te joilla samaa sukupuolta olevat lapset tunnetteko kateutta niitä kohtaan

Muistan kun sain kuulla odottavani tyttöä pojan jälkeen. Oli kaunis ja lämmin kesäpäivä. Sairaalan pihalla leijailin pilvissä onnesta. Olin toivonut tyttöä, vaikka "poikaolo" olikin. Ajelin bussilla kaupunkiin ja ostin pienet vaaleanpunaiset housut.

 

Mäkin muistan kun esikoisen jälkeen odotin kaksosia.Mä NIIN toivoin että tulisi tyttö ja poika.
Kamalaa sanoa mutta olisin ollut pettynyt ainakin sillä syntymähetkellä jos olisi kaksi poikaa syntynyt.
Sain tytön ja pojan. :heart:

En varmasti kateellinen muille olisi ollut vaan pettynyt siihen etten olisi saanut sitä tyttölasta.

Jälkeenpäin ei ole ollut väliä tytöillä ja pojilla, ihania omilla jutuillaan ovat.
Mut sanon että se syntymähetki oli se hetki kun olisin tuntenut pettymystä.

 

Meillä oli kaks poikaa kun saimme ylläri tytön.
Ja ku lapsi synty niin kätilö hehkutti ihan hullunlailla,et tyttö synty eikö ookki ihanaa!!!! Mä vaan lysähin sängylle rajun ja nopeen synnytyksen jälkeen ja muistan aina mitä sanoin sille kätilölle
-Aivan sama kumpi se on kuhan nyt vaan synty.
Ruopes sitä kätilöä naurattaan,et tais olla aivan sama kumpi sieltä tuli. No tämän jälkeen olemme saaneet kolme poikaa. Ja minulle on ollu todellakin aina ihan sama kumpi sukupuoli on tullut.

 

En tunne kateutta, en katkeruutta, en vähäpätöisyyttä enkä tunne olevani millään tavalla vajaa. Meillä on kaksi rakasta lasta jotka sattuvat olemaan tyttöjä Kolmatta toivoisimme eikä lapsen sukupuolella ole tälläkään kertaa merkitystä. Olen onnellinen näistä lahjoista jotka meille on annettu :heart:

 

Olin yläasteikäinen kun kauan odotettu pikkusisarukseni kuoli vauvana.

Ehkäpä jotenkin kouluttanut siihen tämä elämä, että olla mahdottoman onnellinen siitä mitä saa. Ainakin silloin kun siihen aihetta on. Jokainen elävänä syntynyt vauva ja terveenä pysyvä lapsi on sellainen aihe, todellakin.

Lapsellisia osaa jotkut olla. Leikillään noita juttuja voi toki pyöritellä mutta tosissaan...en ymmärrä. Tai varmaankin niin päin, että nämä kaikesta pienestä valittavat eivät ole ikinä joutuneet nöyrtymään isompien juttujen edessä?

t. kohta kolmen tytön onnellinen äiti

 

En ole kateellinen, mulla on kaksi ihanaa poikaa, joita en ikinä vaihtaisi pois. Lapsiluku on täynnä ja olen tosi tyytyväinen, että lapset ovat samaa sukupuolta ja heillä on paljon yhteisiä juttuja.

 

Onnellinen olen molemmista lapsistani, jotka olen saanut, meillä siis tyttö ja poika. Varmasti olisin ihan yhtä onnellinen, olisivat he molemmat tyttöjä tai molemmat poikia. Nyt kun odotan kolmatta, olen kyllä NIIN monen kuullut sanovan, että ihan samahan se teille on, että kumpi tulee, kun molemmat on jo. Mun mielestä se olisi joka tapauksessakin ihan sama

 

Minulla on kolme poikaa. Joskus tunnen pettymystä siitä, että minulla ei ole tyttöä. Pelkään, että menetän pojat ulottuviltani helpommin kuin týtöt. Kuvittelen, että tyttö olisi minulle ollut kaveri aikuisiällä. Eihän sitä tiedä, mutta joskus ajattelen näin.

Toisaalta joskus mietin, pääsenkö vähemmällä, kun minulla on poikia. Joutuisinko jotenkin avautumaan enemmän tai antamaan itsestäni erilailla tyttöä kasvattaessa.

 

Musta jotenkin tuntuu että ne äidit keillä on pelkkiä poikia kaipaavat tyttöä enempi kuin ne äidit poikaa keillä on vain tyttöjä. Olipas hankalasti sanottu, mut siis harvemmin kuulee tyttöjen äitien haikailevan poikaa kun taas hyvinkin moni poikien äiti sanoo kaipaavansa tyttöä.
Itsellä viisi poikaa joista olen ikionnellinen, eikä todellakaan olla tehty viittä lasta siksi että oltas yritetty tyttöä (kolmannen pojan jälkeen oon ollu varma siitä että meille ei tyttöä tule), mutta voin myöntää että itsekin sitä tyttöä oon aikanaan kaipaillut. Varsinkin kolmannen pojan jälkeen piti minun käsitellä tytön kaipuuta sisimmässäni, mutta asian käsiteltyäni ei sellaista kaipausta ole enää tullut.

 

Musta jotenkin tuntuu että ne äidit keillä on pelkkiä poikia kaipaavat tyttöä enempi kuin ne äidit poikaa keillä on vain tyttöjä. Olipas hankalasti sanottu, mut siis harvemmin kuulee tyttöjen äitien haikailevan poikaa kun taas hyvinkin moni poikien äiti sanoo kaipaavansa tyttöä.
Itsellä viisi poikaa joista olen ikionnellinen, eikä todellakaan olla tehty viittä lasta siksi että oltas yritetty tyttöä (kolmannen pojan jälkeen oon ollu varma siitä että meille ei tyttöä tule), mutta voin myöntää että itsekin sitä tyttöä oon aikanaan kaipaillut. Varsinkin kolmannen pojan jälkeen piti minun käsitellä tytön kaipuuta sisimmässäni, mutta asian käsiteltyäni ei sellaista kaipausta ole enää tullut.

Noin minälin uskon. Poikien välillä on niin mukavaa saada tytär ja kyllä häneen aikuisenakin enemmän keskustelua vaikka toki poikienkin kanssa jotka ovat eritrtäin avuliaita.

 

Minulla on kolme poikaa. Joskus tunnen pettymystä siitä, että minulla ei ole tyttöä. Pelkään, että menetän pojat ulottuviltani helpommin kuin týtöt. Kuvittelen, että tyttö olisi minulle ollut kaveri aikuisiällä. Eihän sitä tiedä, mutta joskus ajattelen näin.

Toisaalta joskus mietin, pääsenkö vähemmällä, kun minulla on poikia. Joutuisinko jotenkin avautumaan enemmän tai antamaan itsestäni erilailla tyttöä kasvattaessa.

Ihanan syvällinen ihminen olet. rohkea

 

Tottakai ovat kateellisia ja yrittävät niin kauan että saavat toistakin sukupuolta. Vai mitä järkeä on tehdä vaikka viisi tyttöä ja poikaa? Toista sukupuolta siinä on yriteety.

Meillä poika, tyttö, tyttö sekä vielä tulee 1. Meillä ainakin päätimme yrittää neljää lasta, sukupuolilla ei mitään väliä...

 

En ole koskaan ajatellutkaan, että tuokin voisi olla kateuden aihe. Mulle on annettu kaksi poikaa ja siihen olen tyytyväinen.

 

kateutta ihan hassu aloitus.

minulla on kaksi poikaa, joista olen valtavan onnellinen. jos joskus saisin kolmannen lapsen vielä niin olisi ihanaa, jos hän olisi tyttö. kateellinen en osaa olla kenellekään mistään.

Kenen kanssa ajattelit tehdä sen kolmannen lapsen? Entä neljännen? Joko on pippeli tiedossa? Muuhunhan et tunnetusti miehiä käytäkään. Paitsi että nyt oletkin jo bi. Mitens pimppirintamalla pyyhkii?

 

Ja lapselle samaa sukupuolta oleva sisarus on isonakin paljon läheisempi takuulla, kuin eri sukupuolta oleva. Ei veljestä ja siskosta voi koskaan tulla niin läheisiä kuin esim siskoksista.

Höpö höpö. Sisarusten läheisyyteen ei vaikuta sukupuoli. Veljellä ja siskolla voi olla aivan yhtä läheiset välit kuin siskoksillakin.

 

en tunne.
Nuorena äitinä ja vasta vähän aikaa äitinä olleena kun oli enemmän voimia niin ehkä kävi mielessä joskus että voisi olla kiva jos olisi molempia, oppisi itse enemmän.

Mutta nykyään kun on ollut pitkään äiti, on iloinen siitä että lapset ovat samaa sukupuolta ja ehkä näin joskus voivat ymmärtää toisiaan paremmin ja tukea toisiaan paremmin, ja toisaalta on myös mukava että joissain pienissä asioissa voi säästää, kuten polkupyörissä. (vaatteet kuluvat koululaisilla kyllä puhki, ei siirry, ja jokaine syö oman ruokansa)

 

Meillä neljä ihanaa tyttöä ja en ole yhtään kade vaan oikeen tyytyväinen tähän saldoon.