Te, jotka olette tehneet nuorena abortin

[Vierasmä]

Niin, kuinka paljon se on vaikuttanut elämäänne?

Anteeksi, jos puutun arkaan paikkaan.

Tyttärelleni tehtiin abortti, kun hän oli 18-vuotias ja pelkään kovasti, miten se häneen vaikuttaa tulevaisuudessa.

Ite oon ollu aina aborttia vastaan, mutta pakkohan minun on sen kans elää, että tyttö teki abortin. En halua lisätä tytön surua tuomitsemalla.

E-pillerit hällä oli olemassa, mutta en oo varma, onko hän niitä sitten käyttänyt.

Ja oon kovasti suruissani tytön surusta. Mutta koska en hyväksy aborttia, en tiiä, miten lohduttaa.

 

[vieras]

Itse olen teiniäidin aikuinen lapsi ja sen puolesta puhuja että ikinä ikinä ei saa tehdä lapsia kun on itse lapsi!!

 

[vieras]

Vastoin yleistä käsitystä (ihan tutkimuksen mukaan) on harvinaista että abortti jää jotenki kummittelemaan loppu elämän ajaksi. Ei sitä keven perustein haeta vaan että elämäntilanne on sellainen että abortti on ainoa vaihtoehto ja silloin tunne mikä aiheesta jää on lähinnä helpotus. Itselle tehtiin abortti 16 vuotiaana enkä ole katunut sitä koskaan, saati murehtinut.

 

[EMB]

Minulle tehty reilu 20-vuotiaana ja kertaakaan en ole katunut. Aluksi olin pitämässä lasta, mutta muutaman viikon pohdittuani päätin, etten pysty. Opinnot kesken, lapsen isään suhde oli loppu ja taloudellisesti en pystynyt kunnolla edes itseäni elättämään. Nyt minulla avioliitossa 2 tervettä lasta ja joskus olen onnellisena todennut, että tuskinpa olisin tässä, jos olisin jäänyt työttömäksi yh:ksi ja joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnallekin todennäköisesti.

Kannustat tytärtäsi eteenpäin elämässään ja kerrot, että hänellä on tulevaisuudessa parempi aika saada lapsia. Ja tietty muistutat ehkäisystä, jottei sama tapahdu uudestaan.

 

[vastaan vain harmaana]

Mulle on tehty abortti kun olin 16v. Oli ainoa vaihtoehto siinä tilanteessa.
Eipä tuo mielessä kummittele, nyt kolme lasta ja onnellinen olen näistä.

 

[Kleopatra84]

Mulle tehty kun olin 14v, ei oo kaduttanu ja en ois ollukkaan valmis äidiksi! 16-vuotiaana sitten sain esikoiseni.

 

[myöskin -84 :)]

mulla samoin kuin kleopatralla :O

 

[toukka]

ei kuulu aiheeseen mitenkään mutta sulla on kiva peruukki tuossa profiilikuvassa

 

[Mamacita-]

mulle tehtiin kun olin 18v, kyllä se oli enemmänkin painostuksen alla tehty abortti ja välillä harmitti ja masensi aivan järjettömästi (luultavasti koska vielä sen jälkeen myöhemmin oli muutama km kun raskautta toivottiin ja syyllistin itseäni että mua jotenkin rangaistaan) mutta nyt 7v myöhemmin, poikalapsen äitinä ja taas toivotusti raskaana onnellisessa parisuhteessa olen kyllä sitä mieltä että se oli hyvä vaihtoehto. Ainoa mahdollinen. Suhde oli aivan tuore eikä kestänyt,kumpikaan ei ollut töissä,opiskelut vasta alkaneet jne.

Ei se vaan yksinkertaisesti ole muiden asia tuomita, jos tyttäresi on siihen ratkaisuun päätynyt niin muista olla tukena etkä kertomassa miten itse olisit tehnyt. sille asiallehan kun ei enää voi yhtään mitään.

 

[huh]

Mulle tehty kun olin 14v, ei oo kaduttanu ja en ois ollukkaan valmis äidiksi! 16-vuotiaana sitten sain esikoiseni.

... ja olit sitten valmis äidiksi???

 

[M]

Mulle tehty kun olin 14v, ei oo kaduttanu ja en ois ollukkaan valmis äidiksi! 16-vuotiaana sitten sain esikoiseni.

... ja olit sitten valmis äidiksi???

Samaa mietin. Ei kerrasta oppinut.

 

[se toinen -84]

14v ja 16v ovatkin aivan saman ikäisiä henkisesti, huuhhhuuh itelles

mä en ollut valmis 14-vuotiaana, mutta 16-vuotiaana olin

 

[Vierasmä]

mulle tehtiin kun olin 18v, kyllä se oli enemmänkin painostuksen alla tehty abortti ja välillä harmitti ja masensi aivan järjettömästi (luultavasti koska vielä sen jälkeen myöhemmin oli muutama km kun raskautta toivottiin ja syyllistin itseäni että mua jotenkin rangaistaan) mutta nyt 7v myöhemmin, poikalapsen äitinä ja taas toivotusti raskaana onnellisessa parisuhteessa olen kyllä sitä mieltä että se oli hyvä vaihtoehto. Ainoa mahdollinen. Suhde oli aivan tuore eikä kestänyt,kumpikaan ei ollut töissä,opiskelut vasta alkaneet jne.

Ei se vaan yksinkertaisesti ole muiden asia tuomita, jos tyttäresi on siihen ratkaisuun päätynyt niin muista olla tukena etkä kertomassa miten itse olisit tehnyt. sille asiallehan kun ei enää voi yhtään mitään.

Niinhän mä tuolla jo sanoin, että en ole tuomitsemassa sitä tytölleni. =)
Ja just noin ajattelen itsekki, että sillehän tosiaan ei voin enää mitään.

Asioiden puhuminen vaan tuntuu niin valheelliselta, ku en ite aborttia hyväksy.

Mutta kyllä mä sen verran näytellä osaan, että tän yli päästään ainakin äiti-tytär -suhteessa. Ja olen kyllä tyytyväinen, että kuitenkin kertoi asiasta.

Eniten pelottaa, että jos tytölle jää ikuinen suru. Mutta näistä vastauksista päätellen, niin ei välttämättä käy. Että kiitos kaikille. Jotenkin ees lohdutti.

 

[Vieras]

Tein abortin 15-vuotiaana, ei ole vaikuttanut elämääni mitenkään. Koskaan en katunut, oli täysin oikea päätös. Nipin napin 18-vuotiaana sain sitten esikoiseni enkä kyllä ollut silloinkaan vielä valmis, vaikka hyvin olenkin elämässäni pärjännyt.

 

[Kleopatra84]

ei kuulu aiheeseen mitenkään mutta sulla on kiva peruukki tuossa profiilikuvassa

peruukiltako se näyttää??

 

[Vierasmä]

Tähän kaipailisin vielä asiallisia vastauksia
Voidaan me tietenkin pohtia sitäki, onko peruukki vai ei...

 

[tinni]

mulle tehty abortti kun olin inan vajaa 18v. en ollut henkisesti silloin valmis vanhemmuuteen. ei muuten ollu mieskään ja nykkyisen kaltaista elämää meillä ainakaan olisi enää yhteistä.

siis saman miehen kanssa olen edelleen ja nyt 6viikon sisään syntyy kolmas lapsemme. abortista siis aikaa nyt 12v ja rapiat. ainahan sitä toisinaan ajattelee että mitäs meille kuuluisi jos silloin ei oltaisi tuota päätöstä tehty ja minkä iikäinen hän olisi nyt yms. mutta oltiin silloin viellä biletys vaihteellla molemmat. ei olisi toiminut.