Tehdäkkö toinen lapsi vai ei?

Onko täällä ketään muita jotka pähkäilee asiaa?

Minulla itselläni on veli jonka kanssa ikäeroa pari vuotta, emme ole missän tekemisissä nykyään ja lapsenakaan emme olleet kavereita. Miehellä kaksi sisarusta ja sanoo, että oli inhottavaa kun aina piti periä veljen vanhat vaatteet ym. Kotona oli tappeluita ja nyt vanhemmalla iällä sisarsuhteet on kateus ja juoruilu. Eli meille ei vetoa se perinteinen "kyllä lapsella pitää olla leikkikaveri, sisarus jonka kanssa taivaltaa"

Ystävälläni on kolme lasta, hän sanoo, että jos olisi tiennyt millaista arki tulee olemaan, olisi tehnyt vaan sen yhden...

Mellä olisi taloudellisesti varaa, mikään ei muuttuisi asumisessa tms.

Jollain tavalla haluaisimme toisen lapsen, onhan tämä aikokaisemmekin niin ihana ja rikastuttanut elämäämme. Lapsiarki on mukavaa ja kehityksen seuraaminen palkitsevaa, mutta, muuttuko elämä sitten liian erinlaiseksi?

Nyt on niin helppoa, helppo matkustaa, helppo lähteä, helppo kaikkea. Voidaan tarjota lapsellemme harrastuksia ym. rajoituksetta. Muita lapsia hän näkee tarhassa ja tuttavapiirissä, joten...

Kun tuntuu, että olisihan se toinen lapsi tervetullut, mutta taas toisaalta, että miksi tehdä toinen kun nyt on kaikki niin hyvin???

Onko minulla vaan jossain takaraivossa se, pitää olla kaksi lasta ja siksi tätä mietin... Kun aikoinaan aloimme yrittämään lasta, oli meillä kauhea vauvakuume, mutta nyt ei ole sitäkään, eli....

 

suurimmalle osalle ihmisistä sisarukset ovat tärkeimpiä ihmisiä man päällä.

 

Meillä vain yksi lapsi 9v. nyt. Joskus minäkin mietin, että olisiko se toinen pitänyt tehdä? Mutta lopputulos on aina se, että päivääkään en ole katunut, että jäi yhteen. Tämä on meidän perheelle oikea koko. En ole mikään superäidillinen tyyppi, eikä mitään vauvakuumettakaan ole ollut.

Kyse on siitä mitä itse tunnet. Lähipiiristä tulee helposti painostusta tyyliin 'täytyyhän lapsella kaveri olla' jne. Mutta älä välitä niistä. Itse päätät.

 

suurimmalle osalle ihmisistä sisarukset ovat tärkeimpiä ihmisiä man päällä.

No jaa.. minun kokeus on vähän toinen. Toiset ovat läheisempiä, toiset eivät. Esim. minä näen veljeäni jouluna ja juhannuksena, siinä kaikki. Monelle tutuillenikin sisarukset ovat aika yhdentekeviä, joskus suorastaan harmiksi (pummaavat rahaa, riitelevät ym.).

 

Teidän valintahan se on.Toisekseen jos miehesi on saanut "traumoja" siittä että on aina joutunut kulkemaan isommilta perityissä vaatteissa,niin miksi teidän pitäisi käyttäytyä samoin jos lapsen tekisitte?
Mulle sisarukset ovat rakkaimpia maanpäällä,eikä meillä koskaan mitään kinaa ole aikuisiällä ollut.Mutta jos sinulla ei ole vauvakuume niin kuin kirjoitit miksi edes tekisit sitten lasta?

 

mulle on veli tosi tärkee, oli pienenä leikkikaveri ja nyt venhempana kun isä sairastaa vakavasti ni on suurta tukea käytännön asioissa ja henkisesti.

 

Mulla on pikkusiskooni 10v ikäero ja ollaan tosi läheisiä, mustasukkaisuutta tai vaatteiden jakamisia ei tällä ikäerolla ainakaan ollut! Jos teillä ei ole vauvakuumetta nyt niin eihän se ole sanottua etteikö se joskus myöhemmin iskisi.

 

Punnittiin miehen kanssa tota lapsilukuasiaa pitään ja hartaasti ennen kuin ryhdyttiin toista yrittämään.
Itselle on tärkeää, että saa "nauttia" molempien lasten vauva-ajasta rauhassa, eikä kulkea kahden vaippaikäisen kanssa sumussa väsyneenä.

Nyt odotan toista ja lapsille tulee lähes kuusi vuotta ikäeroa. Mielestäni siinä mielessä kiva, että pystyn olemaan kotona, kun esikoinen aloittaa koulun. Ja poika odottaa kovasti, että pääsee hoitamaan vauvaa.

En tiedä olisiko tämä ratkaisu hyvä kaikille, mutta tuntuu oikealta meidän perheelle.

 

Meillä vain yksi lapsi 9v. nyt. Joskus minäkin mietin, että olisiko se toinen pitänyt tehdä? Mutta lopputulos on aina se, että päivääkään en ole katunut, että jäi yhteen. Tämä on meidän perheelle oikea koko. En ole mikään superäidillinen tyyppi, eikä mitään vauvakuumettakaan ole ollut.

Kyse on siitä mitä itse tunnet. Lähipiiristä tulee helposti painostusta tyyliin 'täytyyhän lapsella kaveri olla' jne. Mutta älä välitä niistä. Itse päätät.

Ehkä se on juuri tuo lähipiirin painostus, joskus suorastaan vi*** kun kaikki menee aina siihen "ettehän te mitään tajua kun teillä on vaan yksi lapsi" ja taas päinvastoin "helppoahan se teidän on". Moni sanoo sitten sitä, että lapsi on yksinäinen ja antaa ymmärtää, että suorastaan pilaamme lapsemme elämän jos emme tee toista.... Olen joskus jopa sanonnut vastaan, että parempi yksinäinen lapsi ja tervejärkinen äiti, kuin kolme lasta ja hulluuden parilla oleva äiti

Kun on vaan se tunne, että pitäisi, mutta ei tavallaan halua ja tavallaan, äh, en minä tiedä. Ehä se sit on, että jos sitä "HALUAN LAPSEN" tunnetta ei tule, niin sitten ei tule...

Meillä meinaa mies olla enemmän sen perään, että toinen lapsi, joten ehkä pelkään sitäkin, että mies pettyy

 

:wave: samaa täällä pohditaan ja mieli muuttuu koko ajan

 

Teette juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja mitä itse haluaa. Ilman että ajattelee että näin sen pitäisi olla, tai kun muillakin on tai...
Mutta lapsia ei mielestäni tehdä, niitä saadaan. Hirveän moni yrittää tekemällä tehdä niitä eikä lasta kuulu siltikään. Lapset siis saadaan jos saadaan.

Nyt kahden pienen lapsen äitinä voin kertoa että kyllä kahden lapsenkin kanssa voi harrastaa, matkustella, retkeillä, lomailla....tehdä ihan mitä vaan. Meillä lapset eivät ainakaan ole este. Tietystihän ne hieman hidastavat, mutta eivät silti estä tekemästä mitään. Tekeminen tietty vaatii vain itseltä enemmän viitseliäisyyttä. Onhan selvää että kahden lapsen kanssa lähteminenkin on jo työläämpää.

Meillä nuo kaksi ovat jo ihan erottamattomat. Voi sitä vauvan riemua ja iloa kun näkee siskonsa aamulla. Kyllä kukaan muu meidän perheessä ei saa sellaisia hymyjä ja nauruja kuin isosisko :heart:

Itse nautin kahden lapsen kanssa olemisesta. Aiemmin kuin oli vain yksi niin oli jopa tylsää kun hän nukkui päiväunia. Siskollani on yksi lapsi (haluaisivat kyllä toisenkin, mutta eipäs vain kuulu) ja hän kun on tottunut saamaan aina kaiken huomion yksin niin sen kyllä lapsesta huomaakin.

 

Joskus kysyimmekin meidän yhdeksänvuotiaalta, että mites jos meillekin tulis vauva? Poika oli ihan ja :x ja ei kiitos Että se siitä yksinäisestä lapsesta. Pojalla on paljon kavereita pihassa, kavereiden lapset ovat tosi läheisiä, samoin serkut... Kyllähän teillä on aikaa miettiä ja odotella, josko sitä vauvakuumetta vielä tulee.

 

No, mä kyllä voin omasta kokemuksesta suositella toisen lapsen tekemistä. Itse en osaa ajatella tuota siarussuhten tärkeyttä, kun olen ainoa lapsi enkä koe koskaan kärsineeni siitä, mutta muuten tämä toinen lapsi on ollut kyllä niin ihana ja tuonut oman bonuksensa elämäämme ja perheeseemme. Ikäeroa lapsilla on 6-vuotta.
Kyllä elämä edeleen helppoa on, varmaankin siksi että esikoinen on jo niin omatoiminen, mutta ollaan matkusteltu, oltu ulkona syömässä, mökkeilty... ihan niinkuin yhden lapsenkin kanssa. Että ei se elämä vauvan tulon myötä mitenkään vaikeutunut. On vaan taas niin ihana seurata tuota vauvan kasvua ja kehitystä!

 

Täällä pohdin asiaa taas niin päin, että miten saisin sen toisen lapsen. Tilanne minulla yksi lapsi miehellä kaksi lasta ja mies ei niin kauheasti haluaisi "neljättä" lasta enää, kun nuorin on 6v ja elämä niiden kanssa niin helppoa. Itse kyllä olen toisaalta samaa mieltä mutta...olen ollut yksin lapseni kanssa alusta asti ja se aika oli yksinäistä. Minä haluaisin siis ns. onnellisen odotuksen ja onnellisen vauva-ajan(=olisi siis mies jonka kanssa jakaa kaikki ilon ja surun hetket). Minä siis joudun pohtimaan että tyydynkö yhteen biologiseen lapseen vai en.

 

Samaa mietitään täällä. Ensimmäistä kun tehtiin, mies sanoi että yksi riittää meille, mä olin sitä mieltä että kaksi. Itsellä isosisko joka on todella rakas (ikäero vajaa 2v). Esikoinen täytti juuri vuoden ja nyt MIES haluaisi toisen! Ja mahdollisimman pian! Aluksi olin kovasti vastaan, miten jaksan, miten sitten päästään matkustamaan/kauppaan/kylään/harrastuksiin kun nyt on niin helppoa, alkaa talonrakennus, koulu kesken... Kuitenkuin huomasin selaavani vauvakuume ja odotusaika sivuja Kun tietäisi mikä on oikea ratkaisu! Voisiko joku kertoa?!

 

Samaa mietitään täällä. Ensimmäistä kun tehtiin, mies sanoi että yksi riittää meille, mä olin sitä mieltä että kaksi. Itsellä isosisko joka on todella rakas (ikäero vajaa 2v). Esikoinen täytti juuri vuoden ja nyt MIES haluaisi toisen! Ja mahdollisimman pian! Aluksi olin kovasti vastaan, miten jaksan, miten sitten päästään matkustamaan/kauppaan/kylään/harrastuksiin kun nyt on niin helppoa, alkaa talonrakennus, koulu kesken... Kuitenkuin huomasin selaavani vauvakuume ja odotusaika sivuja Kun tietäisi mikä on oikea ratkaisu! Voisiko joku kertoa?!

Toisaalta mukava kuulla, että muutkin miettii asiaa.

Kun onhan se ymmärrettävää, että asia mietityttää nyt kun tietää mitä on tulossa! Ehkä tämä on sellainen asia mihin auttaa ainoastaan aika. Mutta sitten taas toisaalta tuntuu, että jos odottaa liian kauan, jaksaako sitä enään vuosien päästä aloittaa "alusta". Minä melkein toivon, että meille olisi tullut kaksoset

Tai sitten vaan mietin liikaa.....

 

Minä olen aina halunnu vähintään 2 lasta koska olen ite ainoo lapsi ja kaksihan noita on nyt =) tappelevat ja halivat ja leikkivät ja sitten taas tappelevat eli jatkuva oravanpyörä tylsää ei oo koskaan. Ja mitä matkustamiseen tulee niin kaikki "perhepaketit" on neljälle eli 2 aikuista ja 2 lasta muksuista on seuraa matkallakin toisilleen .... ja jos ei muuta niin tappelukaveri matkassa aina Kaveri manaa sitä kun hänellä 1 lapsi ja matkat kuluu siihen kun muksulla ei "mitään tekemistä" kun ei oo ketään muuta muksua mukana .... olen ite siis tyytyväinen että meillä nuo 2 tyttöstä =)

 

Ainokaisena päätin että tulevaisuudessa haluan ainakin 2 lasta,nyt meillä on 3 ja tämä on hyvä määrä.Ei kaduta,lapsista on valtavasti seuraa toisilleen.

 

Meillä tästä on ollut puhetta. Mä voisin hyvinkin olla tyytyväinen tähän yhteen ilopilleriin joka meillä nyt on, mutta mies haluaa ehdottomasti ainakin yhden vielä. Ja en mäkään mitenkään ehdoton ole ettei enää ikinä. Joten on mietitty, että tossa joskus parin, kolmen vuoden päästä sitten varmaan annetaan toisen tulla jos on tullakseen ja jos molemmat haluaa. Ja uskoisin, että mullakin mieli vielä kunnolla tässä muuttuu, kun tuo esikoinen kasvaa, mutta idea on, että hän saa kyllä kasvaa rauhassa meidän ainoana ainakin tuonne n 4-vuotiaaksi. :heart:

 

Jos asiaa pitää noin paljon miettiä, niin ehkäpä ette ole valmiita perheenlisäykseen.

 

Avaan sateenvarjon ja sanon että, voi kun niitä lapsia voisikin vain tehdä!

(Ei pahalla, eikä kenenkään tartte tätä kommentoida)

 

Avaan sateenvarjon ja sanon että, voi kun niitä lapsia voisikin vain tehdä!

(Ei pahalla, eikä kenenkään tartte tätä kommentoida)

Niinpä!!!! Mutta jotkut niitä vaan tekee, ihan tosta vaan.
ja tosiaan, jos mietityttää niin ei ehkä kannata.

 

Mulle on itelle jääny varmaanki joku "trauma" lapsena, koska olin ainokainen.Niimpä päätin jo lapsena että mulla tulee isona olee 4 lasta... Nooh, katotaa nyt monta niitä loppujen lopuksi tulee, tällä hetkellä ollaa puolessa välissä "tavotetta" Lapsia nimenomaan saadaan, ei tehdä. Mun mielestä lapset on lahjoja.! Jokainen tietysti ite miettii mikä on sopiva lukumäärä ja kaikki hyvä. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolesa. Pitää kuunnella itteää tosi tarkasti, kyllä sitä sitte tietää mikä tuntuu hyvältä ratkasulta. Mutta mua itteeni kyllä harmittaa hirveesti vielä tänä päivänä ettei mulla ole niitä sisaruksia.Kateena kattoo kun kavereilla on ihana lämpösiä välejä sisaruksiesa kaa ja lapsena se tarkotti sitä että aika paljon joutu yksiksee leikkii ja pelailee.

 

Olen nähnyt aika monta tapausta, joissa se ainoa lapsi (yhdessä tapauksessa kaksi) onkin päättänyt ettei "hanki" omia lapsia. Niinpä nämä ainoan lapsen äidit eivät ikinä pääse mummoiksi.
Minä ainakin haluan mummoksi, ja vaikka mulla on vain kaksi lasta (johtuen hirviösynnytyksistä) niin toivon ettei molempien kasvatus voi mennä niin pieleen etteivätkö järjestäisi mulla lapsenlasta...
Itse arvostan tavallisuutta, keskinkertaisuutta ja perinteiden jatkumista.
Mutta keskinkertaisuus on nykyisin lähes kirosana, aina pitää olla ääripäätä...

 

Täällä 3 lasta.Ja jos nyt saisin "tehdä" lapset uudestaan olisi niitä vain 1 tai 2.Vaikka lapsiani rakastankin :heart: mutta kuitenkin..