Te joilla on vuoroviikkosysteemi eron jälkeen, miten on sujunut?

Ovatko lapset minkä ikäisiä ja tykkäävätkö tuosta viikko ja viikko jutusta jos osaavat sen jo sanoa?
Mites vaatepuoli, molemmissa varmasti omat vaatteet?
Entäs luistimet, sukset, pyörät yms?
Meillä harkinnassa tämä vaihtoehto eron jälkeen. Lapset 6v ja 11v välillä.
Tietysti lapsiltakin kysytään asiasta kun heille erosta kerrotaan.

Itse en tykkäisi eikä mieskään että toinen näkisi vain viikonloppuisin ja ehkä joinain päivinä viikolla.

 

Lasten kannalta sellainen systeemi ei taatusti ole toivottava (eikä todellakaan asia josta tykkäävät) eivätkä sitä lastenpsykiatrian asiantuntijatkaan suosittele.
Aina on tavarat ja koulukirjat jne väärässä paikassa, tiedän tämän veljeni lapsista. Lapsen kannalta on parempi asua selvästi yhdessä kodissa, jonka tietävät olevan heidän kotinsa, kuin että ovat kahden kodin välillä.
Kyllä lapset voivat isäänsä nähdä muuttamatta joka sunnuntai toiseen osoitteeseenkin.

 

Lasten kannalta sellainen systeemi ei taatusti ole toivottava (eikä todellakaan asia josta tykkäävät) eivätkä sitä lastenpsykiatrian asiantuntijatkaan suosittele.
Aina on tavarat ja koulukirjat jne väärässä paikassa, tiedän tämän veljeni lapsista. Lapsen kannalta on parempi asua selvästi yhdessä kodissa, jonka tietävät olevan heidän kotinsa, kuin että ovat kahden kodin välillä.
Kyllä lapset voivat isäänsä nähdä muuttamatta joka sunnuntai toiseen osoitteeseenkin.

Sitähän ei tiedä vaikka lapset tuosta tykkäiskin kun siitä heille puhuu.
Ja ainahan voi järjestelyjä muuttaa jos ei suju.


Eiköhän ne koulukirjat siellä repussa kulkeudu lapsen mukana jos vanhemmat niistä huolehtii että on mukana.
Ja ei kai kaikkia tavaroita ole pakko paikasta toiseen vaihtaa?
Kaverilla tämä viikko-viikko juttu ja toiminut loistavasti 3 vuotta. Myös lasten mielestä.

 

Lasten kannalta sellainen systeemi ei taatusti ole toivottava (eikä todellakaan asia josta tykkäävät) eivätkä sitä lastenpsykiatrian asiantuntijatkaan suosittele.
Aina on tavarat ja koulukirjat jne väärässä paikassa, tiedän tämän veljeni lapsista. Lapsen kannalta on parempi asua selvästi yhdessä kodissa, jonka tietävät olevan heidän kotinsa, kuin että ovat kahden kodin välillä.
Kyllä lapset voivat isäänsä nähdä muuttamatta joka sunnuntai toiseen osoitteeseenkin.

Ja näkisivät sitten isäänsä vähemmän. Reilua.

 

Lasten kannalta sellainen systeemi ei taatusti ole toivottava (eikä todellakaan asia josta tykkäävät) eivätkä sitä lastenpsykiatrian asiantuntijatkaan suosittele.
Aina on tavarat ja koulukirjat jne väärässä paikassa, tiedän tämän veljeni lapsista. Lapsen kannalta on parempi asua selvästi yhdessä kodissa, jonka tietävät olevan heidän kotinsa, kuin että ovat kahden kodin välillä.
Kyllä lapset voivat isäänsä nähdä muuttamatta joka sunnuntai toiseen osoitteeseenkin.

Kivasti "tiedät" vaikkei omaa kokemusta olekaan aiheesta. Ja miksi ihmeessä lasten pitäisi nimenomaisesti äidillään asua?

 

Lasten kannalta sellainen systeemi ei taatusti ole toivottava (eikä todellakaan asia josta tykkäävät) eivätkä sitä lastenpsykiatrian asiantuntijatkaan suosittele.
Aina on tavarat ja koulukirjat jne väärässä paikassa, tiedän tämän veljeni lapsista. Lapsen kannalta on parempi asua selvästi yhdessä kodissa, jonka tietävät olevan heidän kotinsa, kuin että ovat kahden kodin välillä.
Kyllä lapset voivat isäänsä nähdä muuttamatta joka sunnuntai toiseen osoitteeseenkin.

Meillä homma on toiminut hyvin jo reilu neljä vuotta... Ja kyllä tavarat ja koulukirjat ihan mukavasti tulee aina mukana meille . Jä tällä systeemilla lapsi näkee isäänsäkkin enemmän kuin yhdessä ollessa.

Ja ap:lle: vaatteet on molemmissa kodeissa omat, näin helpompi, ostetaan sitä mukaa uusia mitä tarvii. Pyörä on myös molemmissa päissä. Sukset ja luistimet kulkee kotien välillä, kun koulussa näitä harrastetaan kumminkin niin vähän ettei viiti monia välineitä ostaa
Poika on 11 vuotta.

 

Meillä lapset eivät halunneet vuorosysteemiin eikä se kyllä toimisikaan. Nytkin isäviikonloppujen aikana isä ei pidä siitä, että lapset heräävät "liian" aikaisin eli normaalirytmiin, johon ovat heränneet jo vuosia ilman kelloja, lääkitykset jäävät hoitamatta, vaatteet ovat samat takaisin tullessa kuin lähtiessä sukkia ja muita myöten eli neljä päivää putkeen hikisukat jalassa jne.

Lapset haluavat isän luokse, mutta huokaisevat aina helpotuksesta, kun tulevat kotiin. Meillä onneksi lastenvalvojatkin ovat sitä mieltä, että lapselle tuo vuoroviikkosysteemi ei ole hyväksi ja ovatkin kehottaneet vanhempia miettimään, että haluaisivatko vanhemmat muuttaa jatkuvasti.

Ja onhan nyt näitäkin vanhempia, jotka muuttavat jatkuvasti eli vanhemmat muuttavat vuoroviikon asunnosta toiseen, kun taas lapset pysyvät yhdessä ja samassa paikassa. Se on mielestäni reilumpaa.

 

Kivasti "tiedät" vaikkei omaa kokemusta olekaan aiheesta. Ja miksi ihmeessä lasten pitäisi nimenomaisesti äidillään asua?

Olen niin läheltä seurannut monia perheitä (myös veljeni lapsia kuunnellen) että voin kyllä väittää että "tiedän". Samoin olen lukenut paljon aiheesta, koska sama on todennäköisesti itselläni edessä ihan juuri. Mutta olemme päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun lapsen parasta ajatellen.

 

Meillä onneksi lastenvalvojatkin ovat sitä mieltä, että lapselle tuo vuoroviikkosysteemi ei ole hyväksi ja ovatkin kehottaneet vanhempia miettimään, että haluaisivatko vanhemmat muuttaa jatkuvasti.

.

Juuri näin. Kuka meistä aikuisista haluaisi että pitäisi kavereita ja kotia muuttaa joka viikko? Tuskin kukaan.
Tämä vaan on nyt se nykyajan muoti jossa ei lapsia ajatella tippaakaan.

 

Hyvin on toiminut, vanhin on 10v ja nuorin 7v. Vaatteet ovat molemmissa omat, mutta pyörät yms ovat yhteiset. Ratkaisevaa on se, että matkaa on sen verran vähän jotta asunnot ovat pyöräilymatkan päässä. Lisäksi asunnot ovat saman koulun alueella.

Joustamme paljon ajoissa ja otamme exän kanssa toisen menot hyvin huomioon kuten myös lasten mielipiteet. Täytyy tosin sanoa että käytännössä lapset ovat minulla paljon enemmän kuin puolet ajasta

 

Juuri näin. Kuka meistä aikuisista haluaisi että pitäisi kavereita ja kotia muuttaa joka viikko? Tuskin kukaan.
Tämä vaan on nyt se nykyajan muoti jossa ei lapsia ajatella tippaakaan.

Vanhemmat voivat asua myös niin lähellä toisiaan, että kaverit ei muutu yhtään miksikään.

 

[QUOTE="vieras";24767965]Vanhemmat voivat asua myös niin lähellä toisiaan, että kaverit ei muutu yhtään miksikään.[/QUOTE]

"Koti" muuttuu silti.

 

me erottiin n vuosi sitten ja meillä juuri tämä systeemi. Pojat 6v ja 10v. alkuun oli lapsilla totuttelemista mutta hyvin tää on nyt toiminut. Pojilla huoneet molemmissa kodeissa, lempilelut kantavat mukanaan kodista toiseen, muut kuten vaatteet löytyy valmiiksi molemmissa. Moni sanoi että tää ei tule toimimaan mutta kyllä se toimii ainakin meillä. Poikien isä jäisi muuten ihan paitsi lasten arjesta.

 

[QUOTE="vieras";24767778]Sitähän ei tiedä vaikka lapset tuosta tykkäiskin kun siitä heille puhuu.
Ja ainahan voi järjestelyjä muuttaa jos ei suju.


.[/QUOTE]


Mietipä omalle kohdalle, tykkäisitkö.

 

Mulla oli yli 15v sitten oma huone isällä, myös omia vaatteita, cd-levyjä, stereot yms. teinitytön asioita vaikka pääasiassa asuin äidillä. Mutta joka viikko "vierailin" isän luona. Välillä enemmän välillä vähemmän ja musta se oli kivaa. Virallinen osoite oli äidillä, koska isä asui n. 25km päässä ko. kaupungista (koulut yms). Aina nouti ja vei autolla. Tärkeintä kuunnella lasta, mitä se haluaa. (=Hyvin keskenään toimeen tulevat vanhemmat myös eron jälkeen, jotka eivät mollaa toisiaan ja kestää istua 1-2h samassa kahvipöydässä jos lapsensa / lasten lastensa juhliin samaan aikaan osuvat).

Itsekin olen joskus miettinyt, että jos meille tulisi ero, niin miten ihmeessä lapset hoidettaisiin, koska tiedän, että me molemmat halutaan lapset ja pidetään molemmat niistä hyvää huolta. Itse varmaan kallistuisin siihen, että yritettäisiin asua lähekkäin ja lapset reissaa kahden kodin väliä. No toivottavasti sellaisen eteen ei jouduta.

 

Täällä on kyllä aina niin jyrkkää porukkaa, ei voida olla avoimia siihen että joillakin jotkut asiat toimii ja joillakin ei. Jos toinen vanhemmista ei ole luotettava vanhempi, niin ei se tietysti silloin toimi.
Meillä minä asun kerrostalossa koulun lähellä ja ex-mies omakotitalossa vähän matkan päässä, keskellä landea. Pojat tykkäävät kun siellä voi sitten taas tehdä monia asioita mitä täällä ei. Vanhempi poika aina puhuu kavereilleen että kun on iskä viikko, niin hän menee maalle
Sillon kun meillä alkuun oli hankalaa, kun pojat protestoivat itse eroa, niin kysyin koko ajan pojilta, että haluavatko olla aina viikot täällä kaupungissa vai jatketaanko näin. Vastaus oli aina että isää tulee liian ikävä, jos eivät ole yhtälailla siellä.

 

Niin mustakin se oli kivaa, isän luona oli tietyt jutut ja äidin luona tietyt jutut.
Etenkin sitten kun isän uuden liiton kautta tuli pikkusisaruksia, niin oli ihanaa hoitaa niitä välillä ja välillä "olla lomalla" pikkusisaruksista. Aina oli myös valttikortti jos ei meinannut saada tahtoa läpi ni ensin kysy toiselta ja sitten toiselta ja sit oli viel ässä hihassa: No sit mä muutan äidin/isän luo, se lupas. (Kunnes tajusivat ruveta kyseleen toisiltaan, harmi.)

 

Meillä 7-v ja 11-v muksut. Viikko viikko systeemi otettiin käyttöön, kun tuntui että pysytään molemmat hollilla asioista paremmin ja lapsillekkin selvempää ja lapset olivat helpottuneita! Mutta, meillä lapset "Asuvat" isänsä luona, eli tulevat ns. "vierailemaan" meillä. Tämä siksi, että se on jostain syystä lapsille selkeempää näin. Eli isä tekee viimekädessä päätöksen ja suurin osa tavaroista on isin luona. Asumme ihan lähekkäin, lapsilla on isän luota n. 5min kävelymatka kouluun ja minun luota n. 2min. Vuoroviikon aikana useesti kyllä vierailevat sitten sen toisen vanhemman luonna. Asioissa joustetaan puolin ja toisin ja hyvin tuntuu sujuvan. Molemmilla on helmeen tunnukset, joten niiltä osilta kanssa pysytään jatkuvasti kärryillä ja infotaan vuoronperää toisiamme jos jotain on.

Se miksi tämä toimii, niin on se, että tullaan hyvin toimeen ja valmiita ollaan muuttamaan, mikäli lapset antaisivat ymmärtää ettei toimi.

 

Mä kanssa uskon, että iso asia on se, että vanhemmat osaa ja pystyy joustamaan sen lapsen tarpeiden mukaan. Ja, että niillä vanhemmilla on tarpeeksi hyvät välit erosta huolimatta siihen, että ne pystyy olemaan lapseen liittyvissä asioissa yhteyksissä. Kukaan ei hyödy siitä lasten kautta käytävästä "sodasta" eron jälkeen.

 

Olen niin läheltä seurannut monia perheitä (myös veljeni lapsia kuunnellen) että voin kyllä väittää että "tiedän". Samoin olen lukenut paljon aiheesta, koska sama on todennäköisesti itselläni edessä ihan juuri. Mutta olemme päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun lapsen parasta ajatellen.

Ai olet oikein vierestä seurannut ja lukenutkin aiheesta? Taidatkin olla siis minuun verrattuna ihan kurko vuoroviikkosysteemin tuntemuksessa, minulla on vasta kuuden vuoden kokemus siitä.

 

Mietipä omalle kohdalle, tykkäisitkö.

Ei lapset silti välttämättä tykkäisi viikonloppuisästäkään.

 

Täällä on kyllä aina niin jyrkkää porukkaa, ei voida olla avoimia siihen että joillakin jotkut asiat toimii ja joillakin ei. Jos toinen vanhemmista ei ole luotettava vanhempi, niin ei se tietysti silloin toimi.
Meillä minä asun kerrostalossa koulun lähellä ja ex-mies omakotitalossa vähän matkan päässä, keskellä landea. Pojat tykkäävät kun siellä voi sitten taas tehdä monia asioita mitä täällä ei. Vanhempi poika aina puhuu kavereilleen että kun on iskä viikko, niin hän menee maalle
Sillon kun meillä alkuun oli hankalaa, kun pojat protestoivat itse eroa, niin kysyin koko ajan pojilta, että haluavatko olla aina viikot täällä kaupungissa vai jatketaanko näin. Vastaus oli aina että isää tulee liian ikävä, jos eivät ole yhtälailla siellä.

Niinpä, lapsia ja perheitä on erilaisia.
Ja ainahan voi systeemiä muuttaa jos ei onnistu. Oli alkuun sitten viikkosysteemi tai viikonloppusysteemi.

 

Mietipä omalle kohdalle, tykkäisitkö.

Minun lapselleni järjestely sopii vallan mainiosti. Täyttää kohta 13 ja häneltä on kysytty vuosittain, haluaisiko asua jomman kumman luona. Ei haluaisi.

 

Meillä on vuoroviikkosysteemi ollut käytössä kohta 1,5 vuotta. Lapset nyt 4, 6 ja 8v. Asumme niin lähekkäin että kaverit säilyvät ja kouluun on sama matka molemmista kodeista. Vaatteet ja pyörät on molemmissa kodeissa, muita harrastusvälineitä on vain yhdet.

Lapsille on rikkaus ettei heidän tarvitse luopua toisesta vanhemmastaan. Jos kummatkin vanhemmat pystyvät yhtälailla huolehtimaan lapsen perustarpeista ja molemmissa kodeissa on suunnilleen samat säännöt ja samanlainen päivärytmi, niin vuoroviikot on ihan hyvä systeemi.

 

Meillä on vuoroviikkosysteemi ollut käytössä kohta 1,5 vuotta. Lapset nyt 4, 6 ja 8v. Asumme niin lähekkäin että kaverit säilyvät ja kouluun on sama matka molemmista kodeista. Vaatteet ja pyörät on molemmissa kodeissa, muita harrastusvälineitä on vain yhdet.

Lapsille on rikkaus ettei heidän tarvitse luopua toisesta vanhemmastaan. Jos kummatkin vanhemmat pystyvät yhtälailla huolehtimaan lapsen perustarpeista ja molemmissa kodeissa on suunnilleen samat säännöt ja samanlainen päivärytmi, niin vuoroviikot on ihan hyvä systeemi.

Näin se pitäisi ollakin jos mahdollista.