te joilla on vilkkaita lapsia (ilman diagnoosia tai diagnoosilla..)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Neith"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ap, kuulostaa nyt siltä, että päiväkoti ei ole hyvä paikka lapsellesi!!!
Onko sinulla mahdollista palkata hoitaja kotiin (saat tukea kunnalta yleensä)? Entä toisen perheen kanssa?
Kotona aktiivisen hoitajan kanssa lapsellä olisi mahdollisuus aktiiviseen tekemiseen omassa tahdissa tai oman pienen ryhmän kanssa! Lapsellasi ei ole mielestäni tämän perusteella mitään muuta ongelmaa kuin se, että hän ei sovi päiväkodin kangistuneeseen kaavaan. Toki siellä pärjää ja selviytyy, mutta lapsen kannalta ei ole hyvä olla ympäristössä, johon ei sovi.
Ajattele asiaa avoimesti.
 
Itselläni on add ja enpä ihmettelis vaikka ois geeninä mennyt poikaani..poika 3v.

Ei pysty nukahtamaan itsekseen. hytkyy ja tärisee ja hymisee ja heijaa itseään ees taas kunnes "tipahtaa". Sitä joutuu pitämään kiinni että pysyy ees sängyssä, ennenku nukahtaa..

Ei syö itse. Ruoka ei pysy lusikassa.Nielee ja hotkii niin nopeaa että välillä saa kaivella enimpiä pois ettei tukehdu ruokaansa..Pomppii tuolissaan ja karkaa aina kuin voi.Jos istuukin ja syö, jalat heiluu koko ajan ja pyörittää päätään..

Ei pue ollenkaan tai riisu. Kiemurtelee pukiessa ja vaatteet on aina jotenkin huonosti tai rutussa ja painaavat..

Laulaa tai huutaa koko ajan (joskus myös unissaan)

Juoksee joka paikkaan

Riehuu joka päivä niin että heikompia keikottaa...Hakkaa kepeillä maata, murisee ja pyörii juosten ympyrää.Hyppii tasajalkaa jos ei muuta keksi

Ei leiki toisten kanssa.Ei oikein leiki ollenkaan vaan lähinnä nakkelee tavaroita..

Ei jaksa istua potalla jos ei pidä siinä

Jumittuu katsomaan tv:tä ja kun sammuttaa sen saa itkupotkuraivarit..

Karkailee pihalta, eikä kuule/kuuntele kun komennetaan. Ei välitä edes vaikka tomerasti sanoo tai vie arestiin. naureksii vain..

ja paljon paljon muuta... Mutta ei näitä tutkita kun kouluun mennessä jos vielä asiat vaivaa..
 
[QUOTE="vieras";23707764]En lukenut nyt koko ketjua, mutta mikäli pk:ssa huolta on mahdollista saada erityislastentarhaopettaja käymään pojan osastolla tarkkailemassa.[/QUOTE]

on käynyt ja siitä oli juuri palaveri tarhassa, eli tarhassa on huomattu nämä "haasteet" ja siitä keskusteltiin, tarkoitus oli että neuvolassa otetaan asia esille ja katsotaan jatkoa, mutta tulos olikin se että neuvolatädin mielestä ei ole mitään syytä katsella mitään jatkotoimenpiteitä, eikä hän myöskään siis kirjoita suositusta perhekouluun.. onneksi sen voi tuo lteo kirjoittaa

lapsella on virikepäiviä tarhassa juuri siksi että oppisi tiettyjä taitoja, kuten kaverisuhteet, ryhmässä toimiminen jne
sen lisäksi lapsi on öitä tarhassa meidän töiden vuoksi.
tarhapäiviä ei kuitenkaan kerry kuukaudessa 10 enempää
 
[QUOTE="vieras";23707722]Ap, kuulostaa nyt siltä, että päiväkoti ei ole hyvä paikka lapsellesi!!!
Onko sinulla mahdollista palkata hoitaja kotiin (saat tukea kunnalta yleensä)? Entä toisen perheen kanssa?
Kotona aktiivisen hoitajan kanssa lapsellä olisi mahdollisuus aktiiviseen tekemiseen omassa tahdissa tai oman pienen ryhmän kanssa! Lapsellasi ei ole mielestäni tämän perusteella mitään muuta ongelmaa kuin se, että hän ei sovi päiväkodin kangistuneeseen kaavaan. Toki siellä pärjää ja selviytyy, mutta lapsen kannalta ei ole hyvä olla ympäristössä, johon ei sovi.
Ajattele asiaa avoimesti.[/QUOTE]

hoitajaa ei voida palkata kotiin ja lisäksi lapsi tarvitsee harjoitusta juurikin noissa sosiaalisissa taidoissa, ryhmässä olemisessa ja sääntöjen noudattamisessa
ja näitä samoja ongelmia on siis kotona myöskin
 
Voi olla ihan normaaliakin, lapset ihan oikeasti ovat niin erilaisia, mutta toisaalta jos tarhasta on ilmaistu huolestumista niin kertoohan se jotain. Enemmän se tarhan henkilökunta näkee lasta arjessa, kuin sukulaiset esimerkiksi. Ja kyllä äidinvaistokin usein osuu oikeaan.

Se, että tarhassa ollaan huolestuneita ei tietenkään tarkoita vielä sitä, että lapselle olisi tulossa mitään diagnoosia. Mutta jos se vilkkaus on niin haasteellista siellä, niin on kai se hyvä miettiä heidänkin kanssaan yhdessä sitä, että miten asiassa sitten pitäisi edetä. Voihan olla, että se tarha vaan on lapselle turhauttava paikka, mutta toisaalta sitähän se koulukin tulee kai sitten olemaan, jos sattuu olemaan sellainen lapsi joka tarvii enemmän tekemistä.
 
[QUOTE="Neith";23707876]on käynyt ja siitä oli juuri palaveri tarhassa, eli tarhassa on huomattu nämä "haasteet" ja siitä keskusteltiin, tarkoitus oli että neuvolassa otetaan asia esille ja katsotaan jatkoa, mutta tulos olikin se että neuvolatädin mielestä ei ole mitään syytä katsella mitään jatkotoimenpiteitä, eikä hän myöskään siis kirjoita suositusta perhekouluun.. onneksi sen voi tuo lteo kirjoittaa

lapsella on virikepäiviä tarhassa juuri siksi että oppisi tiettyjä taitoja, kuten kaverisuhteet, ryhmässä toimiminen jne
sen lisäksi lapsi on öitä tarhassa meidän töiden vuoksi.
tarhapäiviä ei kuitenkaan kerry kuukaudessa 10 enempää[/QUOTE]

Tietysti osa-aika voi myös olla rasite, valitettavasti. Mikäli lapsi on kovin vähän paikalla jää hän askartelujen ja kaverisuhteiden ulkopuolelle...Tämä on aina hankala yhtälö, kun haluaisi lapselle paljon aikaa kotona ja samalla osaksi ryhmäytymistä. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;23707947:
Voi olla ihan normaaliakin, lapset ihan oikeasti ovat niin erilaisia, mutta toisaalta jos tarhasta on ilmaistu huolestumista niin kertoohan se jotain. Enemmän se tarhan henkilökunta näkee lasta arjessa, kuin sukulaiset esimerkiksi. Ja kyllä äidinvaistokin usein osuu oikeaan.

Se, että tarhassa ollaan huolestuneita ei tietenkään tarkoita vielä sitä, että lapselle olisi tulossa mitään diagnoosia. Mutta jos se vilkkaus on niin haasteellista siellä, niin on kai se hyvä miettiä heidänkin kanssaan yhdessä sitä, että miten asiassa sitten pitäisi edetä. Voihan olla, että se tarha vaan on lapselle turhauttava paikka, mutta toisaalta sitähän se koulukin tulee kai sitten olemaan, jos sattuu olemaan sellainen lapsi joka tarvii enemmän tekemistä.

joo siis en mä väkisin mitään diagnoosia hae, vaan jotain konkreettista apua ja neuvoa näihin "haasteisiin" haluan helpottaa pojan tulevaisuutta auttamalla nyt näissä.. turhauttaa kun sitten saan olon että etsimällä etsin vikaa (siis neuvola,sukulaiset,lapsen isä)
perhekoulu voisi olla hyvä, sinne vaan tosissaan pitää tehdä hakemus, saada ns "suositus" joltain ammatti ihmiseltä jne ja riippuen hakioiden määrästä niin ei sinne välttämättä pääse : /
kun en haluais vaan jatkuvasti komentaa, kieltää ja rangaista kun se pidemmän päälel ei ole kivaa kelleen, mutta en mä tiedä miten muutenkaan toimia..
käytössä on positiivisetkin jutut, kehuminen ja palkitseminen hyvistä jutuista, tietyssä määrin koitetaan saada kiinnostumaan jostain muusta kuin siitä "häsläämisestä" eli harhautetaan se pois siitä toiminnasta joka aiheuttaa negatiivisen lopputuloksen. asioita selitetään ja niistä keskustellaan jne mutta kuitenkin on olemassa tietyt rajat joista pidetään kiinni ja joiden rikkomisesta seuraa rangaistus
 
Mitään diagnoosia noin pieni ei voi saada ja ainakin meidän kunnassa ovat nihkeitä ottamaan kantaa just neuvolassa mihinkään ylivilkkauteen. Mulle sanottiin, et toiset lapset on vilkkaita ja sain monisteen missä on kaikkea tooooosi fiksuja harjoituksia...Esim.silitä rauhatonta lasta ja juttele hälle hellästi...Niinpä niin..Jos lapsi on oikeasti ylivilkas, ei siinä paljoa pään silittelyt menoa hidasta...

meidän perheen ongelma nyt onkin kun itse ei jaksa keskittyä mihinkään harjoituksiin lapsen kanssa...mutta sulla ap eri tilanne, ni juttele jonkun ammatti ihmisen (ei neuvola) kanssa miten voitte päivittäin harjoitella keskittymistä..
 
[QUOTE="vieras";23707995]Tietysti osa-aika voi myös olla rasite, valitettavasti. Mikäli lapsi on kovin vähän paikalla jää hän askartelujen ja kaverisuhteiden ulkopuolelle...Tämä on aina hankala yhtälö, kun haluaisi lapselle paljon aikaa kotona ja samalla osaksi ryhmäytymistä. Tsemppiä![/QUOTE]

sepä, virikepäivät otettiin juuri siitä syystä käyttöön, vaikka vuorohoidossa niitä ei noin pääsääntöisesti muuten ole (eli tekivät poikkeuksen lapsen takia)
kiitos tsempeistä :)
 
Ja ihan käytännön asioita helpottamaan on ainakin meille ollut ettei tv, radio yms. ole päällä lapsen hereillä ollessa. Aika tiukka vuorokausirytmi (ulkoilu,ruokailu,nukkuminen). varmaan tuo osa-aika hoitokin sotkee rytmiä..Voisin kuvitella et meidän poika villiintyis täysin kun ois parina päivänä päiväkodissa. Se muutenki käy ihan ylikierroksilla kun tapahtuu jotain uutta ja jännää.. Pienen mielestä päiväkotipäivä voi olla "uutta" vaikka se tapahtuis joka viikko..
 
Meillä lievä adhd/add tyttö, just täytti 6v. ja viime syksyä tais olla kun oli sairaalassa lähetteellä muutaman päivän, häntä jututti puheterapeutti ja psykologi ja joku muukin vielä, en muista.

Kotona saattaa ihan yhtäkkiä lähteä ravaamaan ees taas, hyppelehtii vähän sen oloisesti että on vaan "pakko" ja välillä taas kun oikeen johonkin keskittyy niin ei meinaa saada irti millään, jotenkin ylikeskittyy sitten sellaisiin tosi mieluisiin asioihin, leikkeihin.
On todella sosiaalinen, päiväkodin tädit vähän siitä sanoneet että tyttö ei oikeen ymmärrä toisten "omaa tilaa", eli menee liian lähelle halimaan tms.
Ja vaikka on semmoinen vauhdikas ja ronski, niin on kuitenkin hirmu herkkä myös, säikähtää/pahoittaa mielensä helposti ja alkaa itkemään.

Hällä myös, kuten joku aiemmin kirjoitti, oli kans näössä vikaa. Saatiin myös lähete neuvolasta silmälääkärille (kun ei pysynyt sen aikaa paikallaan ku neuvolassa yritettiin näköä testata) ja lasit sai. Nyt kävi sitten viime viikolla kontrollissa ja uusien lasien hankinta edessä, kun oli näkö vieläkin huonontunut.
 
innostuessaan poika käy ylikierroksilla ja käytös/toiminta huonontuu radikaalisti, pidetään samaa päivärytmiä kuin tarhassa juuri siksi ettei olisi liikaa muutoksia paivissä.

neuvolasta sanottiin taas että olisi karsastusta, sama ollaan huomattu itsekkin.. hassua tässä on se että viimeksi neuvolassa oli sama juttu, silloin käytiin silmälääkärillä joka totesi ettei karsastusta ole :O nyt odotellaan neuvolalääkäriä ja katsotaan pitääkö mennä taas silmälääkärille (tosin mennään nyt sitten eri paikkaan kuin viimeksi)
 
Minäkin olen tuollainen. Olen 13 vuotias tyttö. Ja teen aina kaikkea mitä ei pitäisi, haluan riehua ja en jaksa keskittyä mihinkään ja teen kaikenlaista säätöä aina...
 
Kuulostaa ADHD:lta.
Pieni varoituksen sana päiväkodissa kelto+lto ym ei tunnistanut ADHD:ta , perheneuvola ei tunnistanut ADHD:ta ensimmäinen psykologi ei tunnistanut ADHD:ta eteenpäin pääsi vasta kun itse osasi vaatia. Jos jollain on equasym 10mg antaa niin kokeile kun poika täyttää 5v , todennäköisesti rauhottuu 30min päästä leikkii normaalisti. Tehokkain on oikeesti lääkehoito.

silloin kun poika on todella kiinnostunut jostain niin keskittyy mutta muuten tuntuu siltä että se ei vaan pysty olemaan aloillaan ja riekkumatta, jokin ihme tarve nyplätä ja rämplätä kaikkea, juoksennella, hyppiä, huitoa.. ja jotenkin kaiken pitäisi tapahtua nythetivälittömästi ja olla ohi muutamassa minuutissa tai sitten iskee taas tuo "ongelma" käytös..
 
Ei vittu, toivottavasti et ole opettaja!
Jos lapsella on ADHD =välittäjäaineissa häikkää, niin silloin on.
Se ei ole leimaamista, ja lääkitys auttaa koska normalisoi aivojen toiminnan.

Jos jollain on kilpirauhasen vajaatoiminta ja onko se leimaamista? Vai kannattaako etsiä lääkäri joka osaa määrätä oikeat lääkkwet ja tehdä oikean diagnoosin ?

Terv. ADHD ja ADD lasten äiti.

Yksi juttu: pojat (ja vilkkaat tytötkin) tarvitsevat puuhaa, puuhaa ja puuhaa. Mun mielestä (ja olen opettaja muuten) on ihan turhaa odottaa kaikilta lapsilta samanlaista käytöstä kuin kaikkein rauhallisimmilta. Mielestäni esim. koulu ja päiväkoti usein sorsivat juuri vilkkaita lapsia. Sosiaalisesti lahjakkaat vilkkaat pärjäävät, mutta sosiaalisesti heikommat vilkkaat leimataan "häiriköiksi" tai "adhd-lapsiksi" tai muuten vain hankaliksi..
Siispä parempi olisi, jos ymmärrettäisiin, että osa lapsista tarvitsee oikeasti järkevää tekemistä lähes koko ajan. Esim. luontopäiväkoteja saisi olla enemmän. Mielestäni jo koulu- ja päiväkotiympäristö ei ole hyväksi kaikille lapsille. Tarkoitan siis esim. asfalttipihoja, aikuisen valitsemia leluja ja ulkoleikkipaikkoja (aina ne samat keinut, hiekkikset ja kiipeilytelineet) ja joskus järjettömiä sääntöjä (ei keppejä, ei juoksua, ei liukumäessä kahdestaan junana, ei sitä ei tätä..) ym.
 

Yhteistyössä