Te, jotka kirjoitatte blogia, millaisista aiheista kirjoitatte? Millä perusteella valitsette aiheenne?

Riepu, kuvilla ei ole niin merkitystä, jos blogi on muuten ilmava ja helppolukuinen. Sulla oli mukavan näköinen blogi. Tuolla kirjasintyypillä ja väreillä jää ilmaa ilman kuviakin.

 

Jokos riepuska kerkesit käydä tsekkaamassa mun blogin??
Tänä aamuna tuli kyllä semmonen jötikkä että oksat pois!
laitoin tottakai myös kuvia joten ole hyvä ja käy kommentoimassa+antamassa arvosana?

Myös muille uteliaille vielä:KakkaaPukkaa.blogspot

 

Jospa minäkin nyt laittaisin linkin tuonne blogiini.

Sinistä ja vihreää

 

Mä kirjoitin muutaman vuoden ajan elämästä ja taistelusta pahan paniikkihäiriön, ahdistuksen ja pelkojen kanssa. Siis yritin kovasti opiskella, asua omillani, deittailla ja tehdä töitä, eikä siitä tullut oikein mitään. Silti sinne mahtui niitä iloisia rakkaushehkutuksia, hassuja juttuja mitä oli tapahtunut töissä (lasten suusta-juttuja), ulkoiluista kanien kanssa, treffireportaaseja... ja sit ihan faktatietoja mun sairauksista, lääkityksestä, hoidoista. Kunnes blogi tuli tiensä päähän kun olin "täysin parantunut" (eihän niistä parannu oikein koskaan, mutta elämä on nyt kohdillaan ja lääkäri todennut työkykyiseksi yms), muutin ihanan mieheni kanssa yhteen ja opiskelutkin loppuivat, sain unelmaduunipaikankin. Ei ollut enää aiheelle jatkoa.

Lukijat tulivat ensin mun tuttujen kautta, sitten hoitohenkilökunta alkoi suosittelemaan muille samoista jutuista kärsiville ja lopulta googlen kautta. Olihan niitä. Oli ihanaa kun niin moni eli mun kanssa vaikeita aikoja ja sit lopulta paranemisen ja pohjalta nousun. Nyt kaikki on hyvin

 

Mä kirjoitin muutaman vuoden ajan elämästä ja taistelusta pahan paniikkihäiriön, ahdistuksen ja pelkojen kanssa. Siis yritin kovasti opiskella, asua omillani, deittailla ja tehdä töitä, eikä siitä tullut oikein mitään. Silti sinne mahtui niitä iloisia rakkaushehkutuksia, hassuja juttuja mitä oli tapahtunut töissä (lasten suusta-juttuja), ulkoiluista kanien kanssa, treffireportaaseja... ja sit ihan faktatietoja mun sairauksista, lääkityksestä, hoidoista. Kunnes blogi tuli tiensä päähän kun olin "täysin parantunut" (eihän niistä parannu oikein koskaan, mutta elämä on nyt kohdillaan ja lääkäri todennut työkykyiseksi yms), muutin ihanan mieheni kanssa yhteen ja opiskelutkin loppuivat, sain unelmaduunipaikankin. Ei ollut enää aiheelle jatkoa.

Lukijat tulivat ensin mun tuttujen kautta, sitten hoitohenkilökunta alkoi suosittelemaan muille samoista jutuista kärsiville ja lopulta googlen kautta. Olihan niitä. Oli ihanaa kun niin moni eli mun kanssa vaikeita aikoja ja sit lopulta paranemisen ja pohjalta nousun. Nyt kaikki on hyvin

Tosi kiva kuulla tällaisesta .

 

Riepu, kuvilla ei ole niin merkitystä, jos blogi on muuten ilmava ja helppolukuinen. Sulla oli mukavan näköinen blogi. Tuolla kirjasintyypillä ja väreillä jää ilmaa ilman kuviakin.

Kiva kuulla, kiitti .

 

Mä aloittelin vihdoinkin kirjoittamaan nykyvanhemmuudesta, äitinä olosta kymmenen vuotta nuoremmalla keski-iällä, ilmiöistä jotka yhdistetään lasten hankkimiseen yms. Vähän enemmänkin pilke silmäkulmassa

Ei löydy siis mitään pullantuoksuisia valokuvia täydellisistä leipomuksistani. Mielipidekirjoituksia, vuodatusta lapsiperhe-elämän ihanuudesta ja kamaluudesta.

http://nuorenaidinpaivakirja.blogspot.com

 

Kirjoitan lähinnä aiheista ja asioista mitkä vituttavat minua paljon. Ja niitä aiheita riittää.

 

Voi hyvänen aika, kuinkahan paljon suomessa oikein blogeja on kun jokainen kotiäiti niistä rustaa leipomuksistaan ja kirppisostoksistaan!?

 

Okei. Pitkän mietinnän tuloksena tässä osoite ihan julkiseen jakoon:

Sivusilmäilyä

Tarkoituksena on keskittyä kirjallisuuteen, kirjoittamiseen, ajankohtaisiin (uutis)aiheisiin jne., mutta vielä en ole päässyt niihin asti . Saa nähdä, pääsenkökään .

Mua ärsytti blogissa ainoastaan noi sivupalkit eli noi kirjahyllyt vai mitkä ne oli...ja jotenki sellanen opettajamainen tapa kirjoittaa...vaikea selittää

 

Voi hyvänen aika, kuinkahan paljon suomessa oikein blogeja on kun jokainen kotiäiti niistä rustaa leipomuksistaan ja kirppisostoksistaan!?

Paljon

 

Voi hyvänen aika, kuinkahan paljon suomessa oikein blogeja on kun jokainen kotiäiti niistä rustaa leipomuksistaan ja kirppisostoksistaan!?

Varmasti paljon! Mutta hyvä puoli siinä on, että niitä ei ole pakko lukea jos ärsyttää.

 

Mun mielestä blogi perustetaan sen takia että on joku aihe mistä haluaa kirjoittaa.Mua henk.koht. ärsyttää sellaset "aamulla vein lapsen päiväkotiin...tein ruoaksi salaatin..."-blogit,millä ei ole painopistettä missään.Tulee vaan mieleen että halutaan blogata kun muutkin bloggaa.

Mä seuraan muoti- ja sisustusblogeja.Toki niissäkin on kiva että jutustellaan myös muuta mutta niin että siitä silti selkeästi huomaa mikä on se homman pääpointti.
Hyvässä blogissa on myös laadukkaat kuvat. Tää on ehkä tärkeämpää kuin mikään muu.
On myös kiva jos bloggaaja näyttää kasvonsa vaikka ymmärrän ettei kaikki halua.

Tässä pari blogia mitkä on mun mielestä hyviä. Siis niinkuin ulkoasultaan jne.
Lainahöyhenissä
KOTIPALAPELI

Oi voi, pakko kiittää sua että löysin KOTIPALAPELI-blogin uudestaan (tai siis hänen uuden blogin uudella nimellä, en tiennytkään että hän on alkanut blogata uudestaan, monesti vain hermitellut kun silloin keväällä lopetti). Oooooh, päivän piristys ))))))))))) Kiitos, kiitos!

 

Mä tykkäsin Riepu siitä, mitä luin, mutta kaipaan blogiisi kuvia. Vaikka ulkoa, takaapäin otettuja, sieltä kesäteatterista, laivalta missä kävit jne. Ne elävöittäisi kummasti blogiasi. Tuo Elonkerjuu postaus oli hyvä .

 

kävin Riepu sun blogia lukemassa ja tykästyin niin, että laitoin kirjanmerkkeihini!

 

Haluisko joku käydä vilkasee mun blogia?Mä vähän koitin päivitellä sitä yleisilmettä siitä, mut en halua laittaa sitä yleiseen jakoon, eli voisin laittaa linkin yv:nä...

No hitto, mitä väliä, jokainen joka osaa googlea käyttää, löytää sen kuitenkin..

Ajatusteni kaatopaikka

 

Ajatusten kaatopaikka

 

Haluisko joku käydä vilkasee mun blogia?Mä vähän koitin päivitellä sitä yleisilmettä siitä, mut en halua laittaa sitä yleiseen jakoon, eli voisin laittaa linkin yv:nä...

No hitto, mitä väliä, jokainen joka osaa googlea käyttää, löytää sen kuitenkin..

Ajatusteni kaatopaikka

Pidin taustasta.

Mutta tämän hetkinen vireystilani ei anna lukea...

 

Tuota kuvapolitiikkaa oon miettinyt... kun itse en ole mikään älyn innokas - saati lahjakas - kuvaaja, niin en oikein osaa ajatella, että kamalasti laittaisin omaani kuvia, vaikka kaikissa muissa tuntuu niitä olevan. Itse ajattelen jotenkin niin, että kuvan pitäisi tuoda lisäarvoa siihet tekstiin, ei siis kuvia kuvien vuoksi. Mutta voi kyllä olla, ettei noita jaarituksia kukaan jaksa lukea muutenkaan, saati ilman kuvia .

Mulle oikeestaan tärkeintä blogissa on kuvat. Hyvälaatuiset kuvat. Mutta toisaalta, mä luen muoti- ja sisustusblogeja joissa kuvat on siinä pääosassa..
Mitä nopeasti äsken vilkaisin sun blogia niin siihen ei ehkä kuvat edes sopisi. Koska pitää siinäkin joku järki olla,että miksi ne kuvat siinä on.

Huomaa kyllä sun teksteistä että teet sitä työkses (olithan sä äikänope?). Mukavaa luettavaa.

 

Apua, iik, te olette lukeneet mun blogia! Kiitos ilahduttavasta palautteesta!

Tuohon taustaan sen verran, se oli sellainen valmisvaihtoehto, en ole vielä ehtinyt/jaksanut paneutua tuohon ulkoasuun tarkemmin. Ajatuksena on tehdä siitä kyllä enemmän omannäköinen, kunhan keksin jonkun hyvän idean. Toistaiseksi kirjat saavat luvan kelvata.

 

Mua ärsytti blogissa ainoastaan noi sivupalkit eli noi kirjahyllyt vai mitkä ne oli...ja jotenki sellanen opettajamainen tapa kirjoittaa...vaikea selittää

Mä en tykännyt myöskään siitä taustasta,ihan vaan sen takia että se jotenkin "näkyi silmissä" koko ajan kun luki. Mutta tykkäsin just siitä tavasta millä Rieputarallaa kirjoitti.

 

Mua ärsytti blogissa ainoastaan noi sivupalkit eli noi kirjahyllyt vai mitkä ne oli...ja jotenki sellanen opettajamainen tapa kirjoittaa...vaikea selittää

Mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan .

 

Voi hyvänen aika, kuinkahan paljon suomessa oikein blogeja on kun jokainen kotiäiti niistä rustaa leipomuksistaan ja kirppisostoksistaan!?

Valtavasti mutta siitäkin määrästä voi napata ne joista itselleen on jotain iloa/hyötyä. Jos ei yhtään löydy niin sitten se ei ole vain sinun juttusi.

 

[QUOTE="mum";24381721]Mä aloittelin vihdoinkin kirjoittamaan nykyvanhemmuudesta, äitinä olosta kymmenen vuotta nuoremmalla keski-iällä, ilmiöistä jotka yhdistetään lasten hankkimiseen yms. Vähän enemmänkin pilke silmäkulmassa

Ei löydy siis mitään pullantuoksuisia valokuvia täydellisistä leipomuksistani. Mielipidekirjoituksia, vuodatusta lapsiperhe-elämän ihanuudesta ja kamaluudesta.

Nuoren äidin päiväkirja[/QUOTE]

Hyvältä näyttää ja kuulostaa!

 

Metallikorkkihan on nykyään myös laatuviinien ominaisuus. Tuttuja viinejä suosikeissasi. Nero Copertino Riserva on juuri kaapissa, lienee seuraava postaukseni, kunhan pääsen pulloon käsiksi.
Tässä vinkki seuraavaan maisteluusi: Savia Viva Familia Tempranillo.

Blogin osoitetta en kuitenkaan laita jakoon.

Kiitos viinisuosituksesta, Lilii.

Toki tarkistin pikimmin jo eilen, josko olisit kommentoinut. Tulin nyt vain kertomaan, että ostin sitten tuollaisen tietysti heti eilen illalla. Näkyy olevan oikein agricultura ecologica, eli luomu på finska - minulle ensimmäinen sellaisistakin.

Itse tuskin olisin ikinä tullut (esim. extempore) tätä valinneeksi. Mitä nyt vähän ehdin taustatietoja kerätä, niin tuo voi tosiaan osoittautua oikeinkin kelpo tuttavuudeksi. Se taitaa olla hieman tuhdimpi kuin Nero Salice Salentino, joka oikeastaan viimevuodet on ollut ainoa viinini (tavallaan huushollini "talon viiini"). Muuta en ole oikein kaivannutkaan, kun olen jonkinmoinen minimalisti luonteeltani - mutta toki utelias!

Jotenkin kait tuo minimalismi myös selittää, että viittauksesi edullisiin (mutta hyviin) viineihin (ilman perusteetonta yliarvostusta ja turhaa hienostelua) oli se joka sai huomioni kiinnittymään.

Minun tavoitteeni ei ole maksimoida elämysten määrää, vaan pikemminkin rajata ja löytää itselleni olennaisimmat. Tavallaan samoin kuin valokuvauksessa (ja muuallakin) olennaista on rajaus ja kyky pelkistää.

Samoin rajallisella valikoimalla ja resusseilla (mutta kuitenkin sisällöllisesti rikkaasti) selviäminen on minusta hienoa. Vähän myös kuin määrätty askeettisuus, joka kuitenkaan ei sulje pois asioita - vähän vaikea selittää.

Mutta enemmittä puheitta: Siellä se nyt odottaa sopivaa hetkeä. Ehkä jo tulevana viikonloppuna.