Te joilla "pelkkiä" tyttölapsia, väitän että

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 3 pojan äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ole tuo, jolle vastasit. Mutta olen yhden tytön äiti ja nyt odotan poikaa. Alunperin toivoin toista tyttöä ja hetkellisesti petyin, kun kuulin vauvan olevan poika. Sittemmin pettymys meni ohi ja ajattelin, että ihan mukavaa, että lapsilla on eri sukupuolta oleva sisarus, ja toisaalta ajattelin, ettei sillä lapsen sukupuolella ole merkitystä jne. Nyt on ollut tosi kiva odottaa tätä toistaiseksi syntymätöntä poikaa. Mutta nyt taas tätä ketjua lukiessa alkoi ahdistaa. Kaikki nämä ketjut, joissa poikien äidit kertovat "poikaenergiasta", "aggressiosta" ja ties mistä touhottamisesta, koheltamisesta ja miten "on menoa ja melskettä" ja "vaatii enemmän työtä". Kuulostaa oikeasti TOSI kamalalta.

Olen itse temperamentiltani niin erilainen ja aikuisissakin pidän enemmän syvällisistä älyköistä kuin niistä koheltavista hauskuttajista, joiden täytyy koko ajan vaatia huomiota ja tuoda itseään esiin. Näissä ketjuissa poikien äidit esittävät pojat juuri tuollaisina rasittavina, hiukan yksinkertaisen oloisina tapauksina, joiden täytyy koko ajan tuoda itseään esiin, kaahottaa menemään kuin päätön kana ja jotka vaativat jatkuvaa puuttumista. Huh. Toivottavasti oma poika ei sitten omaa niin paljon tätä "poikaenergiaa".

Olisiko niissä pojissa jotain HYVIÄKIN PUOLIA?

Ööö siis tämä ketjuhan on täynnä juttuja kuinka pojat ovat rauhallisempia. Tässä se taas nähdään kun ei kyetä näkemään kuin ne kommentit jotka puoltaa omaa mielipidettä/kauhukuvaa! :laugh:
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia ja Oisku
Mä oon vähä samaa mieltä kuin ap. Ja koulumaailmankin "Ihanteet" on rakennettu tietyn tyyppistä temperamenttia varten (korkea ärsyyntymiskynnyksen ja hyvä keskittymiskyvyn omaaville).

Onko lasten ärsyyntymiskynnys ja keskittymiskyky jotenkin huonompi nykypäivänä kuin vaikkapa 70-luvulla?

Nykyään jopa 1. luokalla on jälki-istunnon tarvetta, enpä muista vastaavaa omasta lapsuudestani. Ja nykyinen koulumaailma tuntuu olevan huomattavasti vapaamuotoisempi kuin oma 70-luvun ala-aste.
 
3 pojan ja 1 tytön äitinä en tunnista lapsissani noita sukupuolen mukaan määräytyviä vilkkauksia tai luonteenpiirteitä.
Pojat jaksavat keksittyä leikkeiheinsä ja ovat rauhallisempia, tyttö häslää, puhuu taukoamatta eikä pysähdy kuin nukkuessaan (paitsi kävelee myös unissaan ;) )
Mutta lapsia on monenlaisia
 
[QUOTE="vieras";26764630]Onko lasten ärsyyntymiskynnys ja keskittymiskyky jotenkin huonompi nykypäivänä kuin vaikkapa 70-luvulla?

Nykyään jopa 1. luokalla on jälki-istunnon tarvetta, enpä muista vastaavaa omasta lapsuudestani. Ja nykyinen koulumaailma tuntuu olevan huomattavasti vapaamuotoisempi kuin oma 70-luvun ala-aste.[/QUOTE]

En jaksa selittää. Lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirja "temperamentti ja koulumenestys". oli silmiä avaava ja itse opin paremmin ymmärtämään säheltävää esikoispoikaani.
 
[QUOTE="vieras";26764692]Onko pilttien tempperamentit jotenkin erilaistuneet 70-luvulta nykypäivään?

Milestäni on surkeaa, jos opetuksesta iso osa menee luokan hiljaikseksi saamiseen.[/QUOTE]

Ei. Ihan samallaisia lapsia on ollu ennenkin kuin nykyään. Ennenvanhaan ne vaan hiljennettiin lyömällä karttakepillä sormille ja riepottamalla tukasta ja antamalla piiskaa. Sen seurauksena vilkkaat lapset saivat niitä paljon ja joo olivat kyllä sitte kuuliaisia mutta mitä tapahtui heidän itsetunnolleen. Edelleen, lue tuo mainitsemani kirja. Se oli oikeesti tosi hyvä.
 
Olen kanssasi osittain samaa mieltä, tai sanotaanko jokseenkin samaa mieltä ja jokseenkin eri mieltä.
Sillä poikien ja tyttöjen äitiys on varmastikin erilaista. Minulla ei ole kokemusta kuin siitä, millaista on tyttöjen äitiys. Mutta täysin vierasta ei ole minulle poikienkaan maailma. Se jatkuva liike, liike-energia, suoruus, toiminallisuus jne, joka joutuu puristumaan välillä varmaan liian ahtaalle päiväkoti- ja koulumaailmassa. Eikä pienin tähän vaikuttava tekijä ole se, että molemmissa ( etenkin päiväkodeissa ) on töissä pääosin naisia.


Mutta voiko vaan jommankumman sukupuolen vanhempi esittää asiassa mielipiteen,tai voi, mutta eikö kokemuspohja jonka valossa asiaa tarkastelee, ole hivenen puutteelinen, jos sen toisen sukupuolen vanhemmuus " puuttuu ".

Tyttöjen vanhempana taas voisin sanoa, että poikien vanhemmilta saattaa jäädä kokematta elämän suuren draaman ja teatraalisuuden ulottuvuus. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Seurannut pidemmän aikaa;26763963:
Sinulta olen kuullut niin paljon katkeria kommentteja poikasukupuolesta, että uskoisin sinun näkevän poikien pahanteot korostettuna. Tietysti oma tyttö on herttanen ihana ja tytöt on paljon parempia ja EI YHTÄÄN HARMITA ETTEI OLE POIKAA EI HARMITA EI.

;)

No ei todellakaan harmita, en ole koskaan pitänyt pikkupojista. Johtuu juuri siitä että olen törmännyt useimmiten niihin täys älyvapaisiin yksilöihin. Äskenkin kävi kaverini kanssa taas yks kauhukakara POIKA kylässä, ja huhhuh että otti taas koville kuunnella sitä rasittavaa mölyapinaa.
Oma tyttönikin on suht vilkas ja villi, mutta ei läheskään samanlainen rasittavuuden multihuipentuma kuin kaverini poika.|O
 
No ei todellakaan harmita, en ole koskaan pitänyt pikkupojista. Johtuu juuri siitä että olen törmännyt useimmiten niihin täys älyvapaisiin yksilöihin. Äskenkin kävi kaverini kanssa taas yks kauhukakara POIKA kylässä, ja huhhuh että otti taas koville kuunnella sitä rasittavaa mölyapinaa.
Oma tyttönikin on suht vilkas ja villi, mutta ei läheskään samanlainen rasittavuuden multihuipentuma kuin kaverini poika.|O

Minun lapset ja muiden kakarat... :xmas:
 
Mä en kyllä lukisi yhtäkään tuon ihmisen höpinää, ei ihan täyspäiseltä ole vaikuttanut jos en nyt pahasti sekota. :D

No on se varmaan oppineempi kuin sinä. Senkö takia se ei oo täyspäinen kun se on asioista eri mieltä kuin sinä? Sehän on täällä palstalla tyypillistä. Se, että sellanen ihminen ei tiedä mistään mitään joka on eri mieltä kuin mitä itse on.
 
Ei. Ihan samallaisia lapsia on ollu ennenkin kuin nykyään. Ennenvanhaan ne vaan hiljennettiin lyömällä karttakepillä sormille ja riepottamalla tukasta ja antamalla piiskaa. Sen seurauksena vilkkaat lapset saivat niitä paljon ja joo olivat kyllä sitte kuuliaisia mutta mitä tapahtui heidän itsetunnolleen. Edelleen, lue tuo mainitsemani kirja. Se oli oikeesti tosi hyvä.

Karttakepillä sormille?

Enpä ole koskaan vastaa nähnyt tai kuullut tapahtuvan omassa lapsuudessani. Noita tarinoita kuuli 40-luvulla syntyneiltä.
 
[QUOTE="vieras";26764755]Karttakepillä sormille?

Enpä ole koskaan vastaa nähnyt tai kuullut tapahtuvan omassa lapsuudessani. Noita tarinoita kuuli 40-luvulla syntyneiltä.[/QUOTE]


Kyllä sellaista tapahtui vielä 1970- luvulla... karttakepillä tai sillä isolla tauluviivottimella napsautettiin sormille.

Pääkaupunkiseudulla tämä.
 
[QUOTE="vieras";26764755]Karttakepillä sormille?

Enpä ole koskaan vastaa nähnyt tai kuullut tapahtuvan omassa lapsuudessani. Noita tarinoita kuuli 40-luvulla syntyneiltä.[/QUOTE]

Niin tämähän liittyikin siihen että kun ennenvanhaan istui kaikki lapset kuin pyhäkoulupojat hiljaa ja äänettä ja plaaplaa. Minä oon ollu ala-asteella 80-luvulla, sillon ei enää karttakepillä lyöty mutta eipä se väki sielä luokassa ollutkaan kurissa. Meidänkin luokalla oli näitä vilkkaita poikia joita opettaja ei saanu kuriin kun ei saanu enää käyttää fyysistä väkivaltaa. Enkä usko luokkani olleen ainoa.
 
Niin tämähän liittyikin siihen että kun ennenvanhaan istui kaikki lapset kuin pyhäkoulupojat hiljaa ja äänettä ja plaaplaa. Minä oon ollu ala-asteella 80-luvulla, sillon ei enää karttakepillä lyöty mutta eipä se väki sielä luokassa ollutkaan kurissa. Meidänkin luokalla oli näitä vilkkaita poikia joita opettaja ei saanu kuriin kun ei saanu enää käyttää fyysistä väkivaltaa. Enkä usko luokkani olleen ainoa.

Meidän luokan riehujat (yläaste) siirrettiin "tarkkikselle", ihan ilman hakkaamista tai tukistamista. Tämä tapahtui 70-luvulla.
 
No on se varmaan oppineempi kuin sinä. Senkö takia se ei oo täyspäinen kun se on asioista eri mieltä kuin sinä? Sehän on täällä palstalla tyypillistä. Se, että sellanen ihminen ei tiedä mistään mitään joka on eri mieltä kuin mitä itse on.

Ja vielä tyypillisempää on palstalla vetää yhdestä lauseesta tuhat johtopäätöstä ilman että on edes tietoinen mitä henkilö kommentillaan tarkoitti.
Miten oppineisuus liittyy siihen voiko jonkun hörinöissä nähdä jotain typerää. Olen samaa mieltä sitä naista en kyllä kuuna päivänä kuuntelisi. Mutta onneksi hän on vain muka-ammattilainen omine mielipiteineen. Oli koulutus mikä hyvänsä kaikkitietäväksi ei henkilö alallaan nouse eikä Jumalaksi.
 
Kyllä on varmasti vilkkaita ja energisiä tyttöjäkin.. ? Itsellä 4 poikaa, 2 rauhallista ja 2 vilkasta. Mutta yhdessä erittäin vilkas ja työtä teettävä porukka =). Mutta ehkä murrosiässä pääsee poikien kanssa helpomalla...
 
´

Et ole sattunut tietämään, että geenit vaikuttavat myös luonteeseen ja helposti kaikki perheen lapset saattavat saada syntymälahjakseen hieman vilkkaamman persoonallisuuden. Tottakai kasvatus siihenkin vaikuttaa, mutta tottakai on ihan eriasia kasvattaa vilkasta tai rauhallista lasta. Äitilläni on ollut molempia ja on vielä töissä lasten kanssa ja tietää mistä puhuu.

Tietysti myös geenit vaikuttaa, mutta tavallisesti persoonallisuudet sisarustenkin kesken vaihtelee. Ja vilkas ei kumminkaan ole sama kuin ns. kauhukakara. Anatolia tiivisti aiemmin todella hyvin, on vilkkaita ja vähemmän vilkkaita lapsia, mutta myös vilkkaan tulisi osata käyttäytyä. Ja joillakin todella on aina tapana puolustella oman lapsen käytöstä sillä kun "se nyt vaan on niin villi" ja "sulla nyt vaan on niin rauhalliset lapset".

t. äiti ja lastenhoitaja
 
  • Tykkää
Reactions: tiiru
Äkkiseltään mietittynä omasta tuttavapiiristä, kyllä ne pojat vilkkaampia on keskimäärin, vaikka muutama melkoisen vintiömäinen tyttölapsikin löytyy.
Jotenkin olen aistivinani, että se villeys on jotenkin asia, josta ollaan ylpeitä. Minä ainakin olen ylpeä omasta rauhallisesta ja harkitsevasta tyttölapsestani. Ja varmasti samanlailla ylpeä tuosta pojasta, joka alta vuoden vaikuttaisi olevan vilkkaampi kuin tyttö samassa iässä. Tuskin kasvatus ainakaan vaikuttanut, heh.
 
Itse kahden vilkkaan poikalapsen äitinä en voi verrata, mutta kyllä tarhassa ainakin puhutaan aina "vilkkaista pojista" ja "rauhallisista tytöistä". En tiedä mistä johtuu.
Ja uskon että myös "reippaasta mieshoitajasta" voisi olla paljon hyötyä päiväkodissa kun miehet noin yleensä ottaen ovat erilaisia kuin naiset ja saattaisivat ehkä paremmin saada lapsilauman ojennukseen.
 

Yhteistyössä