Kolme vahinta on kolmen vuoden sisällä syntyneet. Olihan se hulinaa kun olivat pieniä ja kahdella vanhimmalla molemmilla oli levoton nukkumisvaihe siinä 1 v paikkeilla. En kuitenkaan kokenut sitä mitenkään erityisen rankaksi vaan antoisaksi ajaksi. Itsekin vielä nuori, niin sitä jaksoi. Lasten isän kuoltua, kun jäin yksin alle kouluikäisten lasten kanssa, äkkiä sitä löysi toimivat rytmit ja systeemit, et yksin pärjäsi. Kyllä siinä otti voimille se kaikki muu, mitä miehen suvun taholta tuli...
Meillä ei kyllä isommat suuremmin saitastelleet, joten sekin helpotti varmaan elämään. Tuo juniori otti kyllä niin mehut pois, vaikka meitä oli hoitamassa 2 aikuista ja isommat sisaruksetkin hoivaili... On kyllä niin lapsistakin kiinni se miten jaksaa.