se tuntui turvalliselta, välittämiseltä!
Kyllähän tuo jälkensä jättää...Itse tunnistan tästä Pyykkilista | Alkoholistien Aikuiset Lapset Suomi miltei kaikki!
 

Yhteistyössä