Teenlitku, VALMISTA TULI.

miksi nina tt jauhaa painostamisesta ja pakottamisesta kun ei kukaan tässäkään ketjussa ole kuitenkaan lapsiaan sillai kohdellut esim nukkumisasioissa ?

Mutta sittenhän aikuinen ei ole päättänyt nukkumaanmenoajasta?

 

Viimisellä tarkotan tota tiivistelmää.

 

Keskimäärin vaadimme lapsilta liikoja emmekä anna heille tilaa olla oma itsensä. Väitämme tietävämme paljon enemmän lapsen tunteista ja sisäisestä elämästä kuin lapsi itse. Tämä on väärin. Oletamme usein, että lapsi tekisi varmasti huonoja päätöksiä jos antaisimme lapsen päättää.

Entäpä jos viedään tämä ajatus loppuun asti ja käännetään toisinpäin? Mitä jos onkin niin, että me vanhemmat tunnemme omat lapsemme? Että me olemme jo nähneet ja kokeneet sen, millaisia päätöksiä meidän lapsemme tekevät? Ei mun tarvitse edes kysyä lapsiltani, että syövätkö he mieluummin kurkkua vai suklaata, tiedän kyllä vastauksen koska tunnen omat lapseni (ja se vastaus muuten on kurkkua). Mitäpä jos onkin niin, että sinä et vielä yhden pienen lapsen äitinä täysin tunne lastasi ja hänen toiminta- ja ajatustapojaan ja siksi arvauksesi osuisivat väärään?

Tunnen lapseni ja tiedän suurimman osan ajasta minkälaisia päätöksiä hän tulee tekemään Mutten tietenkään aina. Joskus tulee joku pieni yllätys.

Munkin tyttö muuten valitsis useimmiten kurkun suklaan sijasta Mutta niin kyllä tekisin itsekin, kurkku on hyvää

 

miksi nina tt jauhaa painostamisesta ja pakottamisesta kun ei kukaan tässäkään ketjussa ole kuitenkaan lapsiaan sillai kohdellut esim nukkumisasioissa ?

Mutta sittenhän aikuinen ei ole päättänyt nukkumaanmenoajasta?

Vaikka mä sanoisin, että meidän lapset menee nukkumaan joka ilta klo 20, ne ei silti nukahda joka ilta siihen aikaan. Sitä taitoa mä en osaa, että saisin pakotettua lapset nukkumaan. Ne nukahtaa sinne kun ovat väsyneitä. Mä vain kerron koska on oikea aika mennä yrittämään sitä unta. Vähän sama kuin sun siskollasi, että hän haluaa sen oman aikansa ja pistää pojat huoneisiinsa.

 

tätä mäkin ajattelin, että miksi, oi miksi on äidinvaisto jos kerta lapsi tunnistaa itse väsymyksen ja nälän yms...?

Musta tuntuu, että äidinvaistosta on aika turha puhua kulttuurissa joka on jo kauan aikaa sitten hylännyt vaistonsa... Mistä sitä enää tietää mikä on vaistoa ja mikä on opittua? Moni väittää äidinvaiston sanelleen mm että imetys on hyvä lopettaa ja vaikka mitä mikä ei liity mitenkään ihmisen vaistonvaraiseen lapsenhoitoon.

siis.... vaistonvaraista lapsenhoitoa on vain se minkä sinä sellaiseksi näet?

Anteeksi jo etukäteen. Mutta. Alkaa jo mennä hermo.

MITÄ H*LVETTIÄ SÄ NYT tolla tarkotat? :headwall: Se, että lopettaa vauvan imettämisen ei ole ihmisäidin vaistorepertoaarissa ellei meinaa hankkiutua hankalasta vauvasta eroon näännyttämällä nälkään.

 

Keskimäärin vaadimme lapsilta liikoja emmekä anna heille tilaa olla oma itsensä. Väitämme tietävämme paljon enemmän lapsen tunteista ja sisäisestä elämästä kuin lapsi itse. Tämä on väärin. Oletamme usein, että lapsi tekisi varmasti huonoja päätöksiä jos antaisimme lapsen päättää.

Entäpä jos viedään tämä ajatus loppuun asti ja käännetään toisinpäin? Mitä jos onkin niin, että me vanhemmat tunnemme omat lapsemme? Että me olemme jo nähneet ja kokeneet sen, millaisia päätöksiä meidän lapsemme tekevät? Ei mun tarvitse edes kysyä lapsiltani, että syövätkö he mieluummin kurkkua vai suklaata, tiedän kyllä vastauksen koska tunnen omat lapseni (ja se vastaus muuten on kurkkua). Mitäpä jos onkin niin, että sinä et vielä yhden pienen lapsen äitinä täysin tunne lastasi ja hänen toiminta- ja ajatustapojaan ja siksi arvauksesi osuisivat väärään?

Tunnen lapseni ja tiedän suurimman osan ajasta minkälaisia päätöksiä hän tulee tekemään Mutten tietenkään aina. Joskus tulee joku pieni yllätys.

Munkin tyttö muuten valitsis useimmiten kurkun suklaan sijasta Mutta niin kyllä tekisin itsekin, kurkku on hyvää

Miksi luulet, että me muut emme tiedä?

 

Keskimäärin vaadimme lapsilta liikoja emmekä anna heille tilaa olla oma itsensä. Väitämme tietävämme paljon enemmän lapsen tunteista ja sisäisestä elämästä kuin lapsi itse. Tämä on väärin. Oletamme usein, että lapsi tekisi varmasti huonoja päätöksiä jos antaisimme lapsen päättää.

Entäpä jos viedään tämä ajatus loppuun asti ja käännetään toisinpäin? Mitä jos onkin niin, että me vanhemmat tunnemme omat lapsemme? Että me olemme jo nähneet ja kokeneet sen, millaisia päätöksiä meidän lapsemme tekevät? Ei mun tarvitse edes kysyä lapsiltani, että syövätkö he mieluummin kurkkua vai suklaata, tiedän kyllä vastauksen koska tunnen omat lapseni (ja se vastaus muuten on kurkkua). Mitäpä jos onkin niin, että sinä et vielä yhden pienen lapsen äitinä täysin tunne lastasi ja hänen toiminta- ja ajatustapojaan ja siksi arvauksesi osuisivat väärään?

Tunnen lapseni ja tiedän suurimman osan ajasta minkälaisia päätöksiä hän tulee tekemään Mutten tietenkään aina. Joskus tulee joku pieni yllätys.

Munkin tyttö muuten valitsis useimmiten kurkun suklaan sijasta Mutta niin kyllä tekisin itsekin, kurkku on hyvää

mä taas olisin taatusti valinnut aina suklaan, onneksi oli äiti joka sanoi että ei muuten onnistu. mä olisin valinnut myös itseäni 11vuotta vanhemman miesystävän kun itse olin 16v, onneksi silloinkin äiti sanoi että ei muuten onnistu. samoin mä olisin valinnut että mä muutan 16v 300km päähän kotoa, onneksi äiti kielsi. Tänä päivänä kiitän äitiä siitä etten oo ihan kaikkea saanu oman pääni mukaan tehdä. Sopivasti kuitenkin, että oon kasvanut aikuiseksi enkä enää tekis vastaavia valintoja.

 

Keskimäärin vaadimme lapsilta liikoja emmekä anna heille tilaa olla oma itsensä. Väitämme tietävämme paljon enemmän lapsen tunteista ja sisäisestä elämästä kuin lapsi itse. Tämä on väärin. Oletamme usein, että lapsi tekisi varmasti huonoja päätöksiä jos antaisimme lapsen päättää.

Entäpä jos viedään tämä ajatus loppuun asti ja käännetään toisinpäin? Mitä jos onkin niin, että me vanhemmat tunnemme omat lapsemme? Että me olemme jo nähneet ja kokeneet sen, millaisia päätöksiä meidän lapsemme tekevät? Ei mun tarvitse edes kysyä lapsiltani, että syövätkö he mieluummin kurkkua vai suklaata, tiedän kyllä vastauksen koska tunnen omat lapseni (ja se vastaus muuten on kurkkua). Mitäpä jos onkin niin, että sinä et vielä yhden pienen lapsen äitinä täysin tunne lastasi ja hänen toiminta- ja ajatustapojaan ja siksi arvauksesi osuisivat väärään?

Tunnen lapseni ja tiedän suurimman osan ajasta minkälaisia päätöksiä hän tulee tekemään Mutten tietenkään aina. Joskus tulee joku pieni yllätys.

Munkin tyttö muuten valitsis useimmiten kurkun suklaan sijasta Mutta niin kyllä tekisin itsekin, kurkku on hyvää

Miksi luulet, että me muut emme tiedä?

Kukaan ei voi aina tietää... Eikä pitäisi sen takia päättää toisen puolesta, että olettaa tietävänsä =) Pätee myös aikuisten välisiin suhteisiin... Jos se on sallittua aikuisten välillä niin se on useimmiten ok myös suhteessa lapsiin ja sama toistepäin. Jos se on kiellettyä aikuisten välillä niin se luultavasti on myös sitä suhteessa lapseen.

 

tätä mäkin ajattelin, että miksi, oi miksi on äidinvaisto jos kerta lapsi tunnistaa itse väsymyksen ja nälän yms...?

Musta tuntuu, että äidinvaistosta on aika turha puhua kulttuurissa joka on jo kauan aikaa sitten hylännyt vaistonsa... Mistä sitä enää tietää mikä on vaistoa ja mikä on opittua? Moni väittää äidinvaiston sanelleen mm että imetys on hyvä lopettaa ja vaikka mitä mikä ei liity mitenkään ihmisen vaistonvaraiseen lapsenhoitoon.

siis.... vaistonvaraista lapsenhoitoa on vain se minkä sinä sellaiseksi näet?

Anteeksi jo etukäteen. Mutta. Alkaa jo mennä hermo.

MITÄ H*LVETTIÄ SÄ NYT tolla tarkotat? :headwall: Se, että lopettaa vauvan imettämisen ei ole ihmisäidin vaistorepertoaarissa ellei meinaa hankkiutua hankalasta vauvasta eroon näännyttämällä nälkään.

ehkäpä bkm tarkoittaa että meillä on jokaisella oma yksilöllinen äidin vaistomme. ei mitään jostain yleispätevää ohjetta että tämä tässä on se yksi ja ainoa oikea äidinvaisto ja jos et tee näin niin sinulla ei ole joko vaistoa tai olet paha lapsellesi.
suvaitsevuutta nina, suvaitsevuutta. sinun kantasi asioihin eivät valitettavasti ole ultimaalisia totuuksia.

 

tätä mäkin ajattelin, että miksi, oi miksi on äidinvaisto jos kerta lapsi tunnistaa itse väsymyksen ja nälän yms...?

Musta tuntuu, että äidinvaistosta on aika turha puhua kulttuurissa joka on jo kauan aikaa sitten hylännyt vaistonsa... Mistä sitä enää tietää mikä on vaistoa ja mikä on opittua? Moni väittää äidinvaiston sanelleen mm että imetys on hyvä lopettaa ja vaikka mitä mikä ei liity mitenkään ihmisen vaistonvaraiseen lapsenhoitoon.

siis.... vaistonvaraista lapsenhoitoa on vain se minkä sinä sellaiseksi näet?

Anteeksi jo etukäteen. Mutta. Alkaa jo mennä hermo.

MITÄ H*LVETTIÄ SÄ NYT tolla tarkotat? :headwall: Se, että lopettaa vauvan imettämisen ei ole ihmisäidin vaistorepertoaarissa ellei meinaa hankkiutua hankalasta vauvasta eroon näännyttämällä nälkään.

Voitko vastata asiallisesti kiitos? Tämä on eka kerta kun vaivaudut minun kommentteihini tässä ketjussa vastaamaan ja minä en ole kuitenkaan sinulle kiroillut. Olen boldannut ja alleviivannut tuon kohdan, missä viittaat tietäväsi, mikä kuuluu vaistonvaraiseen lapsenhoitoon, itse uskon pitkään imetykseen ja olen pitään imettänytkin. Mietin vain nyt, että mitä tarkoitat tuolla "ja vaikka mitä mikä ei mitenkään liity vaistonvaraiseen hoitoon"-kohdalla? Mitä sitten on vaistonvarainen hoito? Sitä, että äiti kuuntelee omia vaistojaan ja seuraa lapsen antamia viestejä? Vai sitä, että äiti toimii niinkuin jossain kirjassa on kirjoitettu olevan vaistonvaraista lapsenhoitoa?

 

ehkäpä bkm tarkoittaa että meillä on jokaisella oma yksilöllinen äidin vaistomme. ei mitään jostain yleispätevää ohjetta että tämä tässä on se yksi ja ainoa oikea äidinvaisto ja jos et tee näin niin sinulla ei ole joko vaistoa tai olet paha lapsellesi.
suvaitsevuutta nina, suvaitsevuutta. sinun kantasi asioihin eivät valitettavasti ole ultimaalisia totuuksia.

JUURI tätä tarkoitin. =) Onneksi sinun inhimillinen vaistosi myös kertoi, kuinka asian voi esittää kiroilematta ihmisille, jotka esittävät täysin asiallisesti kysymyksiä. =)

 

Keskimäärin vaadimme lapsilta liikoja emmekä anna heille tilaa olla oma itsensä. Väitämme tietävämme paljon enemmän lapsen tunteista ja sisäisestä elämästä kuin lapsi itse. Tämä on väärin. Oletamme usein, että lapsi tekisi varmasti huonoja päätöksiä jos antaisimme lapsen päättää.

Entäpä jos viedään tämä ajatus loppuun asti ja käännetään toisinpäin? Mitä jos onkin niin, että me vanhemmat tunnemme omat lapsemme? Että me olemme jo nähneet ja kokeneet sen, millaisia päätöksiä meidän lapsemme tekevät? Ei mun tarvitse edes kysyä lapsiltani, että syövätkö he mieluummin kurkkua vai suklaata, tiedän kyllä vastauksen koska tunnen omat lapseni (ja se vastaus muuten on kurkkua). Mitäpä jos onkin niin, että sinä et vielä yhden pienen lapsen äitinä täysin tunne lastasi ja hänen toiminta- ja ajatustapojaan ja siksi arvauksesi osuisivat väärään?

Tunnen lapseni ja tiedän suurimman osan ajasta minkälaisia päätöksiä hän tulee tekemään Mutten tietenkään aina. Joskus tulee joku pieni yllätys.

Munkin tyttö muuten valitsis useimmiten kurkun suklaan sijasta Mutta niin kyllä tekisin itsekin, kurkku on hyvää

Miksi luulet, että me muut emme tiedä?

Kukaan ei voi aina tietää... Eikä pitäisi sen takia päättää toisen puolesta, että olettaa tietävänsä =) Pätee myös aikuisten välisiin suhteisiin... Jos se on sallittua aikuisten välillä niin se on useimmiten ok myös suhteessa lapsiin ja sama toistepäin. Jos se on kiellettyä aikuisten välillä niin se luultavasti on myös sitä suhteessa lapseen.

oletko sinä 100 varma kasvatustapasi on oikea ja lapselle sopiva?

 

Voitko vastata asiallisesti kiitos? Tämä on eka kerta kun vaivaudut minun kommentteihini tässä ketjussa vastaamaan ja minä en ole kuitenkaan sinulle kiroillut. Olen boldannut ja alleviivannut tuon kohdan, missä viittaat tietäväsi, mikä kuuluu vaistonvaraiseen lapsenhoitoon, itse uskon pitkään imetykseen ja olen pitään imettänytkin. Mietin vain nyt, että mitä tarkoitat tuolla "ja vaikka mitä mikä ei mitenkään liity vaistonvaraiseen hoitoon"-kohdalla? Mitä sitten on vaistonvarainen hoito? Sitä, että äiti kuuntelee omia vaistojaan ja seuraa lapsen antamia viestejä? Vai sitä, että äiti toimii niinkuin jossain kirjassa on kirjoitettu olevan vaistonvaraista lapsenhoitoa?

Monet sun kommenteistas ennen tätä on ollu sellasta tasoa, ettei ole kiinnostanut vastata. Jotenkin yritin kerrankin pysyä asialinjalla ja siksi ärsytti sun piikittelyt ja sellanen hekottelu ja nauraminen. Ei ihan sitä keskustelua mitä olisin toivonu. Sen takia älähdin nyt tässä, jotenkin en enää jaksanu lukea sitä sun hihittelyä yms.

Ihmiselle on kehittynyt tietynlaisia vaistoja liittyen vauvoihin ja lapsiin, raskauteen, synnyttämiseen jne. Nykyään "vaistolla" tarkoitetaan ilmeisesti jotain *tunnetta* jota ei osata perustella eikä vaistoa.

 

Voitko vastata asiallisesti kiitos? Tämä on eka kerta kun vaivaudut minun kommentteihini tässä ketjussa vastaamaan ja minä en ole kuitenkaan sinulle kiroillut. Olen boldannut ja alleviivannut tuon kohdan, missä viittaat tietäväsi, mikä kuuluu vaistonvaraiseen lapsenhoitoon, itse uskon pitkään imetykseen ja olen pitään imettänytkin. Mietin vain nyt, että mitä tarkoitat tuolla "ja vaikka mitä mikä ei mitenkään liity vaistonvaraiseen hoitoon"-kohdalla? Mitä sitten on vaistonvarainen hoito? Sitä, että äiti kuuntelee omia vaistojaan ja seuraa lapsen antamia viestejä? Vai sitä, että äiti toimii niinkuin jossain kirjassa on kirjoitettu olevan vaistonvaraista lapsenhoitoa?

Monet sun kommenteistas ennen tätä on ollu sellasta tasoa, ettei ole kiinnostanut vastata. Jotenkin yritin kerrankin pysyä asialinjalla ja siksi ärsytti sun piikittelyt ja sellanen hekottelu ja nauraminen. Ei ihan sitä keskustelua mitä olisin toivonu. Sen takia älähdin nyt tässä, jotenkin en enää jaksanu lukea sitä sun hihittelyä yms.

Ihmiselle on kehittynyt tietynlaisia vaistoja liittyen vauvoihin ja lapsiin, raskauteen, synnyttämiseen jne. Nykyään "vaistolla" tarkoitetaan ilmeisesti jotain *tunnetta* jota ei osata perustella eikä vaistoa.

tuo vaikuttais olevan sun omaa "tutkimustulosta", mä en ainakaan oo vastaavaan törmänny koskaan enkä ole moista ennen kuullut.

Kyllä jokainen äiti tietää mitä on äidinvaisto.

 

Voitko vastata asiallisesti kiitos? Tämä on eka kerta kun vaivaudut minun kommentteihini tässä ketjussa vastaamaan ja minä en ole kuitenkaan sinulle kiroillut. Olen boldannut ja alleviivannut tuon kohdan, missä viittaat tietäväsi, mikä kuuluu vaistonvaraiseen lapsenhoitoon, itse uskon pitkään imetykseen ja olen pitään imettänytkin. Mietin vain nyt, että mitä tarkoitat tuolla "ja vaikka mitä mikä ei mitenkään liity vaistonvaraiseen hoitoon"-kohdalla? Mitä sitten on vaistonvarainen hoito? Sitä, että äiti kuuntelee omia vaistojaan ja seuraa lapsen antamia viestejä? Vai sitä, että äiti toimii niinkuin jossain kirjassa on kirjoitettu olevan vaistonvaraista lapsenhoitoa?

Monet sun kommenteistas ennen tätä on ollu sellasta tasoa, ettei ole kiinnostanut vastata. Jotenkin yritin kerrankin pysyä asialinjalla ja siksi ärsytti sun piikittelyt ja sellanen hekottelu ja nauraminen. Ei ihan sitä keskustelua mitä olisin toivonu. Sen takia älähdin nyt tässä, jotenkin en enää jaksanu lukea sitä sun hihittelyä yms.

Ihmiselle on kehittynyt tietynlaisia vaistoja liittyen vauvoihin ja lapsiin, raskauteen, synnyttämiseen jne. Nykyään "vaistolla" tarkoitetaan ilmeisesti jotain *tunnetta* jota ei osata perustella eikä vaistoa.

sanat tunne ja vaisto tarkoittaa aikalailla samaa asiaa

 

Voitko vastata asiallisesti kiitos? Tämä on eka kerta kun vaivaudut minun kommentteihini tässä ketjussa vastaamaan ja minä en ole kuitenkaan sinulle kiroillut. Olen boldannut ja alleviivannut tuon kohdan, missä viittaat tietäväsi, mikä kuuluu vaistonvaraiseen lapsenhoitoon, itse uskon pitkään imetykseen ja olen pitään imettänytkin. Mietin vain nyt, että mitä tarkoitat tuolla "ja vaikka mitä mikä ei mitenkään liity vaistonvaraiseen hoitoon"-kohdalla? Mitä sitten on vaistonvarainen hoito? Sitä, että äiti kuuntelee omia vaistojaan ja seuraa lapsen antamia viestejä? Vai sitä, että äiti toimii niinkuin jossain kirjassa on kirjoitettu olevan vaistonvaraista lapsenhoitoa?

Monet sun kommenteistas ennen tätä on ollu sellasta tasoa, ettei ole kiinnostanut vastata. Jotenkin yritin kerrankin pysyä asialinjalla ja siksi ärsytti sun piikittelyt ja sellanen hekottelu ja nauraminen. Ei ihan sitä keskustelua mitä olisin toivonu. Sen takia älähdin nyt tässä, jotenkin en enää jaksanu lukea sitä sun hihittelyä yms.

Ihmiselle on kehittynyt tietynlaisia vaistoja liittyen vauvoihin ja lapsiin, raskauteen, synnyttämiseen jne. Nykyään "vaistolla" tarkoitetaan ilmeisesti jotain *tunnetta* jota ei osata perustella eikä vaistoa.

Sä et ole koskaan ennenkään vastannut mihinkään mun kommentteihini, oli ne sitten kuinka asiallisia tahansa. Vaistoa ei kuitenkaan ole se, että luetaan kirjasta mikäö on vaistoa ja toimitaan sen mukaan. Osaatko sinä sitten perustella vaistoa jollain tieteellisellä tasolla? Vaistohan on hyvin lähellä tunnetta, se on kovin subjektiivinen kokemus.

Ensimmäinen kommenttini tässä ketjussa oli tämä:

Musta kanssa tuntuu kummalliselta, että lapsen nukkumaanlaittamista pidetään jonain matriarkaalisen (tai patriarkaalisen) ylivallan osoituksena. Jos mun lapsilta kysyttäisiin, niin ne ei menis koskaan nukkumaan. En katso kelloon, vaan lapsiin, mutta nukkumaan mennään kun minä sanon että nukkumaan mennään. Aina siellä jupistaan että "ei mua väsytä yhtään", mutta kas vaan, kun pikkupäät osuu tyynyyn, niin kummasti uni sieppaa. Joskus on niin, että toinen on pirteämpi kuin toinen, mutta se toinenkin menee kyllä sänkyyn. siellä saa sitten lukea, haaveksia tai vaikka jalkoja heilutella, mutta sängyssä ollaan. Siitä alkaa lepo, ja kun kuudelta herätään niin on se kellostakin katsottava että tiettyyn aikaan pitää olla sängyssä. Jos lapsi saa valita valvoa yhteentoista, niin sitten tietää että hänelle itselleenkin on seuraava päivä tosi inhottava.

Siihen et vastannut.

Toinen tämä:
'

Ethän sä vastannut Tytsin kommenttiin lainkaan? Väitätkö sä nyt tosissasi, että lapsi ei koskaan väitä olevansa pirteä kun onkin oikeasti väsynyt? Mistä päästä neuvoisin meitä vähentämään virikkeitä, kun lapset leikkii illalla keskenään? Ainoa keino olisi kai tuossa tilanteessa poistaa sisko kotoa? Kun keskenäänhän ne riehuu, ilman telkkaria, välkkyviä valoja, discopalloja ja tietokoneita.

Siihenkään et vastannut. Aika monta kommenttia oli minulta tullut ennenkuin olin, niin kuin sanot, hihitellyt ja naureskellut. Vai vastaatko sä vain sellaisiin kommentteihin, mihin on helppo vastata?

 

Mä lähden tästä nyt nukkumaan, mutta jätän tämän viimeiseksi pohdittavaksi NinaTT:lle ja muillekin. Mä olen saanut hyvin vapaan, osittain Summerhilliläisen kasvatuksen. Olen nuoren yh:n ainoa lapsi. Mulle on annettu paljon vastuuta pienestä pitäen eli olen esim. 6-vuotiaana matkustanut ensimmäisen kerran junalla Tampereelta Helsinkiin ja 12-vuotiaana asuin puoli vuotta yksin kun äiti oli toisella paikkakunnalla töissä. Olen kiitollinen siitä, että mua on aina kannustettu ja luotu uskoa, että mä pärjään. Moneen asiaan tartun pelkäämättä ja uskon, että pärjään kyllä omin avuin. MUTTA! Elämääni varjostaa myös jatkuva hyväksynnän hakeminen. Teininä olin kateellinen ystävälleni, koska tämän isä sai raivarin kun tulimme kännissä kotiin kyliltä. Mun kaverit oli tietty mulle kateellisia kun mun äiti ei koskaan sanonut kännäämisestä mitään, mutta mua se ahdisti. Teini-ikäisenä sitten aloin kapinoida oikein urakalla: viinaa, seksiä, viiltelyä, lintsaamista, jne. Tein kaiken minkä keksin ja oikein odotin, että saan kertoa äidille mitä olen tehnyt. Halusin saada hänestä jonkun reaktion irti, jonkinlaisen osoituksen siitä että hän kuitenkin välittää minusta ja haluaa minulle vain parasta. Halusin, että joku ottaisi ohjat käsiinsä ja antaisi mun olla vain teini. Kyllä äiti osoitti että rakastaa mua, mutta silti hänen suhtautumisensa oli aina jotenkin asiallisen viileä. Kaikesta neuvoteltiin ja jotenkin jäi sellainen kuva, että äidille oli loppuviimein ihan sama mitä mulle tapahtuu, ihan sama vaikka olisin tosiaan tippunut katolta, tms. Itsehän olin tieni valinnut...

 

minusta ei voi mennä sanomaan että sulla ei oo äidinvaistoa jos joku toimii eiavalla kuin itse. musta se on ajatuksena helvetin luotaantyöntävä ja ällöttävä.
ja rajataan nyt samointein pois sitten oikeasti sairaat äidit joilla ei ehkä olekaan sitä vaistoa.

 

Tää menee nyt vielä vittuilun puolelle, mutta pakko sanoa: NinaTT ei halua, että äidit toimivat äidinvaistonsa mukaan, vaan hän haluaa että äidit toimivat hänen äidinvaistonsa mukaan.

 

Tää menee nyt vielä vittuilun puolelle, mutta pakko sanoa: NinaTT ei halua, että äidit toimivat äidinvaistonsa mukaan, vaan hän haluaa että äidit toimivat hänen äidinvaistonsa mukaan.

tästä on ollut ennenkin keskutelua palstalla

 

Tää menee nyt vielä vittuilun puolelle, mutta pakko sanoa: NinaTT ei halua, että äidit toimivat äidinvaistonsa mukaan, vaan hän haluaa että äidit toimivat hänen äidinvaistonsa mukaan.

vai onko se hänenkään vaistonsa vai jostain opuksesta lueskeltu ja opiskeltu.

 

Mä luin nyt uudelleen kaikki mun kommenttini, ja vaikka kieltämättä kahdessa tai kolmesa syyllistyin hihittelyyn ja naureskeluun, niin muut oli han asiallisiakin kommentteja, joihin olisin suonut asiallisia vastauksia. Mutta kun ei, mulle ruvetaan heti kiroamaan ja sitten moititaan kommentteja väärän tyylisiksi. Tuntuu että NinaTT lukee nyt hyvin valikoivasti näitä kommentteja ja vastaa yhtä valikoivasti. Edelleen huomautan, että tytsin kommenttiin et vastannut juuri lainkaan. Vastaamista ei ole se, että esittää vastakysymyksen.

Tässä edelleen yksi kommenttini, johon et suvainnut vastata koska tulkitset sen hekotteluna:

Tuota juuri ajan tässä takaa, että kun lapset illalla valvovat, niin varmaa on, että aamu menee myöhäiseksi sen väsymyksen ja aamukiukun takia. Ja silloin emme ehdi kerhoon. Aamulla lapsi ei sitä kuitenkaan enää osaa yhdistää illan valvomiseen, ilman että minä nalkutan asiasta moneen kertaan tyyliin: "no niin, nyt emme pääs kerhoon koska sinä xxx valvoit niin myöhään". Kerran mä sanoin vanhemmalle, että olisit mennyt illalla ajoissa nukkumaan niin ei nyt olis niin kurja mieli. Tyttö sanoi: "en minä voinut tietää että pitää mennä nukkumaan niinkun minä olen niin pieni, sinä osaat mennä niinkun sinä olet niin suuri"- Tulkitsen tämän niin, että lapsi kokee kaipaavansa aikusien ohjausta nukkumaan menemisessään.

 

Voitko vastata asiallisesti kiitos? Tämä on eka kerta kun vaivaudut minun kommentteihini tässä ketjussa vastaamaan ja minä en ole kuitenkaan sinulle kiroillut. Olen boldannut ja alleviivannut tuon kohdan, missä viittaat tietäväsi, mikä kuuluu vaistonvaraiseen lapsenhoitoon, itse uskon pitkään imetykseen ja olen pitään imettänytkin. Mietin vain nyt, että mitä tarkoitat tuolla "ja vaikka mitä mikä ei mitenkään liity vaistonvaraiseen hoitoon"-kohdalla? Mitä sitten on vaistonvarainen hoito? Sitä, että äiti kuuntelee omia vaistojaan ja seuraa lapsen antamia viestejä? Vai sitä, että äiti toimii niinkuin jossain kirjassa on kirjoitettu olevan vaistonvaraista lapsenhoitoa?

Monet sun kommenteistas ennen tätä on ollu sellasta tasoa, ettei ole kiinnostanut vastata. Jotenkin yritin kerrankin pysyä asialinjalla ja siksi ärsytti sun piikittelyt ja sellanen hekottelu ja nauraminen. Ei ihan sitä keskustelua mitä olisin toivonu. Sen takia älähdin nyt tässä, jotenkin en enää jaksanu lukea sitä sun hihittelyä yms.

Ihmiselle on kehittynyt tietynlaisia vaistoja liittyen vauvoihin ja lapsiin, raskauteen, synnyttämiseen jne. Nykyään "vaistolla" tarkoitetaan ilmeisesti jotain *tunnetta* jota ei osata perustella eikä vaistoa.

sanat tunne ja vaisto tarkoittaa aikalailla samaa asiaa

Tunne voi tulla jostakin opitusta vaikkei sitä tiedostaisi. Vaisto kuitenkin liittynee niihin perimäämme ohjelmoituihin tehtäviin.

 

Mä jaksan ketjusta toiseen ihmetellä tätä, että NinaTT:n mielestä kaikkien muiden lapset kasvatetaan komentamalla , pakottamalla yms.
Jaksan myös ihmetellä, kuinka hän todella usein jättää sujuvasti vastaamatta kysymykseen, vastaamalla sen vierestä. Tapauksia on vaikka kuinka ja paljon tässäkin ketjussa, mutta tässä nyt yksi esim.
Mitä sitten teet, jos lapsi ei suostu turvavyötä kiinnittämään?
Vastaus: kiukkuaminen kumpuaa jostain muusta, kuin turvavyön käytöstä.
Miten tämä vastaa esitettyyn kysymykseen?
Edelleenkin, mitä teet? Koitatko montakin tuntia kaivaa sitä perimmäistä syytä esille? Sitä, jota lapsikaan ei sitten välttämättä osaa ilmaista?

 

Mä jaksan ketjusta toiseen ihmetellä tätä, että NinaTT:n mielestä kaikkien muiden lapset kasvatetaan komentamalla , pakottamalla yms.

Tätä minäkin jaksan ihmetellä, mutta ilmeisen turhaan koska hän ei siihen vastaa.