kyllä siitä selviää.. itse olen jäkikäteen ollut aika ylpeä kuinka jaksoin niin kauan 24h sitä kipua, joka laskettiin säännöllisistä supistuksista.. ilokaasua otin mutta tuli vain huono olo.. oli se kiva ponnistaa lasta ulos kun tunsi milloin ponnistuttaa... niin ja oli se kiva päästä heti liikkumaan ja käydä siinä vessas ettei tarvinnut maata sängys kun ei letkut roikkunu missään... tsemppiä!! ja kannattaa koittaa ammetta..!!
Te jotka olette synnyttäneet ilman lääkk. kivunlievitystä!
- Viestiketjun aloittaja Nallekarkki
- Ensimmäinen viesti
Älä päätä mitään ennenkuin olet synnyttämässä, sen vaan sanon... Mulla meni koko eka synnytys niin nopeesti etten ehtinyt mitään saada. Avautumisvaihe kesti noin 4 tuntia jotka vietin kotona. Siitä sairaalaan ja suoraan saliin, ponnistus 16 min. Ei ehditty edes ilokaasua korkata.
Hengitys supistuksen tullessa, ja rentoutuminen ovat kaiken A ja O todellakin. Jos pystyt rentoutumaan, niin avaudut paremmin ja nopeammin. Kaikista ilkein osio oli ehdottomasti ponnistusvaihe, jonka aikana olis kyllä saanu jotain puudutusta olla jalkovälissä. Oli se sen verran karsee tunne. Mut ehkä ensi kerralla ehdin saada jotain. Toisaalta jos tietäisin että menee noin näppärästi, niin ehkä en ottais mitään.
Hengitys supistuksen tullessa, ja rentoutuminen ovat kaiken A ja O todellakin. Jos pystyt rentoutumaan, niin avaudut paremmin ja nopeammin. Kaikista ilkein osio oli ehdottomasti ponnistusvaihe, jonka aikana olis kyllä saanu jotain puudutusta olla jalkovälissä. Oli se sen verran karsee tunne. Mut ehkä ensi kerralla ehdin saada jotain. Toisaalta jos tietäisin että menee noin näppärästi, niin ehkä en ottais mitään.
Ekassa synnytyksessä sain Aquarakkulat ja niitten laitto sattui ihan PER...KELEESTI!!! |O Mutta ne auttoivat, koska minulla supistukset meni ihan selkään enkä pystynyt ponnistamaan niin kuin olis pitänyt! Toisessa en kerennyt saamaan kuin ilokaasua enkä koe sitä hirveen kipua lievittäväksi. Toiset tykkää toiset ei! Mene avoimin mielin äläkä liikaa suunnittele, esim. ettet missään tapauksessa halua mitään lääkitystä tms. Sillä se kipu voi olla niin kovaa, et tuntuu et taju lähtee justiinsa! 
Hyviä ponnistuksia tulevaan!! =)
Hyviä ponnistuksia tulevaan!! =)Kumpaisenkin olen synnyttänyt ilman kummempia kivunlievityksiä. Kipeää se tekee, muttei ole ollenkaan mahdotonta. Olen myös pahasti piikkikammoinen.
Pyydä kätilöltä riittävän kuuma kaurapussi ja varmista että pääset keinutuoliin. Ja jätä itsellesi kuitenkin "takaportti" auki eli mieltään voi vaihtaa puudutteitten suhteen kesken synnytyksen.
Pyydä kätilöltä riittävän kuuma kaurapussi ja varmista että pääset keinutuoliin. Ja jätä itsellesi kuitenkin "takaportti" auki eli mieltään voi vaihtaa puudutteitten suhteen kesken synnytyksen.
Kimppa
Mä synnytin toisen lapseni ilman kivunlievityksiä koska epiduralia ei ehditty antaa. Kivut olivat kovat, mutta kyllä ne kestää. Nainen on luotu ne kestämään. Supistusten välit kuitenkin ovat kivuttomia ja heti kun vauva on syntynyt, kivut ovat tipotiessään!
Mä tosin olisin ottanut kivunlievityksiä vastaan, jos olisi ehtinyt. Mutta kun mulle sanottiin, että myöhäistä saada mitään (paitsi ilokaasua), asennoiduin mielessäni, että okei, tässä sitä mennään, tämä oli tarkoitettu näin, kyllä mä tän aion kestää kuin nainen Ilokaasu auttoi saamaan vielä henkistä kanttia kestää kivut. Mutta etukäteen sitä on aika vaikeaa sanoa, kestääkö pokka sitten pitäytyä kivunlievityksistä kun kipu on päällä.
Synnytys oli kuitenkin hieno kokemus ilman kivunlievityksiä(kin). Ainahan se on hienoa, mutta oli hienoa kokea se, miltä se "oikeasti" tuntuu ja voittaa ne kivut. Olin ylpeä siitä, miten pystyin rentoutumaan supistusten välillä ja sitten taas esim ponnistamisessa olla vähintään kybällä mukana. Täydellistä tsemppaamista. Kyllä huutokin pari kertaa pääsi, mutta kätilö käski hellästi siirtää sekin energia ponnistamiseen
Ensisynnyttäjälle vielä, että älä arastele yhtään reaktioitasi kipuun. Ne ovat nähneet ihan kaiken. Mulla pääsi tosiaan huuto pari kertaa, mun ystäväni oli murissut supistusten ajan. Joku jopa laulaa (vähän oudompi juttu mulle..). Saa itkeä, olla hiljaa, ihan mikä tuntuu parhaimmalle siinä tilanteessa. Heittäydy mukaan vaan ja anna kroppasi tehdä tehtävänsä. Sitä on hienoa seurata mitä se osaa... Tsemppiä matkaan!
Mä tosin olisin ottanut kivunlievityksiä vastaan, jos olisi ehtinyt. Mutta kun mulle sanottiin, että myöhäistä saada mitään (paitsi ilokaasua), asennoiduin mielessäni, että okei, tässä sitä mennään, tämä oli tarkoitettu näin, kyllä mä tän aion kestää kuin nainen
Ilokaasu auttoi saamaan vielä henkistä kanttia kestää kivut. Mutta etukäteen sitä on aika vaikeaa sanoa, kestääkö pokka sitten pitäytyä kivunlievityksistä kun kipu on päällä.Synnytys oli kuitenkin hieno kokemus ilman kivunlievityksiä(kin). Ainahan se on hienoa, mutta oli hienoa kokea se, miltä se "oikeasti" tuntuu ja voittaa ne kivut. Olin ylpeä siitä, miten pystyin rentoutumaan supistusten välillä ja sitten taas esim ponnistamisessa olla vähintään kybällä mukana. Täydellistä tsemppaamista. Kyllä huutokin pari kertaa pääsi, mutta kätilö käski hellästi siirtää sekin energia ponnistamiseen
Ensisynnyttäjälle vielä, että älä arastele yhtään reaktioitasi kipuun. Ne ovat nähneet ihan kaiken. Mulla pääsi tosiaan huuto pari kertaa, mun ystäväni oli murissut
supistusten ajan. Joku jopa laulaa (vähän oudompi juttu mulle..). Saa itkeä, olla hiljaa, ihan mikä tuntuu parhaimmalle siinä tilanteessa. Heittäydy mukaan vaan ja anna kroppasi tehdä tehtävänsä. Sitä on hienoa seurata mitä se osaa... Tsemppiä matkaan! Moi,
Minä olen synnyttänyt kaksi lasta ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Etukäteen en sanonut lääkkeille ehdottomasti ei, mutta ajattelin, yritän pärjätä ilman, jos vain mahdollista. Eli lähdin avoimin mielin ja toiveikkaana synnyttämään, ja se oli kyllä ihan hyvä päätös.
Ensimmäisessä synnytyksessä pärjäsin ihan mainiosti ilman puudutteita, vaikka totta kai kipu oli loppuvaiheessa kovaa. Toinen synnytys käynnistettiin, ja siinä kieltämättä kipu oli melkein liiankin kovaa, mutta kyllä siitäkin puuduteitta selvittiin.
Amme ja suihku jumppapallon päällä sekä keinutuoli ovat auttaneet minulla, ja miehen mahtava tsemppaus siinä vaiheessa, kun on alkanut usko loppua. Samoilla konsteilla olen ajatellut yrittää pärjätä tässä kolmannessakin synnytyksessä.
t. sparven rv 39
Minä olen synnyttänyt kaksi lasta ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Etukäteen en sanonut lääkkeille ehdottomasti ei, mutta ajattelin, yritän pärjätä ilman, jos vain mahdollista. Eli lähdin avoimin mielin ja toiveikkaana synnyttämään, ja se oli kyllä ihan hyvä päätös.
Ensimmäisessä synnytyksessä pärjäsin ihan mainiosti ilman puudutteita, vaikka totta kai kipu oli loppuvaiheessa kovaa. Toinen synnytys käynnistettiin, ja siinä kieltämättä kipu oli melkein liiankin kovaa, mutta kyllä siitäkin puuduteitta selvittiin.
Amme ja suihku jumppapallon päällä sekä keinutuoli ovat auttaneet minulla, ja miehen mahtava tsemppaus siinä vaiheessa, kun on alkanut usko loppua. Samoilla konsteilla olen ajatellut yrittää pärjätä tässä kolmannessakin synnytyksessä.
t. sparven rv 39