Te joita muut (varsinkin miehet) pitävät erityisen kauniina, kuinka pärjäätte?

Itse saan jatkuvasti huomiota vanhoilta miehiltä kulkiessani kaupugilla, kävellessä kotiin, töissä.
Saan seksuaalista vihjailua yms flirttailua. Tämä ärsyttää.
Kuinka muut jotka kokevat tälläistä pärjäävät? Minua ottaa tämä todella paljon päästä. Joskus tekisi mieli vetää pussi päähän. Jatkuva huomio ärsyttää.

 

Saan siis huomiota myös nuoremmiltakin/omaikäisiltä. mutta erityisesti tämä vanhojen ukkojen huomio ottaa päästä. Välillä myös huomio mikä tahansa kun ei saa rauhassa kulkea.

Parasta tässä on se, että olen hyvä kroppainen mutta rintani eivät ikinä näy. Pukeudun todella asiallisesti. En lyhyisiin hameisiin saati tissipaitoihin. tyylini on todella simppeli. Farkut ja t-paita..
en ymmärrä...

 

Missä kaupungissa asut? :O Taidan olla sitten aika helkkarin ruma, kun en kyllä ole edes nähnyt tuollaista tapahtuvan. Siis jatkuvasti.

 

Ihan hyvin olen pärjännyt. Mikäs sitä on ollut paistatella huomiossa. Nyt vanhenemisen myötä ei vihellyksiä ja muita huuteluja enää ole kuulunut. Välillä kaipaan niitä aikoja, kun käänsin kaikkien miesten päät. Mutta aikansa kutakin. Kyllä sinullakin tämä aika koittaa.

 

Onko sinulla lapiota?

 

Missä kaupungissa asut? :O Taidan olla sitten aika helkkarin ruma, kun en kyllä ole edes nähnyt tuollaista tapahtuvan. Siis jatkuvasti.

fiuli, olen asunut Vaasassa, Lahdessa ja Porissa. Kaikissa jouduin kohtaamaan saman ongelman. Oma mies on kans välillä todella herpaantunu... parasta on se, että ite en koe edes olevani erityisen kaunis. ihan sievä mutta tällästä huomiota en ymmärrä.

 

Sama juttu. Bussipysäkillä tullaan ehdottelemaan ja kommentoidaan ulkonäköä. Mut siihen tottuu, eikä siihen enää kiinnitä huomiota kun sitä on tapahtunut jo yli 10 vuotta.

 

Minulla hieman sama tilanne kuin sinulla tosin tämä ei onneksi ole joka päiväistä tai jatkuvaa (en ainakaan itse ole huomannut) mutta usein kyllä minulle hymyillään, isketään silmää, tervehditään, katsotaan pitkään ja tämä saa oloni vaivaantuneeksi ja tuntuu että pian päästävä pois tilanteesta. Itsekin pukeudun asiallisesti joten mikään tyrkky en ole. Miestäni tämä tosin tuntuu joskus vaivaavan ja jos olemme yhdessä viettämässä iltaa on monet kerras sanonut miten hänellä tekisi mieli käydä lyömässä noita kyylääjiä ja tämä taas itseä ärsyttää suunnattomasti. Mies ottaa asian liian henkilökohtaisesti. Minua ei juuri minnekään päästä tyttöporukalla mustasukkaisuuden tähden.

 

Ja en laittais tällästä ketjua jos kyse ois kerrasta viikossa. Kohtaan tällästä joka päivä töihin mennessä, töissä ja kaupungilla.
tottakai on kiva, että joku pitää kauniina mutta rajansa kaikella. Joku varmaan pitää mua ihan idioottina toivon että täälä ois joku jolla on/on ollut samanlaista

 

Ihan hyvin olen pärjännyt. Mikäs sitä on ollut paistatella huomiossa. Nyt vanhenemisen myötä ei vihellyksiä ja muita huuteluja enää ole kuulunut. Välillä kaipaan niitä aikoja, kun käänsin kaikkien miesten päät. Mutta aikansa kutakin. Kyllä sinullakin tämä aika koittaa.

Juuri näin. Ja kyllä sitä huomioo vielä välillä heruu kun vähän jaksaa panostaa. Nykyään sitä vaan ei enää hinkua - mäkin uskottelin nuorena ap:n tapaan että kuljen ihan "ei-provosoivissa" vaateissa... mutta todellisuus oli toista, en vaan kunnolla ees itselleni kehdannut sanoa niin.

Naatiskele, ei se ikuisuutta jatku loppuviimein. Jollet siis itse sparraa asiaa. Ja jos niin häiritsee niin jätä ittes laittamatta ja meikkaamatta ja hommaa suht värittömiä vaatteita. Niillä hukkuu hyvin massaan ja pääsee piiloon

 

fiuli, olen asunut Vaasassa, Lahdessa ja Porissa. Kaikissa jouduin kohtaamaan saman ongelman. Oma mies on kans välillä todella herpaantunu... parasta on se, että ite en koe edes olevani erityisen kaunis. ihan sievä mutta tällästä huomiota en ymmärrä.

tiedän tunteen...
se on ärsyttävää....

nyt, 28-vuotiaana olen alkanut tehdä niin että tarkoituksella lähden kauppaan esim oloasuhousuissa ja löysässä paidassa, ilman arkimeikkiä

ja todella ihanaa kun muut ei tuijota

en siis ennenkään tälläytynyt kauppaan tms vaan meikkasin joka aamu arkimeikin, ja aina oli siistit perusvaatteet päällä, ei mitään tyrkkyä... hermostuin siihen kyttäämiseen ja lepertelyyn

 

Minulla hieman sama tilanne kuin sinulla tosin tämä ei onneksi ole joka päiväistä tai jatkuvaa (en ainakaan itse ole huomannut) mutta usein kyllä minulle hymyillään, isketään silmää, tervehditään, katsotaan pitkään ja tämä saa oloni vaivaantuneeksi ja tuntuu että pian päästävä pois tilanteesta. Itsekin pukeudun asiallisesti joten mikään tyrkky en ole. Miestäni tämä tosin tuntuu joskus vaivaavan ja jos olemme yhdessä viettämässä iltaa on monet kerras sanonut miten hänellä tekisi mieli käydä lyömässä noita kyylääjiä ja tämä taas itseä ärsyttää suunnattomasti. Mies ottaa asian liian henkilökohtaisesti. Minua ei juuri minnekään päästä tyttöporukalla mustasukkaisuuden tähden.

Kiitos postauksestas juuri samalta kuullostaa sun tilanne. Itsekin koen nää tilanteet vaivalloisina. Haluan vaan katsoa alaspäin. Mies myös herpaantuu joskus. Viime viikolla olimme reissussa ja huoltoasemalla oli pöydässä miehiä jotka sitten ihmettelivät ääneen "huh mikä nainen". Hävetti ja tuntu kurjalta kun oma mies oli vieressä. mieheni sitte tokas "Aina sun kans on näitä tilanteita". Monet kerrat on meinannut joutua tappeluun "mun" takia....

 

KUULE MIET. Mulla on aina farkut ja t-paita päällä, opiskelijana ei oo rahaa panostaa vaatteisiin. Mä pukeudun todella tylsästi. En käytä ikinä hameita, koska inhoan niitä. tissejä en esittele koska ahdistun jos joku tuijottaa. että mun tilanteessa ei ole mitään "Itselle uskottelua" mun oma mies joskus sanoo "Laittaisit jonku kivan avonaisemman mekon ku sul on nii kauniit rinnat" En tahdo.
Mulla on kauniit rinnat mutten halua että niitä tuijotetaan.

 

[QUOTE="jep";24131888]tiedän tunteen...
se on ärsyttävää....

nyt, 28-vuotiaana olen alkanut tehdä niin että tarkoituksella lähden kauppaan esim oloasuhousuissa ja löysässä paidassa, ilman arkimeikkiä

ja todella ihanaa kun muut ei tuijota

en siis ennenkään tälläytynyt kauppaan tms vaan meikkasin joka aamu arkimeikin, ja aina oli siistit perusvaatteet päällä, ei mitään tyrkkyä... hermostuin siihen kyttäämiseen ja lepertelyyn[/QUOTE]

Samaan olen minä "ratkennut". Lähden kauppaan ilman meikkiä ja miehen paidassa ja on ihanaa kun ei tuijoteta. Saa tehdä ostokset rauhassa. Noloa on vaan se, että jos joku tuttu tulee vastaan, aika kamalalta näytän meinaa siinä isossa t-paidassa ja tukka takussa

 

Kiitos postauksestas juuri samalta kuullostaa sun tilanne. Itsekin koen nää tilanteet vaivalloisina. Haluan vaan katsoa alaspäin. Mies myös herpaantuu joskus. Viime viikolla olimme reissussa ja huoltoasemalla oli pöydässä miehiä jotka sitten ihmettelivät ääneen "huh mikä nainen". Hävetti ja tuntu kurjalta kun oma mies oli vieressä. mieheni sitte tokas "Aina sun kans on näitä tilanteita". Monet kerrat on meinannut joutua tappeluun "mun" takia....

Juuri näin! Tuo on todella tympeää ettei oma mies ymmärrä miten itse ei voi asialle mitään. Eihän se nyt sinun vikasi ole että olet katseen kääntäjä.
Itse en tosin meikkaa edes, joten kai sitä pussia pitää seuraavaksi kokeilla tai koko vartalo jätesäkkiä

 

Juuri näin! Tuo on todella tympeää ettei oma mies ymmärrä miten itse ei voi asialle mitään. Eihän se nyt sinun vikasi ole että olet katseen kääntäjä.
Itse en tosin meikkaa edes, joten kai sitä pussia pitää seuraavaksi kokeilla tai koko vartalo jätesäkkiä

Joo, jätessäkkiä vois harkita. Pelotti ottaa tää aihe esille koska ajattelin että heti leimataan ylimieliseks. Oon kyllä niin jalat maassa tyyppi että.. mun on tosi vaikee ottaa kehuja vastaan. Menen ihan sanattomaks jos mua kehutaan. Oman miehen mielestä olen tosi kaunis ja tiedän itse että olen sievä kun viitsin vähän meikata ja laittaa. mutta tätä huomiota mä en vaan ymmärrä ja tuntuu nii ylimieliseltä purkaa tätä "ongelmaa"... mutta tää tuntuu kurjalta, ihan tosi.

 

Koitapa fiuli hylätä tuo farkut ja t-paita lookki ja vaida tyylisi klassiemmaksi ja tyylikkäämmäksi. Tällä tavoin saat tyyliä ja arvokkuutta ja saat vähemmän tuollaisia halpamaisia huh mikä nainen -kommentteja. Sen sijaan sinua huomioidaan positiivisesti: hymyillään (ei irstaasti), ollaan kohteliaita, avataan ovia jne. Tällaiset kohteliaisuudet täytyy tietysti osata ottaa vastaan. Harvemmin todella tyylikkäitä ja selvästi arvonsa tuntevia naisia alistetaan tuollaisilla ikäväksi koetuilla kommenteilla.

Kerrot ettet ole erityisen kaunis, siispä kyse on jostain muusta jota kehosi viestii. Ota arvokkaampi asenne ja sen myötä opit myös arvostamaan sinuun kohdistuvaa positiivista huomiota. Ja se huomio ei lopu rupsahtamiseen, jos kannat itsesi kauniisti vanhempanakin.

 

Tiedän tunteen.. Minulla on vielä niin, että näytän kuulemma ikäistäni reilusti nuoremmalta (olen yli 30v) ja olen johtavassa asemassa töissä(jonka eteen olen opiskellut paljon).. Tähän työhön on pukeuduttava kunnolla. Tuntuu, ettei minua oleta vakavasti, aina saan todistella pätevyyttäni ja osaamistani.. Raivostuttavaa!

 

Mulle kans tulee lähes päivittäin jotain ehdotuksia, yleensä ne jaksaa kuitata huumorilla. Tosin pitää tietää kelle voi sanoo mitäkin, joku nörtti saattaa ihan harmittomasta heitosta innostua. Semmosesta voi olla oikeesti vaikee päästä eroon ku semmonen saa päähän että sil olis jotain saumaa...

Mä yritän nähdä sen positiivisesti, että saa miehiltä huomiota. Ehkä se johtuu siitä, että joskus yläasteaikana tunsin itteni aika rumaksi (vaikken ees ollu). Sitten on hirveesti tehny töitä kropan eteen, joten kun joskus ei kauheesti huomioo saanu, niin sitten kun sitä saa, on se ihanaa.

Tietty tommoset vanhat ellottavat miehet, spuget sun muut inhottaa. Ja en haluis olla rasisti, mutta kieltämättä tietyissä ulkomaalaispiireissä tommonen epämiellyttävä tuijottelu + lähentely on tosi yleistä. Sitten kun vielä tietää, että tossa porukassa raiskaus sun muu ei tunnu missään, niin tulee kyllä todella epämiellyttävä ja jopa pelokas olo.

En koskaan esim. lähde vähääkään kännissä yksin mihinkään. Enkä myöskään kulje ulkona yksin iltasella enää...

 

Kiitos postauksestas juuri samalta kuullostaa sun tilanne. Itsekin koen nää tilanteet vaivalloisina. Haluan vaan katsoa alaspäin. Mies myös herpaantuu joskus. Viime viikolla olimme reissussa ja huoltoasemalla oli pöydässä miehiä jotka sitten ihmettelivät ääneen "huh mikä nainen". Hävetti ja tuntu kurjalta kun oma mies oli vieressä. mieheni sitte tokas "Aina sun kans on näitä tilanteita". Monet kerrat on meinannut joutua tappeluun "mun" takia....

Nauttikaa ihailusta, ei siinä ole mitään pahaa. Mieskin voisi nauttia siitä millaisen kaunottaren on saanut omakseen, varsinkin kun sinussa on muutakin kuin pelkkä kuori

Miksi mies on meinannut joutua tappeluun, ovatko miehet yrittäneet käydä sinuun käsiksi?

 

Et pysty muuttamaan muiden käytöstä, joten muuta omaa asennettasi. Mä olen oppinut ignoraamaan huomionosoitukset tai lähestyminen on niin tunkeilevaa, ettei sitä pysty ignoraamaan niin ilmoittanut kohteliaasti mutta tiukasti, että ei kiinnosta. Mitään kyylääjiä en edes huomaa, katsokoot.
Miehelläni on terve itsetunto ja kokee minulle osoitetun positiivisen huomion pelkästään imartelevana myös itselleen (tulipa yksi mies kerran ihan vilpittömästi onnittelemaan miestäni hyvästä saaliista ulkomailla tietysti...). Meillä on luottamus kohdallaan, mun mielestä on kamalaa, että teidän miehet ei luota siihen, että ette petä, vaikka tilauuksia tulisi kuinka!

(Mä en myöskään ole mielestäni mitenkään erityisen ihana, mutta ihan nätti ja hyväkroppainen. Mä kyllä käytän myös mekkoja ja hameita ja muuta naisellista, mutten koskaan hutsahtavia vaatteita.)

 

Itse olen ihan ok näköinen ja nuorempana miesten kommentoinnit ahdisti mutta ei enää. Nykyään yli kolmekymppisenä olen vaan tyytyväinen kun saan päät kääntymään. Kai se on itsetunnosta kiinni miten miesten huomioon suhtautuu?

 

[QUOTE="jep";24131888]tiedän tunteen...
se on ärsyttävää....

nyt, 28-vuotiaana olen alkanut tehdä niin että tarkoituksella lähden kauppaan esim oloasuhousuissa ja löysässä paidassa, ilman arkimeikkiä

ja todella ihanaa kun muut ei tuijota

en siis ennenkään tälläytynyt kauppaan tms vaan meikkasin joka aamu arkimeikin, ja aina oli siistit perusvaatteet päällä, ei mitään tyrkkyä... hermostuin siihen kyttäämiseen ja lepertelyyn[/QUOTE]

Mullapa se että en meikkaa ei auta. Omaan luonnostani vahvat piirteet... ihan yhtälailla tulee katseita oli meikkiä tai ei.

 

Ei vaan kannata yhtään antaa "siimaa" noille häiriköille, ne vaan innostuu, etenkin esim. somalit

 

Pitää vielä lisätä omaan viestiini jatkeeksi, että ihailut ja katsomiset ja sanomiset ei nykyään oikeastaan hetkauta mitenkään, miestä kyllä naurattaa, kun usein joku tulee sanomaan, että onpa sulla kaunis nainen, tai muuta vastaavaa.. Mies ottaa sanomiset onneksi hyvällä, ja toteaa, että niin onkin Eräässä vesipuistossa juuri yksi valvoja "poika" flirttaili ja katseli minua, siitä olen kyllä tyytyväinen, bikinit päällä ja kolme lasta synnyttäneenä Mutta työelämässä ottaa välillä päähän, kun ei oteta vakavasti.