Te joilla kaksi lasta kolmen vuoden sisään?

Ääh, se ensimmäinenkin viesti tuli läpi sittenkin, vaikka yhteydessä oli joku vika...

 

[QUOTE="kolmen pienen äiti";25677909]Meille tuli 3 lasta 2 vuoden sisällä, mutta hengissä sitä vaan ollaan...

Toki silloin kun kaksoset syntyi esikoisen ollessa vasta 1v4kk, niin vähän aikaa oli aika rankkaa.
Mutta jotenkin tilanteisiin vaan tottuu ja arkeen rakentaa sellaiset systeemit, että päivästä päivään selviää.

Nyt on jo aika helppoa, kun kaksoset on 2v7kk ja esikoinen täyttää kohta 4v.[/QUOTE]

Mitä luulet.. Olisko ollut helpompi, jos kaksoset olis ollut tuon 1v4kk ja siihen olis sit tullut yksi lisää? ITse pähkäilen uskaltaako vielä tehdä kolmatta, kun kaksoset olisi n. 2v. Ja lisään, ettei ole mitään helppoja kaksosia

 

Mitä luulet.. Olisko ollut helpompi, jos kaksoset olis ollut tuon 1v4kk ja siihen olis sit tullut yksi lisää? ITse pähkäilen uskaltaako vielä tehdä kolmatta, kun kaksoset olisi n. 2v. Ja lisään, ettei ole mitään helppoja kaksosia

Vaikea kysymys...
En varmaan olisi uskaltanut kolmatta tehdä ainakaan noin pian, jos ensin olisi tullut kaksoset.
Mutta nyt kun ensin oli yksi ja sitten yllättäen tuli kaksoset, oli tilanteeseen vain pakko sopeutua.
Mutta varmasti sen elämän osaisi rakentaa myös toimivaksi kaksosten ja vauvan äitinä.
Tunnen monikkoyhdistyksen kautta yhden äidin, jolla on 3v kaksoset ja 6kk vauva. Ja kyllä hän on selvinyt.

 

Meillä on lapsilla 2v6kk ikäeroa, ja tosi hyvin on menny. Ovat toisilleen hirmu läheisiä vaikka tietty tappelevatkin. Mieluummin hoidan vaippa- ja valvomishommat näin yhteen putkeen

 

[QUOTE="kolmen pienen äiti";25677977]Vaikea kysymys...
En varmaan olisi uskaltanut kolmatta tehdä ainakaan noin pian, jos ensin olisi tullut kaksoset.
Mutta nyt kun ensin oli yksi ja sitten yllättäen tuli kaksoset, oli tilanteeseen vain pakko sopeutua.
Mutta varmasti sen elämän osaisi rakentaa myös toimivaksi kaksosten ja vauvan äitinä.
Tunnen monikkoyhdistyksen kautta yhden äidin, jolla on 3v kaksoset ja 6kk vauva. Ja kyllä hän on selvinyt.[/QUOTE]

Kiitos, kun vastasit. Tätä on mietitty jo kuukausia, mutta nyt alkaa tuntumaan että samaan "kärsimykseen" se mahdollinen viimeinenkin. Kun ei kerkeä välissä oppia paremmalle, niin helpompi aloittaa "alusta". Ja toisaalta toivo elää, että rauhoittuisivat edes vähän siihen mennessä. Ja taustalla pelko, että jos pidempään venyttää niin ei enää halua lähteä koko hommaan..

 

Esikoisen ja kakkosen välillä oli puolitoista vuotta.
Neljännen ja viidennen välillä vajaa 2v.

Tuo ensimmäinen kokoonpano meni ihan heittämällä. Kai sitä itse oli niin nuori ja hyvässä kunnossa, ettei tuottanut mitään vaikeuksia jaksamisen kanssa. Kiertelin kaupungilla kavereiden kanssa ja huolehdin itsestäni viimeisen päälle.

Mutta nyt nää kaksi nuorinta imee minusta kaiken mehun, neljäs muksu kun oli isompien sisarusten silmäterä ja edelleen vaatii kaiken huomion, kun taas 7vk vanha pikkuveikka on todellinen tissipunkki. Rinnalla olisi päivät yöt... Äidin oma hetki on se viisiminuuttinen illalla suihkussa. Mutta en mä valita, eihän tää vaihe kauaa kestä ja oikeastaan jo ennakkoon odotimme, että tästä tulee haastavaa kun tuo vajaa 2v poju on niin "kiinni" meissä koko ajan.

 

2 vuotta on ikä eroo kahdella ensimmäisellä lapsella. Ainut mikä tuotti vaikeuksia oli kun pientä yritti imettää esikoinen alkoi esim. hyppimään sängyssä. Mutta tätäkään ei jatkunut kauaa. Voi olla kyllä että osittain on aika kullannut muistot, kun tyttösillä on ikää jo 7 ja 9 vuotta. Ja niin hyvä pari ovat tytöt, lähes kaiken tekevät yhdessä.

 

Vauva-aika meni ihan sutjakkaasti. Nyt kun ovat 2 ja 4 on rankempaa kun molemmilla uhmaa, mutta eiköhän se tästä helpota.

 

meillä ikäeroa 1v9kk ja hyvin meni, nyt nuo jo koulussa ja jessus sitä nahistelun määrää.. pikkulapsiaika tuntu helpolta (ellei aika kullannut muistoja) verrattuna tähän ainaiseen vääntämiseen ja kanteluun. teini-ikää odotellessa, huh!

 

Kiitos, kun vastasit. Tätä on mietitty jo kuukausia, mutta nyt alkaa tuntumaan että samaan "kärsimykseen" se mahdollinen viimeinenkin. Kun ei kerkeä välissä oppia paremmalle, niin helpompi aloittaa "alusta". Ja toisaalta toivo elää, että rauhoittuisivat edes vähän siihen mennessä. Ja taustalla pelko, että jos pidempään venyttää niin ei enää halua lähteä koko hommaan..

Sinullakin kaksoset ovat jo sen ikäisiä, että vaikka uusi vauva saisi alkunsa heti, niin varmaan pärjäisit.
Jos väli menee liian pitkäksi, niin lapsilla on niin kovin erilaiset intressit.
Ja tosiaan itsekin ehtii tottua siihen "helpompaan" arkeen.
Nyt tosiaan menisi vielä samaan satsiin...

 

[QUOTE="myö";25677731]No, ikinä en oo katunut sitä, että hankittiin lapset melko pienellä ikäerolla. Ikäeroa 1v8kk. Ja valehtelematta: kuopuksen vauva-aikaa muistelen vieläkin lämmöllä. Tähän vaikutti se, että kuopus oli todella helppo vauva ja että esikoinen ei ollut tullut vielä uhmaikään, kun kuopus syntyi, joten rakastui siskoonsa heti ensihetkestä. Ja yhteiset leikit alkoi heti, kun vauva oppi ryömimään.

Nyt ovat 6- ja 7-vuotiaita, ja vaikka omia kavereita on ja riitoja syntyy päivittäin, niin leikkivät edelleen todella paljon yhdessä ja ikävöivät toisiaan, kun ovat erossa toisistaan. Mie suosittelen alle kahden vuoden ikäeroa ihan kaikille![/QUOTE]

(ihan ku fb:ssä tykätään)

meillä ihan sama ja oon kaikille suositellu noin 2v ikäeroa lapsille!!!!!!

 

meillä tulossa neljäs kun esikoinen täyttää siitä kuukauden päästä 5v. Hengissä ollaan ja lapset on erottamattomia <3 Kauhulla vain odotan sitä teini-ikää

 

[QUOTE="kolmen pienen äiti";25678081]Sinullakin kaksoset ovat jo sen ikäisiä, että vaikka uusi vauva saisi alkunsa heti, niin varmaan pärjäisit.
Jos väli menee liian pitkäksi, niin lapsilla on niin kovin erilaiset intressit.
Ja tosiaan itsekin ehtii tottua siihen "helpompaan" arkeen.
Nyt tosiaan menisi vielä samaan satsiin...[/QUOTE]

Idea tuli mieheltä Mutta nyt alan jo itsekin ajatella samoin, kun asiaa kovasti olen pohtinut. Meillä arki on kaikkea muuta kuin pullantuoksuista halailua Ja olisihan se mukavaa, kun sitten kasvavat yhdessä, eikä niin että kun kaksoset täyttää 16 ja mahdollisesti lähtee pesästä, niin vielä menee vuosia ennenkuin seuraava lentää pois. Pääsisi aiemmin viettämään rauhallista arkea miehen kanssa.

 

Meillä on kaks lasta vuoden ikäerolla ja ihan hyvin siitä selvittiin =) ehkä haasteellisempaa olis ollu jos esikoinen olis ollu uhmaiässä kuopuksen syntyessä. Siksi olen erittäin tyytyväinen tähän ikäeroon. Ja nyt on reilun 3 vuoden vaipparallikin saatu päätökseen =) Kyllä niitä on saanutkin vaihtaa

 

Mitä luulet.. Olisko ollut helpompi, jos kaksoset olis ollut tuon 1v4kk ja siihen olis sit tullut yksi lisää? ITse pähkäilen uskaltaako vielä tehdä kolmatta, kun kaksoset olisi n. 2v. Ja lisään, ettei ole mitään helppoja kaksosia

No kommentoin tähän, vaikka olikin toiselle kysymys asetettu! Luulen, huom en tiedä, että on helpompaa, kun on yksi taapero ja kaksoset. Tai ainakin näin olen ymmärtänyt muutaman tuplaäitiystäväni elämää seuranneena. Löytyy siis molemmin päin...

Itsellä minuutin ikäerolla, on kyllä eri asia, kuin kaksi pienellä ikäerolla olevaa yksöstä, mutta selvitty on, pojat toukokuussa jo 5 vee... Ja isäntä matkahommissa....

 

Omat 3 lastani syntyivät 3,5 vuoden sisällä. Ja jotenkin siitä selvittiin. Vaikka nyt kun ajattelee, ihan idiotismiahan se oli tehdä lapset niin tiheään putkeen.

 

kahdella ekalla ikäeroo tasan 1,5v,tokan ja kolmannen ikäero 3v..Kahden ensimmäisen kanssa oli ensi alkuun kyllä rankkaa...en saanut hoitoapua mistään,vapaa-aika lapsista ei ollut yhtään.Molemmat alkuaikoina käyttivät vielä vaippoja.Onneksi esikoinen söi siinä vaiheessa jo itse.

 

Meillä on lapsilla ikäeroo 2v2kk ja hyvin selvittiin. Ainut välillä ressaavaa oli kun syötit vauvaa niin esikoinen tajus hetkensä tulleen ja teki kaikkee kiellettyä kun ties etten pääse heti väliin tai kahtomaan mitä se touhus. Mutta ei tuota hirveen kauaa kestäny, olisko sitten ollu vähän mustasukkanen niin teki tuota.

 

ikäeroa 1v6kk.Meillä oli ainakin ihan hullunmyllyä ensimmäinen vuosi,sumussa meni.Molemmat lapset heräili öisin,nukkuivat päikyt eri aikaan,yli vuoteen en kokonaista yötä nukkunut. Eikä kuopusta voinut jättää hetkeksikään tai isoveli olisi lahjoitanut vinonpinon kirjoja päälle tai singonnut sen sitterillä jonnekkin.
Ei kaduta,mutta itse koin rankaksi tuon ajan.Nykyään ovat kuin paita&peppu,usein luullaan kaksosiksi.Leikkivät keskenään kokoajan.

 

Hyvin. Mun mielestä ei oo sen rankempaa, kuin vain yhden kanssa

 

Ihmeen kaupalla sitä varmaan on selvitty, lapsilla ikäreoa 2v9kk. Kuopus sairastu 8kuisena maitoallergiaan eikä nukkunut suunnilleen puoleen vuoteen yhtään yötä kunnolla siis huusi vaan monta kuukautta putkeen, joten en minäkään sitten nukkunut. Paljoa muuta en siitä ajasta muistakaan, lääkärissä ravattiin ja saatiin Kelasta korvauksia yms. Onneksi esikoiselle oli virikehoitopaikka läheisessä pk.ssa ja sain edes joskus olla hetken kaksin vauvan kanssa.

 

Saa nähdä! :snotty: Vastaan uudestaan kun flunssasta on parannuttu..

 

Jollain muulla oli myös esikoinen 1v4kk kun kaksoset syntyivät. Meillä sama tilanne Kaksoset on nyt 1v1kk ja esikoinen 2v5kk.. Hyvin ollaan pärjätty, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois.

 

2 lasta melkein 2 vuoden sisään - lasten ikäero on 2 vuotta ja 2 viikkoa. Kolmas syntyykin sitten isommalla ikäerolla, 8½ v ja 6½ v.

Hyvin selvittiin, ei ole ollut oikeastaan missään vaiheessa edes rankkaa. Lapset on nyt 8 v ja 6 v. Sitä en sitten tiedä, millaista elo on kun talossa on 2 teiniä...ja sen lisäksi ekaluokkauhmainen nuorimmainen & keski-iän kriisiä läpikäyvät vanhemmat

 

Meillä on kahden vuoden sisään ollut kolme lasta eli esikoinen ehti juuri täyttää 2.v kun kaksoset syntyi. Hyvin selvittiin ei vaan ole paljon muistikuvia neuvoloista ym.......ostokset jäi kerran kauppaan ja kaikkee hassuu kömmähdystä sattu.