Teenkö väärin jos haen vaimostani eroa, koska hän ei halua lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Isäksi haluava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Isäksi haluava

Vieras
Täytin vähän aikaa sitten 31 vuotta. Olen vakituisessa työssä ja haluaisin olla jo isä.
Vaimoni kertoi, että on muuttanut mielensä lasten suhteen eli ei halua niitä ja on varma päätöksestä. Hän on minua nuorempi mutta tiedän ettei hän muuta mieltään jos on niin päättänyt. Ennen naimisiin menoa halusimme yhdessä perheen mutta näköjään enää emme. Minulla on vauvakuume, joka on vaimostani outoa (eihän kukaan mies halua oikeasti lapsia..) Minä olen aina halunnut lapsia.

Parisuhteemme on rakoillut tämän asian takia ja vaimo on kylmä. Hän torjuu minut eikä päästä lähelle ja jos yritän edes mainita lapsista hän ei kuuntele.
Rakastan häntä ja naimisiin mennessä luulin löytäneeni todellisen aarteen, joten uskoin viettäväni loppuelämäni hänen kanssaan. Lapsiasia hiertää mieltäni niin paljon enkä haluaisi erota "turhasta" syystä.

Minulla on vain kaksi vaihtoehtoa: joko jään lapsettomaksi vaimoni kanssa ja jatkan liittoa tai eroan ja hankin perheen, tosin en tiedä kuinka kauan kestäisi löytää uusi puoliso enkä halua kiirehtiä asian kanssa.

Mikä neuvoksi vaimoni suhteen?
 
Ero tietenkin, eräs tuttavapariskunta erosi sen takia, kun molemmat halusivat lapsia ja mitään vikaa ei ollut. Niitä ei kuulunut, joten päättivät että heitä ei ole luotu yhdessä vanhemmiksi. Nyt molemmilla on omilla tahoillaan perhe ja lapsia.
 
Eroaisin. Perustelut: Uskon että maailmassa on muitakin ns "oikeita" ihmisiä jokaiselle. Parisuhteessa ei ikävä kyllä ole takuita sen kestävyydestä hautaan asti, joten mitäs jos et vaimoasi jätäkään, mutta ero tulee esim kun olet 50-60-vuotias? Aloitatko silloin perheen hankinnan? Tuskin. Mieti kuinka katkeraksi jäät jos näin käy. Toiseksi, omat lapset ovat jotain mitä yksikään vaimo tai mies ei pysty korvaamaan, lasten tuoma sisältö elämään on sanoinkuvaamatonta.
 
Ihan perusteltava syy eroon. Jos olisin ikäisesi mies niin varmaan kattelisin vielä vuoden tai pari ja yrittäisin asiasta puhua painostamatta, josko vaimon mieli siitä vielä muuttuisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isäksi haluava;28447214:
Kertoisitko enemmän?

Viittasin tuohon kun sanoit että et halua erota "turhasta" syystä. Lapsen hankkimiseen liittyvät syyt ovat perustavanlaatuisia. Kun teillä ei ole lapsia ennestään, niin syysi eroamiseen olisi yksi painavimmista.
 
Eroaisin. Ei tuohon tilanteeseen oikein ole kompromissia. Kirjoitit, että asia vaikuttaa jo suhteeseenne ja vaimosi on kylmä sinua kohtaan eikä suostu edes puhumaan koko asiasta. (Onhan sellainenkin vaihtoehto, että vaimosi voisi halutakin lapsia, mutta ei sinun kanssasi ja ei vaan halua itse olla se, joka eroaa - joten käyttäytymällä niin kuin tekee saa sinut olemaan se, joka jättää, niin voi sitten esittää marttyyriä kaikille.)
 
Eroaisin. Ei tuohon tilanteeseen oikein ole kompromissia. Kirjoitit, että asia vaikuttaa jo suhteeseenne ja vaimosi on kylmä sinua kohtaan eikä suostu edes puhumaan koko asiasta. (Onhan sellainenkin vaihtoehto, että vaimosi voisi halutakin lapsia, mutta ei sinun kanssasi ja ei vaan halua itse olla se, joka eroaa - joten käyttäytymällä niin kuin tekee saa sinut olemaan se, joka jättää, niin voi sitten esittää marttyyriä kaikille.)

...Sama tuli mieleen... :(
 
Minä haluan esittää muutaman kysymyksen ennen oman mielipiteeni ilmaisua. Onko oma käytöksesi muuttunut jotenkin naimisiinmenon jälkeen? Esim. maistuuko alko, pelaatko uhkapelejä, vietätkö enemmän aikaa kavereiden ja harrastusten parissa kuin vaimosi? Jos vaimosi ei olekaan muuttanut mieltään lasten suhteen, vaan sen suhteen, että ei halua niitä kanssasi, ei usko, että kanssasi on turvallista perustaa perhe.
 
Sqma tuli mieleen kuin Cerinelle.

Mutta kyllä minä ilmoitin miehelle jo suhteen alkumetreillä jotta yhteistä tulevaisuutta ei ole jos ei halua lapsia koskaan. En toki tqrkittanut että niitä pitää just sillä siunaamalla alkaa tehdä mutta kuitenkin joskus.
Nyt 13v myöhemmin lapsia on 3.

Eli kyllä, on aivan hyväksyttävä syy erota. Lapsia kun ei pidä hankkia kompromissina (näitäkin nähty että mies suostuu jos vaimo hoitaa yksin lapset ja hänen ei tartte tehdä mitään O.o )
 
Ero voi olla ratkaisu. Kuten yksi edellinenkin totesi, voit tulla katkeratksi myöhemmin. Tosin olet vielä niin nuori, että aikaa toki on. Itse päädyin eroon, koska mies oli kylmä eikä voi saada lapsia. Minulla tosin on jo todella kiire, sillä ikä alkaa painaa. Olen jo nyt vähän katkera, että menetin useita vuosia huonossa suhteessa. Joten lapsiasia ei ole mikään kevyt syy, vaan kovin painava syy eroon.
 
[QUOTE="Susu";28447174]Eroaisin. Perustelut: Uskon että maailmassa on muitakin ns "oikeita" ihmisiä jokaiselle. Parisuhteessa ei ikävä kyllä ole takuita sen kestävyydestä hautaan asti, joten mitäs jos et vaimoasi jätäkään, mutta ero tulee esim kun olet 50-60-vuotias? Aloitatko silloin perheen hankinnan? Tuskin. Mieti kuinka katkeraksi jäät jos näin käy. Toiseksi, omat lapset ovat jotain mitä yksikään vaimo tai mies ei pysty korvaamaan, lasten tuoma sisältö elämään on sanoinkuvaamatonta.[/QUOTE]

Tuota mulle kyllä mies tuo elämään sisältöä enemmän kuin lapsi. olihan mulla kauhee vauva kuume.. mutta se taitaa olla oikeasti biologiaa
minusta vanhemmuus enemmimmäkseen ottaa kuin antaa.Kaikki on niin vaikeaa! niinkin helppo asia kuin nukkuminen. En olis ryhtynyt tähän jos olisi tienny mitä odottaa. Toki kaikilla lapset eivät ole haastavia,vaan terveitä.. että lapset tuo elämän sisällöksi:pätkissä nukuttuja öitä->väsymystä. itkua ja kiukkua, vaatimuksia vaatimusten perään. enään ei voi vaan lähteä kauppaan,koska siitä seuraus kataastrofi, sinne ei voi mennä jos lapsi on väsynyt tai nälkäinen,tai voi mutta se raastaa kaikkien hermoja.

mutta ap kyllä katkeroituu tuon asian kanssa ja se katkeruus tuhoaa tuon liiton joten ero taitaa olla edessä joka tapauksessa.

toisaalta vaimo saattaa kokea sen vauvakuumeen vaikkapa 5vuoden päästä vaikka nyt olis vastaan
 
[QUOTE="Lola";28447351]Tuota mulle kyllä mies tuo elämään sisältöä enemmän kuin lapsi. olihan mulla kauhee vauva kuume.. mutta se taitaa olla oikeasti biologiaa
minusta vanhemmuus enemmimmäkseen ottaa kuin antaa.Kaikki on niin vaikeaa! niinkin helppo asia kuin nukkuminen. En olis ryhtynyt tähän jos olisi tienny mitä odottaa. Toki kaikilla lapset eivät ole haastavia,vaan terveitä.. että lapset tuo elämän sisällöksi:pätkissä nukuttuja öitä->väsymystä. itkua ja kiukkua, vaatimuksia vaatimusten perään. enään ei voi vaan lähteä kauppaan,koska siitä seuraus kataastrofi, sinne ei voi mennä jos lapsi on väsynyt tai nälkäinen,tai voi mutta se raastaa kaikkien hermoja.

mutta ap kyllä katkeroituu tuon asian kanssa ja se katkeruus tuhoaa tuon liiton joten ero taitaa olla edessä joka tapauksessa.

toisaalta vaimo saattaa kokea sen vauvakuumeen vaikkapa 5vuoden päästä vaikka nyt olis vastaan[/QUOTE]

Vanhempia on toki joka lähtöön, niinkuin lapsiakin. Väittäisin kuitenkin että suurin osa vanhemmista ovat eri mieltä kanssasi tässä lapsiasiassa. Jostain syystä koet lapsen hoidon ym erityisen vaikeaksi ja epämiellyttäväksi, harmi sinänsä, sillä se ei ainakaan auta asiaa koska lapsi vaistoaa nämä tunteet sinusta ja se lisää levottomuutta. Toivottavasti voit joskus nauttia lapsestasi vilpittömästi. Hae apua esim neuvolasta väsymykseesi ja vinkkejä lapsen hoitoon.
 
Mä voisin ryhtyä sun kanssa parisuhteeseen ja tehdä meille muutaman lapsen jos kemiat kohtaa :) ! Talous, työ- ym. asiat on kunnossa. Ylipainoa ei ole ja kypäräkin on ok. Mitäs sanot :D !!??
 
Minä haluan esittää muutaman kysymyksen ennen oman mielipiteeni ilmaisua. Onko oma käytöksesi muuttunut jotenkin naimisiinmenon jälkeen? Esim. maistuuko alko, pelaatko uhkapelejä, vietätkö enemmän aikaa kavereiden ja harrastusten parissa kuin vaimosi? Jos vaimosi ei olekaan muuttanut mieltään lasten suhteen, vaan sen suhteen, että ei halua niitä kanssasi, ei usko, että kanssasi on turvallista perustaa perhe.

Käytökseni ei ole muuttunut, alkoholia en käytä enkä pelaa uhkapelejä. Olen edelleen sama mies kuin ennen naimisiinmenoa. Vietän usein aikaa vaimoni kanssa mutta hän välttelee välillä ja patistaa menemään kavereiden kanssa ulos. Annan vaimolleni omaa aikaa etten ahdista häntä nurkkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isäksi haluava;28447419:
Käytökseni ei ole muuttunut, alkoholia en käytä enkä pelaa uhkapelejä. Olen edelleen sama mies kuin ennen naimisiinmenoa. Vietän usein aikaa vaimoni kanssa mutta hän välttelee välillä ja patistaa menemään kavereiden kanssa ulos. Annan vaimolleni omaa aikaa etten ahdista häntä nurkkaan.

Onneksi olkoon! Klassinen erilleen kasvaminen.

Olet onneksi vielä nuori ja ehdit perustaa perheen jonkun toisen naisen kanssa. Ei tuossa asiassa oikein ole kompromissia olemassa. "Onneksi" vaimosikin on ilmeisesti miettinyt elämäänsä uudelleen ja eteenpäin, koska ottaa etäisyyttä. Mutta tuo tapahtuu useimmille kolmikymppisille, jotka ovat nuorina menneet naimisiin/parisuhteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isäksi haluava;28447419:
Käytökseni ei ole muuttunut, alkoholia en käytä enkä pelaa uhkapelejä. Olen edelleen sama mies kuin ennen naimisiinmenoa. Vietän usein aikaa vaimoni kanssa mutta hän välttelee välillä ja patistaa menemään kavereiden kanssa ulos. Annan vaimolleni omaa aikaa etten ahdista häntä nurkkaan.

Onko tuo mitä ylempänä kirjoitin mielestäsi mitenkään mahdollista? Että vaimosi yrittäisi saada sinut ottamaan eron, kun ei jostain syystä itse halua olla se eroava osapuoli? Kun tuo miten vaimoasi kuvailet kuulostaa mun korvaan todella oudolta.
 

Yhteistyössä