Vaikka minut itse on pakon edessä hoitoon 3 kk vanhana (yksityiselle siihen maailman aikaan) vietykin, en itse näin tekisi. Ei se, että olen varmasti ihan normaaliksi ihmiseksi kaikin puolin laskettava tarkoita sitä, että en olisi voinut parempaakin alkua elämälleni saada. Luulen, että olisin ainakin sisäisesti itsevarmempi. Ulospäin olen hyvinkin itsevarma.
En laittaisi päiväkotiin lasta, joka ei vielä ymmärrä sitä; jolle ei voi selittää mitä tapahtuu ja miksi. Haluan myös lapsen pystyvän kertomaan päivästään ja kokemuksistaan, ehkä peloistaankin. Kokemukseni mukaan 3-vuotiaasta alkaen näin voisi olla, ei ainakaan sitä ennen. En veisi tuon pienempää kyllä pph:llekaan, koska haluan lapsen pystyvän kommunikoimaan päivästään ja tapahtumista hoidossa yleensäkin. En oikein osaa luottaa pph:iin, koska heillä se hyvä hoito on niin omantunnon asia, kun kukaan ei ole katsomassa.
Kieltämättä mielessäni tuomitsen vanhemmat, jotka vievät vuoden vanhoja hoitoon, jos siihen ei aivan pakottavaa syytä ole. Jos syy on se, että töissä on kivempaa, niin olisi oikeasti voinut miettiä vielä kerran sitä perheen perustamista. Meille lasten hyvinvointi on niin selkeästi se tärkein asia, että tingitään kyllä kaikesta muusta ennen kuin lähdetään viemään pientä taistelemaan hoitoon. Ja kyllä se taistelua on. Virikkeitäkään ei tarvitse hoidosta hakea, vaan normaalissa elämässä kotona vanhemman kanssa saa varmasti järjestettyä tarpeeksi virikettä, ja kavereita löytyy esim. puistoista myös.
[/QUOTE]
[/QUOTE]
