V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";24933320]Ai,mä luulin että päiväkoti alle 2-vuotiaille oli suoraan saatanasta?[/QUOTE]
Laita mullekin se kohta jossa niin sanon
Laita mullekin se kohta jossa niin sanon
A
anon
Vieras
Totta kai osa äideistä vetää tästä aiheesta herneen nenään, koska sisimmässään he tietävät, että itsekkyys on mennyt lapsen edun puolelle.
Näitä "meillä on niin erinomainen päiväkoti"-juttuja kuulee, mutta päiväkodin työntekijät kertovat kyllä selän takana hirveästä kiireestä, ylisuurista lapsiryhmistä yms. Kävin tutustumassa erääseen hyväksi kehuttuun päiväkotiin, kun oma lapsi oli 2,5-vuotias. Kun kävelin portista sisälle, juuri kävelemään oppinut lapsi itki henkihieverissä porttia hapuillen. Kävin sanomassa pihalla tumput suorina seisovalle hoitajalle. "Juu, se on ekaa viikkoa täällä ja se on itkenyt koko päivän." ?!! Vaikka olinkin lapselle ventovieras, menin lohduttelemaan. Kävin vielä sisällä juttelemassa päiväkodin johtajan kanssa, joka kertoi myös pienten ryhmästä, miten uusin tulokas on vain itkenyt koko ajan, mutta muuten lapset sopeutuvat hyvin. Kun kurkkasin ikkunasta pihalle, sama taapero oli taas yksin itkemässä.
Ilmoitin päiväkotiin seuraavana päivänä, että jatkamme kotihoitoa ja mietimme asiaa parin vuoden päästä uudestaan. En mitenkään voinut kuvitella, että oma lapseni menisi paikkaan, jossa hänet jätettäisiin yksin itkemään. Jos "hyvässä päiväkodissa" on noin välinpitämätöntä menoa, mitä se on huonossa?
Näitä "meillä on niin erinomainen päiväkoti"-juttuja kuulee, mutta päiväkodin työntekijät kertovat kyllä selän takana hirveästä kiireestä, ylisuurista lapsiryhmistä yms. Kävin tutustumassa erääseen hyväksi kehuttuun päiväkotiin, kun oma lapsi oli 2,5-vuotias. Kun kävelin portista sisälle, juuri kävelemään oppinut lapsi itki henkihieverissä porttia hapuillen. Kävin sanomassa pihalla tumput suorina seisovalle hoitajalle. "Juu, se on ekaa viikkoa täällä ja se on itkenyt koko päivän." ?!! Vaikka olinkin lapselle ventovieras, menin lohduttelemaan. Kävin vielä sisällä juttelemassa päiväkodin johtajan kanssa, joka kertoi myös pienten ryhmästä, miten uusin tulokas on vain itkenyt koko ajan, mutta muuten lapset sopeutuvat hyvin. Kun kurkkasin ikkunasta pihalle, sama taapero oli taas yksin itkemässä.
Ilmoitin päiväkotiin seuraavana päivänä, että jatkamme kotihoitoa ja mietimme asiaa parin vuoden päästä uudestaan. En mitenkään voinut kuvitella, että oma lapseni menisi paikkaan, jossa hänet jätettäisiin yksin itkemään. Jos "hyvässä päiväkodissa" on noin välinpitämätöntä menoa, mitä se on huonossa?
M
meillä
Vieras
Meillä kun esikoinen meni vihdoin viimein 6-vuotiaana päiväkotiin eskariin, itki hänkin joka päivä parin ekan kuukauden ajan. Ja joka aamu hänet otettiin syliin, ja sinne syliin jäi itkemään... Eikä kertaakaan valittanut sitä, että olisi joutunut sylistä pois, vaan aina kertoi kotiin haettaessa, että sai istua sylissä niin kauan kuin halusi.
Mutta jos maailma olisi täydellinen kaikkien äitien, isien ja lasten kohdalta, ei tällaista keskustelua tarvitsisi käydä. Ja jos maailma olisi täydellinen paikka, niin kaikki voisivat tehdä niinkuin haluavat, ilman, että yksikään toinen AIKUINEN tulee kertomaan, että olet tehnyt väärän valinnan. Musta on ihan käsittämätöntä, että joku voi sanoa toiselle - tuntematta, tietämättä taustoja, elämättä sen toisen elämää - että "lällällää, sä oot tehnyt väärän valinnan, kun olet mennyt töihin/jäänyt kotiin". Mutta kun maailma ei ole täydellinen, niin aikuiset joutuvat tekemään valintoja, vaikka ne ei muita miellytä.
Sitten, kun te olette käyneet elämässä mun elämää, mun menoilla ja tuloilla, lapsilukumäärällä, asuinpaikkakunnalla jne, niin sitten voitte tulla arvostelemaan mun päätöstä mennä töihin/olla menemättä töihin. Sitä ennen ei mun mielestä voi kukaan sanoa toiselle, miten olisi pitänyt tehdä ja elää. Mutta toisaalta, mua ei kyllä myöskään kiinnosta, mitä mieltä te olette mun valinnoista. Mä itse olen sinut sen kanssa, kummiten päin olen tehnyt, ja se riittää mulle. Täydellisessä maailmassa mun ei tarvitsisi edes näitä asioita perustella kenellekään.
Mitä tuohon vuokraan/omaan asuntoon tulee, niin tänä vuonna me maksettiin vuokraa kerrostaloneliöstä 900/kk ja omasta rivarineliöstä (sis. oma piha ja sauna) lainaa ja vastiketta 950/kk. Kummassahan meidän kannattaa asua...
Mutta jos maailma olisi täydellinen kaikkien äitien, isien ja lasten kohdalta, ei tällaista keskustelua tarvitsisi käydä. Ja jos maailma olisi täydellinen paikka, niin kaikki voisivat tehdä niinkuin haluavat, ilman, että yksikään toinen AIKUINEN tulee kertomaan, että olet tehnyt väärän valinnan. Musta on ihan käsittämätöntä, että joku voi sanoa toiselle - tuntematta, tietämättä taustoja, elämättä sen toisen elämää - että "lällällää, sä oot tehnyt väärän valinnan, kun olet mennyt töihin/jäänyt kotiin". Mutta kun maailma ei ole täydellinen, niin aikuiset joutuvat tekemään valintoja, vaikka ne ei muita miellytä.
Sitten, kun te olette käyneet elämässä mun elämää, mun menoilla ja tuloilla, lapsilukumäärällä, asuinpaikkakunnalla jne, niin sitten voitte tulla arvostelemaan mun päätöstä mennä töihin/olla menemättä töihin. Sitä ennen ei mun mielestä voi kukaan sanoa toiselle, miten olisi pitänyt tehdä ja elää. Mutta toisaalta, mua ei kyllä myöskään kiinnosta, mitä mieltä te olette mun valinnoista. Mä itse olen sinut sen kanssa, kummiten päin olen tehnyt, ja se riittää mulle. Täydellisessä maailmassa mun ei tarvitsisi edes näitä asioita perustella kenellekään.
Mitä tuohon vuokraan/omaan asuntoon tulee, niin tänä vuonna me maksettiin vuokraa kerrostaloneliöstä 900/kk ja omasta rivarineliöstä (sis. oma piha ja sauna) lainaa ja vastiketta 950/kk. Kummassahan meidän kannattaa asua...
S
sädekehät kiiltämään
Vieras
[QUOTE="...";24933402]No, mä en ole ap:n kanssa samaa mieltä. Asiat ei aina ole ihan noin mustavalkoisia. Ja yleensä vanhemmat, työssäkäyvät ja kotiäidit ymmärtävät ja ovat sitä mieltä, että nämä ovat perheiden sisäisiä asioita ja valintoja, joihin ei ulkopuolisilla ole sanomista.[/QUOTE]
Joo, en mä oikeasti ole törmännyt tällaiseen asenteeseen puhuessani aiheesta IRL työssäkäyvien tai kotona olevien äitikavereiden kanssa, mutta aina ei jaksa tätä palstaa. Samat argumentit aina itsekkyydestä, materialismista jenejene. Ja tossahan vikalla sivulla taas tuli se vakioviesti näihin ketjuihin, kotiäiti jumalan armosta on käynyt siellä yhdessä päiväkodissa katsomassa jossa on ollut se yksi huutava lapsi portilla ja sen perusteella se on se koko todellisuus kaikista Suomen päiväkodeista. Mitään uutta ei ikinä.
Jään muuten innolla odottamaan Ilta-Sanomilta juttusarjaa, jossa mm. sairaanhoitajat, opettajat, poliisit ja sossuntädit kertoo kauhukertomuksia asiakkaistaan.
Joo, en mä oikeasti ole törmännyt tällaiseen asenteeseen puhuessani aiheesta IRL työssäkäyvien tai kotona olevien äitikavereiden kanssa, mutta aina ei jaksa tätä palstaa. Samat argumentit aina itsekkyydestä, materialismista jenejene. Ja tossahan vikalla sivulla taas tuli se vakioviesti näihin ketjuihin, kotiäiti jumalan armosta on käynyt siellä yhdessä päiväkodissa katsomassa jossa on ollut se yksi huutava lapsi portilla ja sen perusteella se on se koko todellisuus kaikista Suomen päiväkodeista. Mitään uutta ei ikinä.
Jään muuten innolla odottamaan Ilta-Sanomilta juttusarjaa, jossa mm. sairaanhoitajat, opettajat, poliisit ja sossuntädit kertoo kauhukertomuksia asiakkaistaan.
V
"vierailee"
Vieras
Mun mielestä on tosi surullista,että ihmiset on niin mustavalkoisia. Miksi ei voida keskittyä vaan omaan elämään täysillä sen sijaan,että vaahtoaa siitä miten joku voi viedä pienet lapset hoitoon? Olis hyvä muistaa,että tilanteita on erilaisia jne. Automaattisesti hyvä äiti ei ole se,joka hoitaa lapsensa kotona siihen maagiseen 3 ikävuoteen asti.
M
"mamma"
Vieras
En jaksanut lukea muuta kuin tuon aloituksen, enkä lue, joutavaa.
Sen vaan sanon että miten joku voi tietää kaikkien perheiden asiat? Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Mun mielestä olisi kamalaa evätä meidän pojalta tarhakokemus.
Itse voisin paasata imetyksen tärkeydestä. Ihan silkkaa laiskuutta jos joku ei imetä vähintään 3 vuotta. Meillä poika on ollut reilu vuosi tarhassa ja viihtyy erinomaisesti. Imetän aamulla ja illalla ja poika on hyväntuulinen ja iloinen aina kun pääsee päiväkotiin, ei koskaan itke kun lähtee töihin. Iltapäivällä juoksee iloisena vastaan kun menee hakemaan.
En näe mitään ongelmaa asiassa. Taitaa aloittajalla olla oma lehmä ojassa kun ei jaksa töihin mennä, vai mikä mättää kun pitää muiden ratkaisuja haukkua?
Sen vaan sanon että miten joku voi tietää kaikkien perheiden asiat? Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Mun mielestä olisi kamalaa evätä meidän pojalta tarhakokemus.
Itse voisin paasata imetyksen tärkeydestä. Ihan silkkaa laiskuutta jos joku ei imetä vähintään 3 vuotta. Meillä poika on ollut reilu vuosi tarhassa ja viihtyy erinomaisesti. Imetän aamulla ja illalla ja poika on hyväntuulinen ja iloinen aina kun pääsee päiväkotiin, ei koskaan itke kun lähtee töihin. Iltapäivällä juoksee iloisena vastaan kun menee hakemaan.
En näe mitään ongelmaa asiassa. Taitaa aloittajalla olla oma lehmä ojassa kun ei jaksa töihin mennä, vai mikä mättää kun pitää muiden ratkaisuja haukkua?
R
Rodukka
Vieras
Miksi puhutaan vain rahasta tai jostain takarojulan tutkimuksista, jotka osoittavat sitä tai tätä? Ja tätä "kyllä meidän lapset vaan..." -otantaa.
Normaali lastaan rakastava vanhempi varmasti arvioi tilannetta monelta kannalta, mutta on sitten niitäkin, jotka esim. köyhyyden tai muutosten pelosta toimivat sen vastaisesti, mikä hyvältä tuntuisi.
Kysyisinkin: Mitä muita perusteita teillä on päätökseen lapsen kotihoidosta/pphoidosta/tarhaan viennistä/jne kuin raha tai "pienen lapsen paikka ei ole tarhassa" tai "olisin tullut hulluksi kotona"? (karrikoiden edellinen)
Omia perusteitani ovat olleet, joista sitten olen ynnännyt nykyisen ratkaisun:
+ Lapsi viihtyy tarhassa
+ Tarhassa on minun mielestäni liian suuret lapsikoot (tässä kyseisessä 6/aikuinen)
+ Minä viihdyn töissä
+ Minä viihdyn lapsen kanssa kotona
+ Lapsella taipumus saada pöpöt x100 infektioita tarhasta, eikä lohduta yhtään, että "siitä se vastustuskyky paranee" (huom! tämä meidän kohdalla, ei teidän)
+ Koen, että minulla on kasvattajana enemmän annettavaa kuin se kolmisen väsynyttä tuntia illassa (meidän tilanne joko-tai)
+ Haluan viettää paljon aikaa lapsen kanssa
+ Miehen ja minun välinen laatuaika kasvaa, koska voin keventää hänen työn jälkeistä rutiinitaakkaa (kotihommat ja muut pakolliset), mikä molempien työssäkäydessä syö ilta-aikaa paljon.
+ Perheen yhteinen aika on rennompaa, kun ei tarvitse miettiä, että ne muutama lapsen hereilläolotunti on tehokkaasti käytettävä, jotta saisin edes jonkun verran sitä, mitä äitinä kaipaan (lapsipsykologiaa en ymmärrä, joten en ota kantaa lapsen kannalta)
- Näyttää huonolta CV:ssä pitkä kotonaolojakso ja on pelottavaa tiputtautua uraputkesta
+ elämänlaatu ajaa taloudellisten asioiden edelle (niin vanhemmilla kuin lapsenkin kohdalla - meillä, ei teillä)
Tästä voi ynnätä jotakin, mutta pääasiassa lapsen terveyden, elämänlaadullisuuden (tätä ohjaa arvot, jotka joka perheelle eri) ja oman halun pohjalta ollaan päädytty tiettyyn ratkaisuun. Mutta kokeiltiin molempia, ennenkuin ratkaisu syntyi. Kokeilu johtui siitä, että olin liian velvollisuudentuntoinen tekemään niinkuin oikeasti halusin (ottaen huomioon lapseen kohdistuvat seikat ja omat toiveeni) ja pelkäsin muutosta. Lapsemme on vielä liian pieni kertomaan itse, joten vanhempien tahto ohjasi aika paljon. Ja tietty terveyteen liittyvät asiat ohjasivat valintaa.
Mitkä asiat teillä ovat ohjanneet päätöstä?
Lehtikirjoittelut toki hirvittävät ja hoitajien negatiiviset kirjoittelut myös, mutta kyllä aika hyvin vanhempi osaa myös oman lapsensa käytöksestä ja tarhan puitteista päätellä miten siellä menee. Ja omia ratkaisuja on hyvä aina välillä katsella vähän kauempaa kriittisesti: Onko lapsi tyytyväinen, ovatko vanhemmat tyytyväisiä? Tällä tavallako haluamme elää eteenpäin? Ihan sama mitä av-palstalaiset, iltapäivälehdet tai tutkimukset sanovat. Tai tokihan niidenkin varaan voi päätöksensä pohjata
Normaali lastaan rakastava vanhempi varmasti arvioi tilannetta monelta kannalta, mutta on sitten niitäkin, jotka esim. köyhyyden tai muutosten pelosta toimivat sen vastaisesti, mikä hyvältä tuntuisi.
Kysyisinkin: Mitä muita perusteita teillä on päätökseen lapsen kotihoidosta/pphoidosta/tarhaan viennistä/jne kuin raha tai "pienen lapsen paikka ei ole tarhassa" tai "olisin tullut hulluksi kotona"? (karrikoiden edellinen)
Omia perusteitani ovat olleet, joista sitten olen ynnännyt nykyisen ratkaisun:
+ Lapsi viihtyy tarhassa
+ Tarhassa on minun mielestäni liian suuret lapsikoot (tässä kyseisessä 6/aikuinen)
+ Minä viihdyn töissä
+ Minä viihdyn lapsen kanssa kotona
+ Lapsella taipumus saada pöpöt x100 infektioita tarhasta, eikä lohduta yhtään, että "siitä se vastustuskyky paranee" (huom! tämä meidän kohdalla, ei teidän)
+ Koen, että minulla on kasvattajana enemmän annettavaa kuin se kolmisen väsynyttä tuntia illassa (meidän tilanne joko-tai)
+ Haluan viettää paljon aikaa lapsen kanssa
+ Miehen ja minun välinen laatuaika kasvaa, koska voin keventää hänen työn jälkeistä rutiinitaakkaa (kotihommat ja muut pakolliset), mikä molempien työssäkäydessä syö ilta-aikaa paljon.
+ Perheen yhteinen aika on rennompaa, kun ei tarvitse miettiä, että ne muutama lapsen hereilläolotunti on tehokkaasti käytettävä, jotta saisin edes jonkun verran sitä, mitä äitinä kaipaan (lapsipsykologiaa en ymmärrä, joten en ota kantaa lapsen kannalta)
- Näyttää huonolta CV:ssä pitkä kotonaolojakso ja on pelottavaa tiputtautua uraputkesta
+ elämänlaatu ajaa taloudellisten asioiden edelle (niin vanhemmilla kuin lapsenkin kohdalla - meillä, ei teillä)
Tästä voi ynnätä jotakin, mutta pääasiassa lapsen terveyden, elämänlaadullisuuden (tätä ohjaa arvot, jotka joka perheelle eri) ja oman halun pohjalta ollaan päädytty tiettyyn ratkaisuun. Mutta kokeiltiin molempia, ennenkuin ratkaisu syntyi. Kokeilu johtui siitä, että olin liian velvollisuudentuntoinen tekemään niinkuin oikeasti halusin (ottaen huomioon lapseen kohdistuvat seikat ja omat toiveeni) ja pelkäsin muutosta. Lapsemme on vielä liian pieni kertomaan itse, joten vanhempien tahto ohjasi aika paljon. Ja tietty terveyteen liittyvät asiat ohjasivat valintaa.
Mitkä asiat teillä ovat ohjanneet päätöstä?
Lehtikirjoittelut toki hirvittävät ja hoitajien negatiiviset kirjoittelut myös, mutta kyllä aika hyvin vanhempi osaa myös oman lapsensa käytöksestä ja tarhan puitteista päätellä miten siellä menee. Ja omia ratkaisuja on hyvä aina välillä katsella vähän kauempaa kriittisesti: Onko lapsi tyytyväinen, ovatko vanhemmat tyytyväisiä? Tällä tavallako haluamme elää eteenpäin? Ihan sama mitä av-palstalaiset, iltapäivälehdet tai tutkimukset sanovat. Tai tokihan niidenkin varaan voi päätöksensä pohjata
T
"tuula"
Vieras
Mun mielestä perheen kokonaisuus ratkaisee asian. Siinä kohtaa jos lapsi määrittää kaiken perheessä mennään suohon ja syvälle.
Päätöksen tulisi olla sellainen että perheen tasapaino säilyy -niin taloudellisesti kuin ihan hyvinvoinnin tasolla.Turhautunut ja laskuihin hukkuva äiti tuskin on maailman paras äiti - eikä äiti joka ei mistää osaa luopua lapsen vuoksi. Kuitenkin on muistettava että perhe jatkaa arkea myös kun lapsi on yli 3v ja siihenkin pitää olla edellytykset. Myös isä ja äiti on IHMISIÄ vaikka joskus tuntuu että lapsien ihmisarvo on totaallisesti runnonut sen. Se ei tarkoita sitä, että lapsen kaikista eduista tingittäisiin - mutta kompromisseihin voidaan jossain kohtaa mennä. Jos äiti haluaa olla kotona ja jos isä on valmis kantamaan sen taloudellisen vastuun niin ok. Mutta jos isäkin haluaa hieman aikaa kotona, eikä pelkää elatustaakkaa ja äiti toisaalta kaipaa vaihtelua - niin sitten lapselle järjestetään hoito.
Lasten pahaolo ei johdu hoidosta tai hoitoon viemättömyydestä. Se johtuu VANHEMPIEN pahasta olosta, vanhempien stressistä jne. JOKAINEN äiti on mielestäni VELVOLLINEN miettimään omaa ja KOKO PERHEEN hyvinvointia. Ainostaa niin hän voi taata lapselle tasapainoisen lapsuuden.
Päätöksen tulisi olla sellainen että perheen tasapaino säilyy -niin taloudellisesti kuin ihan hyvinvoinnin tasolla.Turhautunut ja laskuihin hukkuva äiti tuskin on maailman paras äiti - eikä äiti joka ei mistää osaa luopua lapsen vuoksi. Kuitenkin on muistettava että perhe jatkaa arkea myös kun lapsi on yli 3v ja siihenkin pitää olla edellytykset. Myös isä ja äiti on IHMISIÄ vaikka joskus tuntuu että lapsien ihmisarvo on totaallisesti runnonut sen. Se ei tarkoita sitä, että lapsen kaikista eduista tingittäisiin - mutta kompromisseihin voidaan jossain kohtaa mennä. Jos äiti haluaa olla kotona ja jos isä on valmis kantamaan sen taloudellisen vastuun niin ok. Mutta jos isäkin haluaa hieman aikaa kotona, eikä pelkää elatustaakkaa ja äiti toisaalta kaipaa vaihtelua - niin sitten lapselle järjestetään hoito.
Lasten pahaolo ei johdu hoidosta tai hoitoon viemättömyydestä. Se johtuu VANHEMPIEN pahasta olosta, vanhempien stressistä jne. JOKAINEN äiti on mielestäni VELVOLLINEN miettimään omaa ja KOKO PERHEEN hyvinvointia. Ainostaa niin hän voi taata lapselle tasapainoisen lapsuuden.
M
"mies"
Vieras
Nyt loppuun kysymys: Kuinka moni teistä äideistä olisi valmis maksamaan miehen kotona olon, vaikkapa 5-6 vuoden ajan - lapsen edun nimissä.
ja oletetaan että äiti on se kun tienaa enemmän - eli ette pääse pakoon sitä seikkaa "taloudellisista syistä minun on parempi olla kotona"
Mä vaan uskon että siinä kohtaa jos "vapaa" pitäisi suoda miehelle - lapsen kotona olon merkitys henkiseen kehitykseen vähentyisi. Valitan.
ja oletetaan että äiti on se kun tienaa enemmän - eli ette pääse pakoon sitä seikkaa "taloudellisista syistä minun on parempi olla kotona"
Mä vaan uskon että siinä kohtaa jos "vapaa" pitäisi suoda miehelle - lapsen kotona olon merkitys henkiseen kehitykseen vähentyisi. Valitan.
K
kuvottava
Vieras
Juu, mun lapset on jo 15-18 vuotiaita. Ja arvaa mitä, ihan normaaleja muuten, ehkä hiukan keskivertoa älykkäämpiä vain. Kaikki 3 ovat meneet päiväkotiin 9kk-1v1kk vanhana. Ja asuttiin vuokralla, ei juotu eikä poltettu eikä reissattu. Mutta oltiin nuoria opiskelevia vanhempia, pakko oli opintoja ja töitä jatkaa ja haluttiin lapset peräkkäin. Ei niiltä puuttunut hellyyttä, ruokaa eikä vaatteita, eikä edes vanhempien aikaa. Olivat välillä lyhyttä päivää tarhassa, viikonloppuisin ja iltaisin loruteltiin, luettiin kirjoja, leikittiin ja pelattiin. Ei ollut kalliita harrastuksia ihan pienenä, oli vaan yhdessä oloa ja puuhaa yhdessä. Ihan normaaleja noista tuli.
K
kuvottava
Vieras
Ja väitätkö ap ettei kotona olevilla lapsilla voi olla kurjaa ja ahdistavaa? Vanhemmat tappelee, riitelee rahasta, viinasta ja vieraista. Kasva siinä sitten kunnon aikuiseksi..
Meän poika on mennyt hoitoon 8,5 kk ikäisenä ja on edelleen samalla pph:lla (on nyt 2 v 11 kk)... kertaakaan ei ole itkenyt meidän perään eikä kertaakaan oo kysyny tuleeko mua kukaan hakemaan hoidosta.. ja on nyt osa-aikasena hoidossa ettei tarvi olla 5 pv viikossa melkein 9 h siellä..
Se ei ole hyvä asia, kun lapsi ei ole kertaakaan itkenyt vanhempiensa perään, eikä myöhemmin edes kysellyt. Se on kaikkea muuta kuin hyvä asia, olisin huolissani. Kiintymyssuhde teidän ja lapsen välillä ei varmaankaan ole paras mahdollinen.
M
miiinä
Vieras
Asumme päiväkodin vieressä ja mieleeni jäi viime perjantain tapahtuma kun vajaa 4-vuotias huusi yksin pihalla "mä en koskaan halua päiväkotiin, mä en koskaan halua päiväkotiin" -lapsi oltiin tuotu juuri päiväkotiin (näin) ja hoitajat juttelivat kaikessa rauhassa kun tää pieni tyttö piti itkuhuutoa pitkän aikaa pihalla... ei kukaan mennyt juttelemaan, ottanut syliin, tai mitään muutakaan
ja tällästä näkee aika usein. pieni on päiväkoti, mutta kyllä pihalla ainakin ne lapset on ihan heitteillä välillä.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="mies";24934515]Nyt loppuun kysymys: Kuinka moni teistä äideistä olisi valmis maksamaan miehen kotona olon, vaikkapa 5-6 vuoden ajan - lapsen edun nimissä.
ja oletetaan että äiti on se kun tienaa enemmän - eli ette pääse pakoon sitä seikkaa "taloudellisista syistä minun on parempi olla kotona"
Mä vaan uskon että siinä kohtaa jos "vapaa" pitäisi suoda miehelle - lapsen kotona olon merkitys henkiseen kehitykseen vähentyisi. Valitan.[/QUOTE]
Totta helvetissä olisin. Ja koti-isänä on mies ollutkin
ja oletetaan että äiti on se kun tienaa enemmän - eli ette pääse pakoon sitä seikkaa "taloudellisista syistä minun on parempi olla kotona"
Mä vaan uskon että siinä kohtaa jos "vapaa" pitäisi suoda miehelle - lapsen kotona olon merkitys henkiseen kehitykseen vähentyisi. Valitan.[/QUOTE]
Totta helvetissä olisin. Ja koti-isänä on mies ollutkin
M
"mies"
Vieras
[QUOTE="vieras";24934801]Totta helvetissä olisin. Ja koti-isänä on mies ollutkin [/QUOTE]
Hienoa - olet niitä harvinaisuuksia, 10% vähemmistöön kuulut
Mutta kyllä se niin on että niin kauan kuin tuo on äitien oikeus, pääsääntöisesti - niin niin kauan sillä on merkitystä lapsen kehitykseen. Jos ja kun 6+6+6 laki joskus astuu voimaan, haluan nähdä niiden rouvien naamat kun joutuvat jättämään 1 v lapsen isän hoiviin vähintään puoleksi vuodeksi ja lähtemään töihin. Silloin varmasti keksitään joku hieno teoria jonka mukaan lapsen kehitykselle on haitaksi jos on isä kanssa paljon aikaa
[/QUOTE]Hienoa - olet niitä harvinaisuuksia, 10% vähemmistöön kuulut
Mutta kyllä se niin on että niin kauan kuin tuo on äitien oikeus, pääsääntöisesti - niin niin kauan sillä on merkitystä lapsen kehitykseen. Jos ja kun 6+6+6 laki joskus astuu voimaan, haluan nähdä niiden rouvien naamat kun joutuvat jättämään 1 v lapsen isän hoiviin vähintään puoleksi vuodeksi ja lähtemään töihin. Silloin varmasti keksitään joku hieno teoria jonka mukaan lapsen kehitykselle on haitaksi jos on isä kanssa paljon aikaa
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";24929960]Eli sun mielestä suurin osa maailman vanhemmista on idiootteja? Selvä...[/QUOTE]
Suurin osa maailman vanhemmista EI vie alle kolmevuotiastaan kokopäivähoitoon päiväkotiin. Määrä on itseasiassa varsin pieni!
Suurin osa maailman vanhemmista EI vie alle kolmevuotiastaan kokopäivähoitoon päiväkotiin. Määrä on itseasiassa varsin pieni!
E
että sellasta
Vieras
[QUOTE="vieras";24935755]Suurin osa maailman vanhemmista EI vie alle kolmevuotiastaan kokopäivähoitoon päiväkotiin. Määrä on itseasiassa varsin pieni![/QUOTE]
Niinpä, suurin osa vanhemmista ottaa lapset mukaan työmaalle tai jättää jonkun muun hoitajan hoiviin, kun lähtee töihin. Suurin osa vanhemmista on nimittäin jossain ihan muualla kun länsimaissa, eikä heillä todellakaan ole sitä mahdollisuutta, että jättävät työt kolmeksi vuodeksi lapsen syntyessä. Päinvastoin, lähtevät synnytyksen jälkeen jatkamaan hommia, että on muillekin lapsille ruokaa.
Niinpä, suurin osa vanhemmista ottaa lapset mukaan työmaalle tai jättää jonkun muun hoitajan hoiviin, kun lähtee töihin. Suurin osa vanhemmista on nimittäin jossain ihan muualla kun länsimaissa, eikä heillä todellakaan ole sitä mahdollisuutta, että jättävät työt kolmeksi vuodeksi lapsen syntyessä. Päinvastoin, lähtevät synnytyksen jälkeen jatkamaan hommia, että on muillekin lapsille ruokaa.
V
"vieras"
Vieras
Suurin osa Euroopan lapsista EIVÄT ole päiväkotihoidossa kokonaisia päiviä. Tilastot kertovat aivan päinvastaista kun mitä väität. Hollannissa myös varhain ryhmähoitoon viedyt lapset ovat hyvin pieni prosentti. Kun onnellisuus tutkimustehtiin todettiin itseasiassa että juuri Hollannissa lapset olivat kaikkein vähiten päiväkotihoidossa. Siis aivan turhaan tätä nostaa aina esille kun ei todellakaan paikkaansa pidä!
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja että sellasta;24935774:
Juuri länsimaissa vielä valtaosa alle kolmevuotiaista joko hoidetaan kotona tai hoitajan toimesta, ryhmähoitoon tämän ikäisiä vielä viedään huomattavasti vähemmän kuin Suomessa.
R
Rodukka
Vieras
[QUOTE="mies";24934859]Hienoa - olet niitä harvinaisuuksia, 10% vähemmistöön kuulut
Mutta kyllä se niin on että niin kauan kuin tuo on äitien oikeus, pääsääntöisesti - niin niin kauan sillä on merkitystä lapsen kehitykseen. Jos ja kun 6+6+6 laki joskus astuu voimaan, haluan nähdä niiden rouvien naamat kun joutuvat jättämään 1 v lapsen isän hoiviin vähintään puoleksi vuodeksi ja lähtemään töihin. Silloin varmasti keksitään joku hieno teoria jonka mukaan lapsen kehitykselle on haitaksi jos on isä kanssa paljon aikaa[/QUOTE]
Tiedätkö "mies", että moni parisuhde on siinä mielessä tasa-arvoinen ja toisiaan kunnioittava, että nämä päätökset tehdään ilman, että mietittäisiin kuinka "rouvien naamat" menevät, kun isä jää kotiin (ei "jouduta jättämään") hoitamaan lasta. Eli äiti ja isä tekevät yhteisymmärryksessä ja toisiaan rakastaen ja huomioiden päätöksiä sen sijaan, että tarvitsisi lähteä vastakkainasettelun linjalle, jossa taistellaan perheen sisäisistä oikeuksista. Meillä se vanhempi lähti töihin, joka ensimmäiseksi sitä uudelta paikkakunnalta sai. Se olisi voinut olla kumpi tahansa. Ja vielä niin, että huomioidaan jatkossa mahdollisuus roolivaihtoon, koska isäkin on kiinnostunut lapsen kotihoidosta.
Katkeransävyisiä sanoja kirjoittelet - toivottavasti pääset siitä eroon ja voit omassa elämässäsi läheistesi kanssa elää ja tehdä valintoja yhteistyön ja rakkauden avulla ilman synkkyyden ilmapiiriä.
Mutta kyllä se niin on että niin kauan kuin tuo on äitien oikeus, pääsääntöisesti - niin niin kauan sillä on merkitystä lapsen kehitykseen. Jos ja kun 6+6+6 laki joskus astuu voimaan, haluan nähdä niiden rouvien naamat kun joutuvat jättämään 1 v lapsen isän hoiviin vähintään puoleksi vuodeksi ja lähtemään töihin. Silloin varmasti keksitään joku hieno teoria jonka mukaan lapsen kehitykselle on haitaksi jos on isä kanssa paljon aikaa[/QUOTE]
Tiedätkö "mies", että moni parisuhde on siinä mielessä tasa-arvoinen ja toisiaan kunnioittava, että nämä päätökset tehdään ilman, että mietittäisiin kuinka "rouvien naamat" menevät, kun isä jää kotiin (ei "jouduta jättämään") hoitamaan lasta. Eli äiti ja isä tekevät yhteisymmärryksessä ja toisiaan rakastaen ja huomioiden päätöksiä sen sijaan, että tarvitsisi lähteä vastakkainasettelun linjalle, jossa taistellaan perheen sisäisistä oikeuksista. Meillä se vanhempi lähti töihin, joka ensimmäiseksi sitä uudelta paikkakunnalta sai. Se olisi voinut olla kumpi tahansa. Ja vielä niin, että huomioidaan jatkossa mahdollisuus roolivaihtoon, koska isäkin on kiinnostunut lapsen kotihoidosta.
Katkeransävyisiä sanoja kirjoittelet - toivottavasti pääset siitä eroon ja voit omassa elämässäsi läheistesi kanssa elää ja tehdä valintoja yhteistyön ja rakkauden avulla ilman synkkyyden ilmapiiriä.
T
terveiset hollannista
Vieras
[QUOTE="vieras";24935805]Suurin osa Euroopan lapsista EIVÄT ole päiväkotihoidossa kokonaisia päiviä. Tilastot kertovat aivan päinvastaista kun mitä väität. Hollannissa myös varhain ryhmähoitoon viedyt lapset ovat hyvin pieni prosentti. Kun onnellisuus tutkimustehtiin todettiin itseasiassa että juuri Hollannissa lapset olivat kaikkein vähiten päiväkotihoidossa. Siis aivan turhaan tätä nostaa aina esille kun ei todellakaan paikkaansa pidä![/QUOTE]
Olet osittain oikeassa, täällä Hollannissa osapäiväinen työskentely on paljon yleisempää kuin Suomessa. Mutta täällä äitiysvapaata on sen 3 kk synnytyksen jälkeen, joten kyllä lapset menevät tyypillisesti hyvin pieninä hoitoon, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ei välttämättä kokopäiväisesti eikä välttämättä päiväkotiin. Mielestäni on ihan eri asia laittaa hoitoon vieraalle 3 kuinen kuin 1,5 v. Pointtina kuitenkin, että Suomessa on erittäin pitkä yhteiskunnan tukema mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona verrattuna moniin muihin maihin.
Olet osittain oikeassa, täällä Hollannissa osapäiväinen työskentely on paljon yleisempää kuin Suomessa. Mutta täällä äitiysvapaata on sen 3 kk synnytyksen jälkeen, joten kyllä lapset menevät tyypillisesti hyvin pieninä hoitoon, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ei välttämättä kokopäiväisesti eikä välttämättä päiväkotiin. Mielestäni on ihan eri asia laittaa hoitoon vieraalle 3 kuinen kuin 1,5 v. Pointtina kuitenkin, että Suomessa on erittäin pitkä yhteiskunnan tukema mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona verrattuna moniin muihin maihin.
L
lto
Vieras
niin..ei pidä yleistää.
meidän päiväkoti on saanut aivan valtavasti kiitosta ja kehua.niin vanhemmilta kuin lapsiltakin.lapset viihtyvät,ovat iloisia,touhukkaita ja osoittavat kiintymyksensä päivittäin.meillä saa syliä ja aikaa järjestetään.ja sijaisia olemme aina saaneet.
eipä tunnu kovin mukavalta lukea näitä ko. ketjuja,meidän jotka teemme työtämme täydelllä sydämmellä,välitämme aidosti pienistä ystävistämme.
meitäkin katsos on.
ja aina se kotihoito ei ole vaihtoehto.kyllä se lapsikin voi paremmin jos vanhemmillakin on hyvä olo.ei jatkuvia rahahuolia esimerkiksi.ja mitä pahaa siinä on jos lapsella on yksi aidosti välittävä,aikaa antava ja kuunteleva aikuinen lisää elämässään?emme me kilpaile vanhempien kanssa.
meidän päiväkoti on saanut aivan valtavasti kiitosta ja kehua.niin vanhemmilta kuin lapsiltakin.lapset viihtyvät,ovat iloisia,touhukkaita ja osoittavat kiintymyksensä päivittäin.meillä saa syliä ja aikaa järjestetään.ja sijaisia olemme aina saaneet.
eipä tunnu kovin mukavalta lukea näitä ko. ketjuja,meidän jotka teemme työtämme täydelllä sydämmellä,välitämme aidosti pienistä ystävistämme.
meitäkin katsos on.
ja aina se kotihoito ei ole vaihtoehto.kyllä se lapsikin voi paremmin jos vanhemmillakin on hyvä olo.ei jatkuvia rahahuolia esimerkiksi.ja mitä pahaa siinä on jos lapsella on yksi aidosti välittävä,aikaa antava ja kuunteleva aikuinen lisää elämässään?emme me kilpaile vanhempien kanssa.
V
"vieras"
Vieras
Lapsi muodostaa sen kiintymyssuhteen hoitajansa kanssa. Ihana juttu. Tuttua niin "hyvätuloisten" perheiden nannyjen kuin vähävaraisempien perheiden hoitoon viedyissä lapsissa.
Itse äitinä kuitenkin haluan, että lapseni muodostaa kiintymyssuhteen oikeasti lähimpiin ihmisiinsä. Siksi en kiirehdi töihin suoraan äitiyslomalta.
A
Angelis
Vieras
Kuinka te jaksatte? Vähän kuin joku kirjoittais, että "Kissat tykkää lämpimästä. Laittakaa kissanne kiehuvaan veteen!" Ja sit joku vastaa tohkeissaan " Ei niin saa tehdä. Kissaan sattuu!"
J
jgkfhj
Vieras
2-4 vuotiaana tosin suostuuko työnantaja niin pitkiin äitysvapaisiin voi olla että työpaikka joutuu uudelleen ettimään ja vielä jos tekee 3 lasta 2v välein