Te jotka kärsitte synnytyspelosta ja olette synnyttäneet ala

sektio ei hyvä vaihtoehto..leikkaushaava kuitenkin hankala..tapana olisi helppo ja kivuton eikä mulla kyllä mikään hinku oo synnyttää alakautta jos ei oo mulle kipuun mitään tehtävissä..saavat nyt luvan selvittää sen miksi mikään ei tehoo.. :ashamed: :heart:
ootte kyl symppiksiä ihmisiä... :heart: :saint:
Kiitos..

 

Itse en ole sanottavammin kärsinyt synnytyspelosta mutta synnytykseni ( 3 ) ovat olleet kivuliaita, käynnistys, oksentaminen yms. Ihmetyttää kun jotkut synnyttävät ilman kivunlievitystä. Mulla oli niin kovat tuskat että kuolema kävi mielessä. Kipukynnys on yksilöllinen mutta uskon että kaikille ei kerta kaikkiaan ole niin kovia kipuja kuin toisilla !! Enkä ihmettele yhtään jos sinulla on pelko kokemasi jälkeen kun et ole apua saanut kivunlievityksestä. Mulle oli epiduraalista ja parakervikaalipuudutuksesta todella iso apu, ilman niitä uskon että olisi taju lähtenyt. Nostan sulle hattua että uskallat vielä 3. kerran mennä synnyttämään; kannattaa kuitenkin rohkeasti vaatia selvitystä miksi kivunlievitys ei ole kohdallasi onnistunut, ja jos siltä tuntuu turvautua vaikka sektioon ?? Onhan siitä toipuminen pitkä ja kivulias eikä sekään ole riskitön mutta mielestäni parempi vaihtoehto kuin sietämättömät kivut ja pelko ? VOIMIA !

 

\

Itse en ole sanottavammin kärsinyt synnytyspelosta mutta synnytykseni ( 3 ) ovat olleet kivuliaita, käynnistys, oksentaminen yms. Ihmetyttää kun jotkut synnyttävät ilman kivunlievitystä. Mulla oli niin kovat tuskat että kuolema kävi mielessä. Kipukynnys on yksilöllinen mutta uskon että kaikille ei kerta kaikkiaan ole niin kovia kipuja kuin toisilla !! Enkä ihmettele yhtään jos sinulla on pelko kokemasi jälkeen kun et ole apua saanut kivunlievityksestä. Mulle oli epiduraalista ja parakervikaalipuudutuksesta todella iso apu, ilman niitä uskon että olisi taju lähtenyt. Nostan sulle hattua että uskallat vielä 3. kerran mennä synnyttämään; kannattaa kuitenkin rohkeasti vaatia selvitystä miksi kivunlievitys ei ole kohdallasi onnistunut, ja jos siltä tuntuu turvautua vaikka sektioon ?? Onhan siitä toipuminen pitkä ja kivulias eikä sekään ole riskitön mutta mielestäni parempi vaihtoehto kuin sietämättömät kivut ja pelko ? VOIMIA !

Tämä vastaus oli siis tarkoitettu Napalle !

 

\

Itse en ole sanottavammin kärsinyt synnytyspelosta mutta synnytykseni ( 3 ) ovat olleet kivuliaita, käynnistys, oksentaminen yms. Ihmetyttää kun jotkut synnyttävät ilman kivunlievitystä. Mulla oli niin kovat tuskat että kuolema kävi mielessä. Kipukynnys on yksilöllinen mutta uskon että kaikille ei kerta kaikkiaan ole niin kovia kipuja kuin toisilla !! Enkä ihmettele yhtään jos sinulla on pelko kokemasi jälkeen kun et ole apua saanut kivunlievityksestä. Mulle oli epiduraalista ja parakervikaalipuudutuksesta todella iso apu, ilman niitä uskon että olisi taju lähtenyt. Nostan sulle hattua että uskallat vielä 3. kerran mennä synnyttämään; kannattaa kuitenkin rohkeasti vaatia selvitystä miksi kivunlievitys ei ole kohdallasi onnistunut, ja jos siltä tuntuu turvautua vaikka sektioon ?? Onhan siitä toipuminen pitkä ja kivulias eikä sekään ole riskitön mutta mielestäni parempi vaihtoehto kuin sietämättömät kivut ja pelko ? VOIMIA !

siis ihan ku mun kirjottama!!

 

kiitos ihanat kanssa sisaret :saint: :heart: vaikka jutu aloittikin mam tai jotain otin tämän jutun myös itseni takiavähän niinkuin asiakseni...
kyllä iha oikeasti on tullut kaikkea mietittyä kun kahdessa synnytyksessä on ollut jo sellainen tunne ja ajatus et muut ei nyt huomaa mut minä kuolen tähän ei voi sanoa ulospäin mitään mutta kuulee jotenkin mitä toiset puhuu..hirveetä siis :ashamed:
siedän kipua kyllä pitkälle useiden leikkausten kautta kipukynnys on noussut huimasti ihan nuoruudesta joten luulin etten nyt ihan noin kipeä olisi synnytyksessä joka on ns.luonnollinen tapahtuma/tila.. no kaikkea ei näköjään tiedä.
sen muistan synnytykistäni että olin kivusta jäykkänä ja ainoa paikka mitä liikutin oli jalat kun koski ja liikutin niin ahkerasti että niistä paloi lakanaa vasten iho pois että kyllä niinkuin on se homma sattunu...seuraavana päivänä en sitten kärsinyt sukkia pitää enkä peittoa jaloilla..kätilöt siellä vauva osastolla ihmetteli et miten on äidin annettu hangata jalkansa verille synnytyksessä
olisikohan mulle jotain hyötyä rentoustus /synnytys cd-levyistä joissa suurinpiirtein irtaannutaan sen levyn ajaksi muusta maailmasta..? :/ tällaista pohdiskelen..

 

nappa Mä en vieläkään p.erkele (sorry) lakkaa uskomasta etteikö sun tapaukseesi ole ratkaisua tänä päivänä. Miten voi olla ettei kipulääkkeet tehoa. Siellä on joku surkea lääkkeiden antaja. Se ei osaa laittaa epiduraalia oikein tai sitten olet saanut liian pienen annoksen. Mulla kävi niin et epiduraali vei aluksi kivun vain toiselta puolelta. Soitin hoitajakelloa ja valitin, niin laittoivat lisää lääkettä ja kivut meni täysin. Sun on varmaan kauheeta miettiä tätä asiaa raskautesi ajan, mutta älä luovuta. Pyydä ne selvittämään, et miksi lääkkeet ei auta. On se hirveetä. Mutta toivottavasti tää sun synnytyksesi olisi lyhyempi ja pääsisit helpommalla. Ja täytyy kyllä sanoa, että ylpeä saat olla rohkeudestasi kun olet kaikesta huolimatta vastustanut pelkoasi ja ryhtynyt samaan touhuun jo monesti. :flower:

 

lopputulos ratkaisee..kai... no ekan jälkeen ajattelin et ekat synnytykset on aina vaikeempia ja jos en vain osannut asennoitua siihen oikein..näillä eväillä kakkosen tekoon..siellä kun tajusin et ei hel...tti täähän menee ihan samoin tuli sillai tunne ettei tän nyt näin pitäis kaikkien kirjojen ja teorioiden mukaan...tuli ihan hätä käteen.No näillä mielikuvilla nyt sitten koko kolmosen yrityksen ajan sitten olin et ei v taas synnyttämään kaikki muu kyllä menee mut se synnyttäminen. Pakko oli miehelle sanoa et mä pelkään ihan tosissani ja sikana sitä synnytystä... :ashamed: sanoi et katellaan nythän kaikki on toisin ja minä olen siellä eihän sitä tiedä miten se nyt menee.ihana mies. :heart:
mut ei se helpottanu kuin 1/10000000000000000 joten sanojen helinänä pidin.Onhan nyt eri mies kuin kehden edellisen aikana :ashamed: joten voi tietysti siinäkin olla eroa jo..eri tarpeista on ainakin tuo muksu nyt tehty ja sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä synnytyksen kanssa mutta jostain sitä on revittävä tuota helpotusta mielen tuskaan ja pelkoonsa :\|
ensi maanantaina menen neuvolaan ja siellä aukaisen suuni asian johdosta hävettää se sanoa kolmatta odottavana mut itseni takia se on tehtävä..
aurinkoista päivää kaikille :xmas: :wave:

 

Nappa: Ihan sama tilanne mullakin synnytyksessä. Kipu tuntui kans nimenomaan alaselässä, ja tuntui niin kovasti että en pystynyt puhumaan synnytyksessä. Epiduraalia laitettiin 20 minuuttia ja se ei sitten loppujen lopuksi edes auttanut minullakaan mitään. Ja just tuo avautumisvaihe oli kamalaa.
Pelottavinta minusta oli se että kipu vei hallinnan, ei pystynyt itse vaikuttamaan asioihin. Terve suloinen vauva on maailmassa ja yritän pikkuhiljaa psyykata itseäni ajattelemaan uutta raskautta.

 

niin juuri se ettei mikään auta ei pysty kommunikoimaan hallintaa ei ole minkäänlaista ja kaikki on kaaosta.
Siitä piti sanoamani et Kysin parhaat anestesialääkärit oli minulla ,ne oikein tuli kattomaan mua porukalla kun kätilö niille soitti et oisko vielä jotain kun äiti vaan on todella kipeenä...levittelivät käsiään ja sanoivat vaan et voi kun me ei voida tehdä enmpää ,kipupumppukin meni yli lyönnillä norm.on kuulemma 8 yksikköä per tunti niin mulla meni 14 yksikköö eikä mitään tehoja tarkistivat laittamiset ja oikeassa kolossa olivat ja oikein..spinaalit parakervikaalit,kaikki suoneen työnnettävät siis ihan kaikki mitä voidaan vaan ihmiselle synnytyskipuun tarjota oli minulla ja kun vartin välein kaikki on tuupattu menemään eikä yksikään ruvennut vaikuttamaan..hmnn... :ashamed: :snotty:
Kyllä siinä kuoleman pelko tuntuu jo ihan aiheelliselle kun on niin kivun vallassa ettei pysty edes kivulta omia jäseniään liikuttamaan.. :ashamed: :heart:

 

Nappa: Mitäs jos kuitenkin pohtisit tuota sektioo. Ihan totta. Tuo kuulostaa kyllä jo niin hirveelle. Mun kaverille tehtiin sektio ja se oli 10min. kun se lapsi oli maailmassa. Ja tuleehan se haava sinne alapäähänkin. Sit sun ei tarvitsisi pelätä synnytystä koko raskauden ajan. Mä suosittelen sulle sektioo, vaikka en siitä mitään tiedäkään.

 

oon kuule ihan vakavasti sitä muutamana aamuyönä miettiny kanssa kun ei oo uni tullu..siis sektioo..mut jotenkin kitenkin sitä vieroksun.. juuri sen leikkaamisen takii..itsellä kun ei oo synnytyksessä repeemiä tullu ja istumaan olen pystynyt ihan normaalisti jo seuraavana päivänä..joten sieltä ei nämä pelot johdu :ashamed:
kylläpäs tää nyt on hankalaa...
miten ne pelkopoli hommat menee?onko jollain tietoo?

 

\

itsellä kun ei oo synnytyksessä repeemiä tullu ja istumaan olen pystynyt ihan normaalisti jo seuraavana päivänä..

Ihan hyvältä tuo kuulostaa enkä missään nimessä sektiosta hakisi apua! Kumma kun sitä heti ollaan "tyrkyttämässä" :/ . Ei sekään nyt ihan koko totuus ole, että 10min ja lapsi on siinä!
Mutta, eiköhän näistä puhuta siellä pelkopolilla.

 

\

\

itsellä kun ei oo synnytyksessä repeemiä tullu ja istumaan olen pystynyt ihan normaalisti jo seuraavana päivänä..

Ihan hyvältä tuo kuulostaa enkä missään nimessä sektiosta hakisi apua! Kumma kun sitä heti ollaan "tyrkyttämässä" :/ . Ei sekään nyt ihan koko totuus ole, että 10min ja lapsi on siinä!
Mutta, eiköhän näistä puhuta siellä pelkopolilla.

Keksi itse parempi vaihtoehto. Eikä sitä sektioo nyt heti oltu tyrkyttämässä. On myös hetkiä, jolloin sektio on ihan aiheellista tehdä. Jos toisella kauheet tuskat ja mikään lääke ei tehoa ja pelottaa, niin eiköhän tässä ole aihetta kerrakseen.

 

\

\

\

itsellä kun ei oo synnytyksessä repeemiä tullu ja istumaan olen pystynyt ihan normaalisti jo seuraavana päivänä..

Ihan hyvältä tuo kuulostaa enkä missään nimessä sektiosta hakisi apua! Kumma kun sitä heti ollaan "tyrkyttämässä" :/ . Ei sekään nyt ihan koko totuus ole, että 10min ja lapsi on siinä!
Mutta, eiköhän näistä puhuta siellä pelkopolilla.

Keksi itse parempi vaihtoehto. Eikä sitä sektioo nyt heti oltu tyrkyttämässä. On myös hetkiä, jolloin sektio on ihan aiheellista tehdä. Jos toisella kauheet tuskat ja mikään lääke ei tehoa ja pelottaa, niin eiköhän tässä ole aihetta kerrakseen.

No just. Keksi vaihtoehto sektiolle tai ole hiljaa?

Mun mielipide, yhden sektion ja yhden vaikean erittäin kivuliaan alatiesynnytyksen kokeneena, on edelleen, että sektio ei ole tässä tapauksessa oikea ratkaisu.

Mun mielestä toipuminen on yksi aika tärkeä pointti tässä keskustelussa. Hyvinhän nappa oli toipunut aikaisemmistakin synnytyksistä ja kyllä se kannattaa muistaa! Eihän se takaa vielä yhtään mitään, niin kuin ei mikään takaa, mutta ihan hyvää ennustaa. Kukin tekee itse tietysti ratkaisunsa, mutta mun mielipide on, että nopeaa toipumista (hyvää ennustetta, että on nopea toipuminen) vaikkakin sitten kivuliaan synnytyksen jälkeen ei pidä vaihtaa kivuttomaan leikkaukseen ja hitaampaan toipumiseen (vaikka olisi miten nopea se on kuitenkin hitaampi ja ei ole muutenkaan pelkkä "miltä itsestä tuntuu" juttu). Siis en minä ainakaan vaihtaisi. Ja kun tässä nyt on nimenomaan on kyse tästä ns. valinnasta. Ei nyt sotketa tähän "joskus on vaan pakko tehdä sektio" juttuja.

Ensin nyt sinne pelkopolille ihan avoimin mielin ja sitä rataa.

Mitään suoraa vaihtoehtoja ja suoria ratkaisuja täältä ei nyt ole luvassa, ihan mielipiteitä ja ajattelun aiheita vaan. Ja jos nappa on sitä mieltä, sektiosta vähän tietoa kerättyään (muuta kuin 10min ja lapsi on siinä), että siihen on aihetta kerrakseen niin siitä vaan. Kyllä sitten se on varmaan paras ratkaisu!

 

mikään ei ole yksiselitteistä...
kun edes saisi kipuun helpoitusta niin kyllähän se 18h menee taas.. :ashamed: mutta se kivun tuskan suuruus kun sitä ei edes ymmärrä eikä voi kuvailla niin suunnatonta se on mulla kahdessa edellisessä ollu juuri siitä 5-10cm on se pahin ja kivuliain ja kaikki vaan vierellä levittelee käsiä ja koittaa edes läheisyydellään auttaa kun eivät muuhun ole pystyneet :\|
niin pelkopolikäynti tästä tulee sen tiedän mut jos sieltä kautta saisin kipuun jotain mikä tehoaisi...
Ei tarvii minun takii ruveta tappelee siskot :heart: :headwall:
Ihana kuitenkin kun sen verran välitätte.. :heart: :saint:
minä en loukkaannu siitä mitä kukin ehdottaa otan kaiken vastaan omanihan on asiani mitä niistä sitten käytän
kivuliaitten synnytysten kivunlievys konsteja otan vastaan jos jotain muita löytyy kuin nää tavan coktail-mömmöt.. :wave:

 

Itselläni oli tosi paha synnytyspelko, luin mm. täältä mitä kaikkea voi tapahtua ja olin varautunut kaikkeen mahdolliseen pahoista repeämistä monen tunnin tuskiin.. Nyt kun esikon syntymästä on kohta kaks kuukautta, muistelen lämmöllä koko tapahtumaa. Synnytys oli ensikertalaiselle nopea (tyttö oli syntynyt 7 tunnin päästä kun mentiin sairaalaan) ja ilokaasun ja spinaalin ansiosta pahoja kipuja oli vain n. puoli tuntia ennen ponnistusvaihetta. Repeämiä ei tullut ollenkaan ja kätilö kehui että ihan kun oisin synnyttänyt ennenkin.
Kaikki on yksilöllistä, mutta nyt tiedät että synnytys voi myös olla "helppo" ja ikimuistoinen kokemus. Tsemppiä kaikille koitokseen valmistautuville, muistakaa että koskaan ette oo yksin pelkojenne kanssa!

 

kyllä tiedän et nopeita ja helppoja synnytyksiä on ihan lähipiirissäkin on sellainen ihminen..
Mut lähinnä sitä et kun on jo kaksi 18h synnytystä takana niin onko kellään vaihtunut sitten kolmas ihan toiseen maiilmaan kuin edelliset?
sitä vaan pohdin kuika todennäköistä on taas joutua kärsimään samat tuskat kuin edellisissä.. :ashamed: :heart:

 

Nappa: Synnytysasentoa kannatta miettiä. Itse en voinut ajatellakaan selällään oloa kun selkään sattui. On myös vyöhyketerapeutteja jotka voivat tulla mukaan synnytykseen, itse olen sitä miettinyt kivun helpottamiseen

 

niin vyöhyketerapialla on hoidettu mun jalkojen kuntoutusta kun ne on leikattu..tykkäsin kyllä ja apua oli.. =)
Asentoon en ole kummassakaan voinut vaikuttaa kun jalkojen hallinta kaikista mömmöistä meni sekä piuhoja oli suunnattoman paljon jalkoväli täynnä ja selkä ja kädet..puoliistuvassa synnytin..ei se ponnistusvauhe minun ongelma ole vaan juuri se 5-10cm aukeeminen.. :ashamed: :heart:
Kuopiossa kun joudun synnyttämään niin varmaksi ei voi sanoa onko vyöhyketerapeutteja saatavilla kätilöistä(tutkin kuitenkin tilanteen..) tai ulkopuolisista..
kyllä tämä on aika iso juttu joka vaivaa ja varjostaa omalla tavallaan tätä raskautta..

 

\

Asentoon en ole kummassakaan voinut vaikuttaa kun jalkojen hallinta kaikista mömmöistä meni sekä piuhoja oli suunnattoman paljon jalkoväli täynnä ja selkä ja kädet..

Mömmöistä taisi siis olla lähinnä haittaa. Jos lähtisit nyt sillä asenteella, että et edes yritä mitään "mömmöjä"? Voisi liikkumisestakin tulla jotain ja ehkä saisit siitä apua?

 

muuten kiva idea mutta kipu vei jalkojen konrolloimisen myös ennen mömmöjä...ei voi liikkumiseksi sanoa kun harkitsee et jalka nosta nyt ja laske seuraavaksi..toinen jne. ne jalat oli kuin puupökkelöt kun kipu niihin iski...muutnkin olen tunnoton polvista joten luottamus noihin jalkoihin ei kovin suuri siksi..
liikkumisesta myös tappelin kätilön kaa ekassa synnytyksessä kun kiven kovaan sano et heijaa ja liiku ym.sanoin vain et tekishän sitä joatin kun pystyis.. :kieh:
Huh huh,tää onkin tosi vaikee laji tää synnyttäminen.. :ashamed: \|O

 

Pakko myöntää että kun silloin ennen synnytystä mietin ni kyllä pelotti.
Kun vedet sitte kotona meni ja tuli lähtö sairaalaan niin en edes miettiny pelkoja(edes synnytyspöydällä) kun pottoja tuli.Kärvistelin siinä aikani mutta hyvät kätilöt ja hyvä kivunlievitys mulla oli.Ponnistusvaihessa en kipuja miettiny, ponnistin vaan minkä kerkesi ja jaksoin 2h valvotun vuorokauden jälkeen.. =)

 

Pelkäsin tosissaan alatiesynnytystä, lähinnä vauvan vammautumista kun tunsin elimistöni liian ahtaaksi. Toki pelkäsin myös repeämisiä, vaikkei niistä oikein mitään todellista kuvaa saanutkaan valmennuksessa eikä mistään.

Olisin halunnut sektion, ja lääkäri kliinisessä tutkimuksessa totesi lantion ahtaaksi. Rtg-kuvien perusteella pakotti kuitenkin synnyttämään alateitse. Vauvalle ei käynyt ihme kyllä kuinkaan, mutta itse sain pysyvät, pahat vammat elimistöön.

En missään nimessä voi kannustaa alatiesynnytykseen jos oma tuntemus omasta kehosta on sellainen, ettei alatiesynnytys tunnu oikealta ja hyvältä vaihtoehdolta. Ja varsinkaan, jos on pienintäkään epäilystä lantion ahtaudesta.

Synnytys oli paljon pahempaa kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan. Soisin mielelläni minut siihen pakottaneen lääkärin tuntemaan saman kivun ja elämään samojen vammojen kanssa, niin voisi ehkä hänkin ajatella seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa eri lailla. Pahinta on, että lääkärit saavat tehdä virheitä ilman mitään vastuuta, eivätkä ikinä muuta tapojaan.

 

Nappa! Olin lukevinani sinun kärsivän alaselän kivuista synnytyksessä. Suosittelen lämpimästi aquarakkuloita. Niiden laittaminen sattuu ihan järjettömän paljon, mutta ne auttavat nimenomaan alaselkäkipuihin!

Sitä kipua, jonka tuntee kun niitä laitetaan, ei voi sanoin kuvailla. Minulle ne pistettiin kolmesti, ja joka kerta sattui hirveästi. Mutta ne auttoivat ihan älyttömän hyvin!!!

 

Tuota noin,kirjoitin myös että olen koekillut kaikkea.....
Siis olen molemmissa synnytyksissä kahteen ja toisessa jopa kolmeen kertaan Aqua-rakkulat selkään ja juu koskivat niin per....sti mut auttoivat vain ihon kosketus arkuuteen....
Kampaa olen puristanut kuin heikkopäinen käsissäni eikä mitkään akupisteetkään auttaneet...hmnn..ilkee tilanne mulla ei voi muuta sanoa!! :'( :heart: